Ibitsa maailmalla

Petettyja lupauksia osa 1

2007-08-01T13:24:00.001Z

En sitten tainnutkaan ihan joka viikko kirjoittaa blogiin, vaikka niin tuli luvattua. Nyt korjaan vahingon tiivistamalla heinakuun tapahtumat yhteen postiin.
Viikot ovat menneet aika saman kaavan mukaan koko kesan ajan. Ilosaari-viikonloppua lukuunottamatta elamani sujuu seuraavalla tavalla. Paivat kirjoitellaan visukoita ja silloin talloin tehdaan ylitoita 24/7. Ylityot on ihan kivoja, kun niihin liittyy 13 tunnin tyopaivien lisaksi pitkia lounaita sushiravintolassa ja after work -baareilua. Ja rahaa tulee ihan mukavasti. Toissa oon paassyt vahan uusiin hommiin, kun mut on otettu passien luovutukseen. Siella saa jutella venajaa kaikenlaisten venalaisten kanssa ja juosta paa kolmantena jalkana kadonneiden passien perassa.

Homma toimii siis niin, etta asiakkaat tuo hakemukset vastaanottoon, sitten me kasitellaan ne muutaman viikon kuluessa (nyt ollaan aika pahasti myohassa, siksi ylitoita koko ajan) ja lopulta ne luovutetaan asiakkaille, jolloin ma siis hyppaan kuvioihin ellen ole jo kasittelyvaiheessa hommissa. Tai siis nain homma periaatteessa toimii. Venalaiset kuitenkin haluavat valttaa kontaktia viranomaisten kanssa tai ihan vain mukavuussyista valttaa konsulaatin tuntien jonoja, joten konsulaatin ymparilla pyorii jos jonkinlaista valittajabusinesta. Kuriiripojat ja vakuutusyhtioiden mummot tuovat ja hakevat hakemuksia pienta palkkiota vastaan, joten passien luovutuksessa kuulee valilla miten joku kuriiri on vienyt rahat ja heittany hakijoiden passit roskiin ja valilla suoranaisia valheita miksi juuri tietyn hakijan viisumi pitaisi tehda heti paikalla. Valilla riipaisee sydanta kun perheen lomamatkasuunnitelmat menee pilalle eparehellisten matkatoimistojen takia ja valilla heilun raivon partaalla, kun kaveri kusettaa pain naamaa luukulla.

Nyt ehka Ilosaaressa olleet ymmartaa miksi tokin niin sujuvasti epamiellyttavia kavereita kepilla ja toivotin hyvastit. Mutta kaiken kaikkiaan on ollut mukava paasta paperien pyorittelysta kontakteihin ihmisten kanssa. Mun venajan taito on kyl laskenut kovasti kesan aikana, kevaalla puhe sujui paljon paremmin kun viela istui paivittain venajan tunneilla.
Vapaa-aikarutiinit puolestaan ovat samoja kuin kesan alussa. Futista pelataan kerran pari viikossa ja huomen olis tarkoitus aloittaa myos biitsin pelaaminen. Tein eilen mun kauden toisen futismaalin upealla yksinnousulla koko kentan lapi (oon siis yleensa puolustaja, siksi vain kaksi maalia:)). Pallottelun lisaksi kavin maanantaina ekaa kertaa pyorailemassa, mika oli yllattavan helppoa vaikka liikenne on taalla suorastaan kammottavaa. Ehka tamperelainen vihaan-kaikkia-pyorailijoita-asenne on totuttanut mut idioottiautoilijoihin.

Tervehenkisen urheilun vastapainoksi kayn edelleen aika paljon ulkoilemassa yossa. Oon heinakuussa kaynyt vahintaan kerran viikossa jollain keikalla. Taalla on ihan mieleton tarjonta koko ajan, tuttujen pikkubandien lisaksi oon nahnyt Rolling Stonesin viime lauantaina ja Lily Allenin viikko sitten. Rollarit oli ehka maailman hauskin koskaan, en voinut lopettaa nauramista Keith Richardsin takia. Aina kun sita kuvattiin screenille oli pakko taas vahan nauraa. Kaljan juomisen lisaksi kayn myos ihan liikaa ulkona syomassa, mutta toisaalta kaupassa kayminen on taalla yhta helvettia. Nyt ymmarran miksi venalaiset juo kaljaa aina kavellessaan kadulla: arki on taalla niin sietamattoman vaikeea valilla, etta pitaa turruttaa itsensa tyytyvaiseksi juomalla.

Vaihdon aikana kaupassa kayminen oli viela ok, kun oli enemman energiaa. Nyt on toiden jalkeen ihan poikki, mika tekee arjen askareista tosi rasittavia. Keskustassa on lahinna vaan pienia "produkteja", joissa kaikki ostokset pitaa tilaa tadilta tiskin takaa. Pahimmissa tapauksissa kassoja on viisi yhdessa kaupassa. Eli jos haluaa maitoa, leipaa ja mehua, pitaa menna kolmelle eri kassalle maksamaan ja pyytamaan ruokatarvikkeita. Itsepalvelumyymalat on kylla yleistyneet, mutta niissa on yleensa mielettomat jonot ja paskat valikoimat. Esimerkiksi tuoreiden hedelmien ja vihannesten saaminen on taalla aikamoinen haaste, vaikka on kesa ja vihannessesonki parhaimmillaan. Kuvaavaa on se, etta ostin Joensuusta tuliaiseksi Venajalle kilon uusia perunoita ja mausteita, kun taalla ei oikeasti saa niita niin helposti. Helppoa se on espoolaisen ajaa citymaasturilla stockalle ruokaostoksille, kun taalla perheenaitien (en usko miesten juuri ruokaa ostavan) pitaa raahata kaikki juomavedesta alkaen kasivoimin surkeista kaupoista kotiin. On siis helpompaa syoda ulkona, mika on tietysti mahdollista vain meille turisteille, jotka saa suomalaista palkkaa.

Kavin viime keskiviikkona rauhoittamassa hermojani lahikaupungissa Krohnstadissa, jossa suomalainen Containership ja venalaiset viranomaiset otti yhteen pari kuukautta sitten. Krohnstad oli oikein mukava pikkukaupunki, joka muistuttaa kuulemma neuvostoajan Pietaria. Missaan ei ollut mainoksia eika kauppojen nayteikkunoita tai varivaloja. Kylla sielu lepasi, kun sai juoda meren rannassa kavereiden kanssa skumppaa. Parasta oli se, kun kukkamekkoinen mummo tuli ihastelemaan "miten kivaa on kun nuoret juo sovjetskoeta" ja pummimaan tilkkaa lasiin, joka loytyi sopivasti mummon laukusta. Taitaa tati paivystaa rannalla muidenkin skumpanjuojien toivossa.

Nyt elokuussa alkaa mun ensimmaisen Pietari-jakson loppusuora. Ens viikonloppu menee ihanasti vapaalla ja lupausten mukaan myos auringossa, sit viikko ylitoita, jonka jalkeen tyot jo melkein loppuukin. Ens viikolla tulee sukulaiset ja sit saan nauttia vapaasta turistielamasta kavereiden kanssa. Pedikyyria ja vankilareissuja luvassa Pietarin-turisteille parin viikon paasta!

Töissä duunissa eli Suomessa Venäjällä

2007-07-06T12:41:00.000Z

Halleluja! Kyllä kannatti Putinin skimbailla viime talvena Sochissa tv-kameroiden ristitulessa, kun tänne ne olympialaiset sitten lopulta saatiin. Tyypit huutaa televisiossa vuorotelle ”Putin, Putin, Putin” ja ”Russija, Russija, Russija”, eikä uutistenlukijoiden riemulla ole rajoja. Normaalisti tiukasti vain venäjässä pysyvä Putin yllätti kaikki puhumalla olympiakokouksessa sekä englantia että ranskaa. Kyllä nyt Pietarissa voidaan olla ylpeitä omasta pojasta. Juuri näillä kulmilla, jonne muutin kesäkuun alussa, pikku-Vladimir kuulemma kirmaili pienenä poikasena. Suomen konsulaatti on puolestaan Putinin kastekirkon vieressä. Konsulaatin tunnistaa korttelin ympäri menevistä viisumijonoista: ilmeisesti kaikki venäläiset ovat tulossa Suomeen kyläilemään. Mikä on hyvä asia, sillä jonkun tutkimuksen mukaan venäläinen turisti kuluttaa keskimäärin 500 euroa päivässä Suomen-lomillaan.

Ja takaisin Putiniin. Kohtalokas (niin entiselle agentille Putinille kuin monelle muullekin venäläisille) entinen KGB:n nykyinen turvallisuuspalvelun FSB:n talo sijaitsee myös tuolla parin korttelin päässä. Paikalliset kuulemma kutsuvat kunnioitusta herättävää rakennetusta tuttavallisesti Suureksi taloksi. Paikallisen vitsin mukaan talo on niin iso, että sen kellareista näkee Siperiaan asti.

Olen muutenkin vallan ihastunut uuteen kotiseutuuni Tsernysevskajan alueeseen. Vanhana porvariston kaupunginosana (vähän kuin Espoo) täällä on talot todella koristeellisia ja kauniita, mutta neuvostoaika toi mukanaan tuulahduksen oikeaa elämää näillekin pihoille. Aamulla roskiksilla voi moikkailla tuttuja juoppoja ja illalla naapurin mummo on toivottaa tervetulleeksi huutamalla ”Mene kotiin, huora!”. Puoliksi on täti oikeassa, sillä kotiinhan olen aina matkalla. Tai sitten täti osaa suomea ja puhuu vaan sukista, sillä ”suka” on venäjäksi juuri se miksi täti minua kutsuu. Juuri tästä syystä suomea opiskelevat venäläiset kaverit repivät huumoria suomen kielestä: monet arkipäivän ilmaisut Suomessa saavat täällä eri merkityksen. Juoppojen (harmittomia) ja mummojen lisäksi takapihalla kirmailevat lapset ja taiteilijat, jotka ovat rakentaneet pihan täyteen mosaiikkiteoksia. Muita takapihan nähtävyyksiä ovat suojeltu savupiippu, joka on yksi Pietarin ensimmäisistä rakennelmista.

Hienoihin paikkoihin pääsee myös naapurin pihan kautta. Tutustumalla naapureihin olen päässyt ihailemaan Pietarin siluettia ruosteisilta katoilta ja portaikkoja, joissa mennään vuorotellen ylös- ja alaspäin. Katolla kiipeily oli todella vaikuttavaa, mutta hiukan myös pelottavaa. Mutta en kerro enempää, ettei äiti huolestuJ. Naapurien koti on itsessään myös pienoinen nähtävyys: vanha kunnon neuvostoajan kommunalka, eli yhteisasunto, nelimetrisillä huoneilla ja kukallisilla emaliastioilla. Nykyään täällä tupataan eurorempata kämpät, mikä on tehty myös meidän asunnolle. En tiedä kumpi on parempi, sillä meillä näkee keittiöistä suoraan suihkuun (ei ole ovea, eikä vuokraisäntä ymmärrä miksi vouhkaan kylppärin oven tärkeydestä). Ainahan on mukava aamiaista syödessä katella kaverin paljasta peppua.

Tajusin viime viikolla ylitöitä tehdessä, että oon ollut viimeisen kuukauden ihmeellisessä pikku-Suomessa. Varsinkin ylityöviikolla, jolloin vietin töissä noin 12h päivässä ja 7 päivää viikossa, tuntui etten olisi ollenkaan Venäjällä. Konsulaatissa juodaan suomalaista kahvia ja vettä hanasta (oma vedenpuhdistamo), sinne tulee saman päivän Hesari kuriirin kyydillä ja ympärillä on pelkkiä suomalaisia. Tosin mukavia sellaisia, mutta iski jo vähän Venäjä-ikävä. Tää viikko on tuntunut lomalta, kun töistä on päässyt jo neljän viiden aikaan ja on ehtinyt nähdä muutakin kuin visukkahakemuksia. Sunnuntain iltakävelyllä Nevan rannassa näin mm. ballerinoja täydessä esiintymismeikissä ja hienoissa puvuissa poseeraamassa sekä samaisin sota-aluksen, jossa vierailtiin tyttöjen kanssa silloin pari vuotta sitten. Ja totta kai myös Zerkalon Timonen ja Timosen Zerkalo on taas heilunut samoissa baareissa kuin silloinkin. Tänne on avattu viime kuussa uusia paikkoja lähes joka viikonloppu. Uusi viisumilaisten suosikki on Dyyni, joka on rakennettu piiloon ränsistyneelle sisäpihalle. Baarien piilottaminen on joku juttu täällä, sillä kaikkia uusia paikkoja pitää etsiä aina kissojen, koirien ja keskiaasialaisten kuskien kanssa. Dyyni on nimensä mukaisesti täynnä hiekkaa, jonka päälle on heitetty parit aurinkotuolit ja rantamatot. Ihan helmi, kun arska paistaa, mutta yöllä tulee vilu ja joka paikkaan menevä hiekka alkavat vaivata.

Mutta tietenkin ylityöviikko, urheiluöverit maanantaina ja dyyneily tiistaina vaativat veronsa: nyt iski kunnon kesävilustuminen. Just sellainen ärsyttävä, ettei oo tarpeeksi kipeä jäädäkseen kotiin, mutta liian sairas tehdäkseen mitään töiden jälkeen. Toivottavasti paranen ennen Ilosaarta, koska siellä nähdään kaverit!

viisumivirkailijasta bussiemannan elamaan

2007-06-27T17:33:00.000Z

kuusi touria takana on aika tehda yhteenveto tyon hedelmista, kiteytettyna luonnollisesti listan muotoon. aloitetaan hauskimmasta eli bussikuskeista, koska suvikin ehti jo hehkuttaa...
eurohoppaushan toimii niin etta matkustajat vaihtuu joka etapilla (10) mutta kuski pysyy vierella kuusi paivaa ja 3500 kilometria ympari iberian niemimaata. seuraavassa siis kokemukset kuudesta enemman tai vahemman tyypillisesta ‘autobuserosta’.

1. nicolas - 8 kuppia espressoa ja 2 askia nobelia paivassa pitaa keski-ikaisen miehen moottoritiella, vaikkei ehka hampaita suussa..
2. javier "yrttitee" - luottaa GPS-ohjaimeen kuin paaviin, pesee tuulilasin joka pysakilla millintarkasti ja nauttii teensa mielellaan hartaasti kahden mantelileivoksen kera
3. manuel - laulaa flamencoa tunteella, ja kertoo ensimmaisen kahden tunnin aikana koko elamantarinansa (haluatko tytto tietaa mita on demokratia! franco katyrit tappoivat koirani kun olin 6 ja siita asti tata maata ovat pyorittaneet, likaiset korruptoituneet elitistit!) ja lopulta kutsuu syomaan etanoita hotellihuoneeseen.. (en lahtenyt. mieluummin kuitenkin jaan hostellidormin 8 texasilaisen kanssa)
4. angel 1 - blingbling kultaketjut kilisten kierretaan kaikki tienvarsien jamon-baarit (niita joissa roikkuu jalkoja katosta) ja sitten revitaan pelihousut jos neiti co-pilot ei satu tietamaan onko cordoban N-30 tien uloskayntiliittyman jalkeinen katu oikealla yksisuuntainen vai ei... viime kilometreilla myos paljastuu etta kaveri onkin sairaselakkeella sydanvikojen takia ja ajaa autoa enaa ‘harrastuksena’... lieko kinkkuvaltaisella ruokavaliolla osuutta asiaan.
5. angel 2 - "ai miten mahtavaa, olet siis suomalainen! perheen kanssa olemme asuntovaunuilleet kauniissa maassasi,. missa kaupungissa asut?" "tampereella." "jaa.. no enpa taida tuntea noita pienempia paikkoja, mehan pyorimme lahinna kuopiossa, nokialla ja inarissa..." "poikani pitaa myos suomesta. ja suomalaisista! haluaisitko tutustua poikaani? voisit tulla joskus meidan mokille! pojallani on audi ja voisitte menna vaikka diskoon! pelaatko tennista? voisimme pelata yhdessa, poikani kanssa! pojastanikin tulee isona ‘autobusero’..."
6. felipe - ilmeisesti kalifornian chilelainen, italialaisen mafioson ja englantilaisen hipin kovia kokenut lapsi. hoitaa ajaessa noin kuutta muuta hamaraa sivubisnesta, eika kesta sita etta nuorella blondilla oppaalla voi olla valtaa enemman kuin kuljettajalla..

viikon paasta onkin luvassa bussiemantauran huipennus eli viimeinen retki pamplonaan, kuuluisille san fermin-festareille juoksemaan harkien kanssa. vastuullani on siis vieda lastillinen sekopaisia britteja paikan paalle, juhlia kolme vuorokautta, nukkua teltassa ja yrittaa tuoda britit takaisin yhtena kappaleina..jostain syysta talle matkalle valmistelemani safety speechin pituus on kymmenkertaistunut...

heinakuun loppuviikot siis seikkaillaan venlan kanssa, ja elokuun kolmas lennahdan suomeen. optimistisesti voisin arvioida etta yhden postauksen saatan sita ennen viela saada kyhattya...

muchos buenos veranos!

Vaihtarielämän loppu

2007-06-27T10:08:00.000Z

Päätökseni kirjoittaa joka viikko blogiin kaatui heti kun opiskelijan vapaus vaihtui viisumivirkailijan vastuuseen. Yritän parantaa tapani näinä viimeisinä viikkoina, jotka ibitsa vielä viettää ulkomailla.

Hullua, että kesä on jo melkein puolivälissä, suurin osa Pietari-kavereista on joko lähtenyt tai tekee sitä parhaillaan. Maija lähti eilen takaisin, mistä olen erityisen suruissani. Kuka nyt syö mun kanssa pinaattia kiinalaisessa ravintolassa ja panikoi maanis-depressiivisten pimeiden taksien kyydissä aamukuudelta?

Viimeksi mainittu tapahtui, kun palattiin kotiin viime lauantaiselta Airin ja Junior Boysin keikalta. Juhannuspäivä sujui mukavasti elektronisen musiikin parissa, vaikkakin Air oli pienoinen pettymys livenä. Jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis, että mitä ihmeen pelleilyä tämä on. Ranskalaiset nörtit laulavat huonolta enkulla typeryyksiä. No ei, tykkään yhä Airista. Mutta ehkä vain levyllä tästä edespäin. Mutta illan jännittävimmät hetket koettiin matkalla kotiin, kun napattiin kadulta perinteisesti pimeä taksi. Kaveri ensin pysäytti meidän eteen n. 100km/h vauhdista lukkojarrutuksella. Ja sitten mentiin. Nopeus oli keskimäärin n. 120km/h (siis keskellä suurkaupunkia!), ensin ajettiin linnun yli, jonka jälkeen kuski otti jalankulkijat tähtäimeensä. Ihmiset joutuivat hyppimään pois alta, kun kuski jarruttamisen sijaan painoi tööttiä. Huusin paniikissa, ettei saa mennä niin kovaa ja että rauhallisemmin. Kuski vaan painoi kaasua ja mumisi kiukkuisena roskista ja humalaisista kaduilla. Kotiin päästiin hengissä – ja ennätysnopeasti.

Muuten juhannus sujui samoissa merkeissä. Konsulaatissa oli vähän tarjoiluja torstaina, mikä koitui monen viisumivirkailijan kohtaloksi. Ensin juhlittiin töissä, sitten vähän kotona ja lopulta Fish Fabriquessa, jossa yhdellä työkaverilla oli keikka. Tyypit on vähän häpeillen töissä pyydelleet anteeksi torstain tapahtumia. Turhaan, kaikki oli yhtä naamoissa. Juhannusaatto oli onneksi vapaapäivä ja luvassa oli skandinaavinen piknikki. Oli Abba-sillit ja perunat tilleillä. Sekä Ruotsin lippu, mistä Venla olisi ollut innoissaan. Mun ruotsi on täällä vähän sekavaa, kun käytän venäläisiä sanoja ruotsin lomassa ja kovasti yritän taivuttaa niitä ruotsin kielioppisääntöjen mukaan. Syömisen lomassa pelailtiin mölkkyä (jota edelleen vihaan) ja heiteltiin frisbeetä. Oli mukavaa, mutta kivaa.

Iltaulkoilun lisäksi aika kuluu töissä ja urheillessa. Käydään pelaamassa työkavereiden kanssa futista pari kertaa viikossa, mikä on ihan huippukivaa. Korvaan puutteelliset taitoni väkivallalla, joten sääreni ovat täysin mustelmilla. Ne kohdat jaloistani, jota futiskaverit ei ole tuhonnut, ovat täynnä itikan puremia. Yksi yö heräsin kun lauma itikoita oli samanaikaisesti mun kimpussa. Aamulla laski pelkästään naamasta yli kymmenen puremaa. Kaunista näin kesällä, jolloin olis kiva kirmailla niissä Venlan mainostamissa mikroshortseissa tai hameessa.

Tällä viikolla jää kirmailut vähiin, sillä oon lupautunut ylitöihin koko viikoksi. Alkuviikon saldo on pari 12 tunnin päivää ja seuraava vapaa on tiedossa 10 päivän päästä. No, onneksi on luvattu sadetta koko viikoksi. Ajattelin ehkä kuitenkin tänään käväistä keikalla, sillä vuorossa on Klub Tampere! Kerron sit miten kävi. ПОКА!

Viva el Verano!

2007-06-21T12:26:00.001Z

ostin eilen turkoosit mikrosortsit.
pitkään yritin välttää niiden ostamista mutta äiti luonto on sitä mieltä että espanjasta tehdään kesäisin uuni jotta hedelmät kypsyy nopeemmin joten olo on päivisin kuin piparkakkupojalla joka haluaa paeta uunia. oon jopa hiukan piparkakkupojan värinen, kiitos uvan ja uvbn! no tämä piparkakkupoika lähti aamulla (eli klo 14) krapulassa uudet mikrosortsit jalassa kohti fruteríaa kuten tapoihin kuuluu ja osti hyllyt tyhjiksi hedelmistä ja vihanneksista. kotimatkalla pkp (piparkakkupoika) sai huomata että kesä on tullut ja ihmiset käyttäytyvät kuten kämppikset ennustivatkin eli kuumasti. vastaan tuli nimittäin pappa, luultavasti nimeltään josé ja iältään 70v. kun pappa näki uudet mikrosortsit, se päätti pysähtyä ja ilmaista ilonsa kesän tulosta ja mikrosortsikaudesta huutamalla kovaan ääneen että

VIVA EL VERANO!

(aijjoo ja teille kielitaidottomille tiedoksi et se tarkottaa "eläköön kesä" :D). josé ja kulttuurierot huhhuh. vaikea kuvitella suomalaista viljami-pappaa huutelemassa kaduilla nuorille tai vähemmän nuorille tytöille. sori tarkennan, huutelemassa jotain muuta kuin "samperi tää ei oo pyörätie!". paikalliset josét myöskin ajelevat joka paikkaan skoottereilla kavereidensa pedrojen kanssa eli näky kahesta skootteripapasta on tosi yleinen ja aina yhtä huvittava!

eilen oltiin porukalla tanssimassa salsaa baarissa ja voi himputti sentään ku oli mukavaa! meitä oli 3 suomalaista tyttöä ja 2 meksikolaista poikaa sekä 1 epsanjalainen joten me tytöt saatiin tanssia koko ilta tanssitaitosten partnereitten kanssa kuubalaisten ja vähemmän kuubalaisten rytmien tahdissa. ilta oli niin mukava että tänään on pakko palata sinne:) kyseisessä baarissa on kolme kertaa viikossa ilmaisia salsatunteja ja tunnelma on niin rento ja mukava et sinne uskaltaa mennä vaikkei rytmitajua oliskaan. taidan raahata lotan sinne illalla (hmm tuo ny ei mitenkään viittaa siihen rytmitajuttomuuteen :D)

tosiaan lotta tulee tänään ja vie mun Lolita II barcelonaan odottamaan sitä et lennän sieltä sitten kotiin sen kanssa (ja n.157 muun asian kanssa). elämä ilman lolitaa (eli siis mun läppäriä) tulee oleen vaikeeta mutta ongelmallista, erikoista mutta outoa. parempi kuitenkin näin kuin että reissaan sen kanssa kuukauden ympäri portugalia ja espanjaa. tosiaan näillä näkymin koti kutsuu heinäkuun lopulla.

ainiin tossa on kuva kesästä ja pyllyistä ja rannasta. rannalla tulee oltua jonkun verran koska siellä sentään tuulee joten 35asteen lämpötila tuntuu siedettävältä :) koulu on vissiin melkeen ohi, en oikeen huomannu missä vaiheessa se edes alkoikaan. yks tentti on vielä jäljellä (siis mullahan niitä oli yhteensä 3). yhdessä tentissä sai olla materiaalit mukana (mitä mä en tosiaankaan tietäny ennenkuin saavuin tenttitilaisuuteen), toisessa tentissä sain nähä tehtävät etukäteen ja ny kolmas on sitte multimediasta espanjaks.

ny syömään salaattia! tsaupau.

Hellou Helsinki. Tai Lontoo. Ja Århus. Hiukan myös Kosovo.

2007-06-11T09:25:00.000Z

Heippa Lontoosta, pian viimeistä kertaa Århusista. Lontooseen olen päätynyt seuraavasti: Barcelonan jälkeen menin Suvin kanssa (Turun kautta, thanks to sumu ja clickair) Helsinkiin ja sieltä Kajaaniin kahdeksi viikoksi aloittelemaan töitä. Sitten kuuman Tampereen kautta tänne Londokseen taas kerran pariksi päiväksi Hannua moikkailemaan. Nyt Hannu on töissä ja mun pitäis lukea mua Tanskassa odottaviin tentteihin, mut toisaalta en oo kirjottanu blogiinkaan pitkän aikaan niin asiat tärkeysjärjestykseen. Edelleen :) Ja tentteihin ennenkään liikaa luettu. Ja huomenna tää mun päättymätön matka jatkuu Århusiin ja sitten taas Kajaaniin josta juhannukseksi luultavasti Lappeenrantaan Isoäidinsynttäreille ja sit heinäkuussa Ilosaareen ja Pietariinkin tahtoisin. Sitten en enää koskaanikinäminnekän matkusta. Huh.Huh.

Lontoossa on mukavampaa kesällä kuin talvella seuraavista syistä:
1. ei tule ihmiskalapuikkoja
2. puissa on lehtiä, ei tarvitse kerätä niitä kaduilta
3. ei sada ehkä koko aikaa. välttämättä
4. ihmiset pukeutuu kesäisesti. ei sillä ettei ne ehkä talvellakin. mut nyt ei näytä pelottavalta.välttämättä :)
5. voi juoda siideriä ulkona ja puistossa skumppaa. niinkuin barcassa
6. voi laskea vesiliukumäkeä Green Parkin Canada Memorialilla.

Talvella on kivempaa, koska:
a) ei ole niin pölyistä, nenä on kyllä musta nyttenkin
b) ei oo hiki. Koko aikaa.
c) on talvista. tai ehkä ei.

Mulla on aika tommoiset pehmeät ja kompromistiset mielipiteet, kaikilla on kivaa. Asetteluksi valitsin tälle sivustolle vakioksi muodostuneen mutta hyväksi havaitun l i s t a n.

Pekkalla on aika villit tarinat Kosovosta, kaikenlaista nekin siellä tekee. Meillä on nyt onneksi oma kurkisteluikkuna sinne. Hei vaan Pekka! tuo tuliaisia!

Mitäs muuta maailmaan.. Ei muuta kuin mutaa. :) Nyt meen tutkii jos saisin suihkusta muutakin kuin kuumia ja kylmiä suihkauksia.

Nähään pian taas

Lomalta loman kautta töihin

2007-06-03T16:15:00.000Z

Nyt on lomat lomailtu ja edessä häämöttää virkamiesmäinen arki. Pari viikkoa Tanskassa ja Barcelonassa hujahti kuin salaa. Oli ihanaa tavata ibitsaa lukuisine uusine ja vanhoine vahvistuksineen. Perustyyppien lisäksi Anni, Hannu, Elina, Jaana, Mia, Pipsa, Joonas ja Lotan kämppikset sekä barca-kaverit viihdyttivät meitä Euroopan homomekassa. Tanskassa Annan hurjat saksalaiskaverit kyyditti meitä maailman pisimmillä silloilla sadankuudenkympin tuntivauhdilla. En muista enää kaikkea mitä tapahtui, koska tapahtui paljon, mutta tiivistän lomat lottamaiseen tyyliin luetteloksi.
Tapahtui Tanskassa:
- Tivolin keinu kymmenien metrien korkeudessa kaatosateessa
- teinipunkkareiden miekkari Ungdomshusetin ja Christianin puolesta
- kauniit tanskalaiset
- 22 Pistepirkon tyyppi perussuomalaisella masiskaljalla
- tuulimyllyt
- kuuden euron olut
- tuntemattomien tanskalaispoikien halailu Århusin pääbulevardilla (kymmenien muiden ihmisten tavoin)
- Annan Erasmus-elämä, joka ei siis oikeasti ole Erasmus

Parasta Barcelonassa:
- lämpö
- Lotan huippumukavat kämppikset
- Lotan koti Llull-kadulla, jossa nukuttiin katupatjoilla ihanasti siskonpedissä
- merivesi ja jättiaallot kohmeloaamuna (ei voinut lopettaa nauramista)
- cava vuoren huipulla
- ilmaiset drinkit (vain tytöille), jotka olivat aina jostain syystä tulessa
- nähtävyydet, kuten kapeat kujat vanhassa kaupungissa, soivat suihkulähteet ja sekopää Gaudin hullut talot
- sämpylämies
- Lotan kertomukset bussikuskista
- ryöstöiltä ja palamiselta säästyminen
- junailu viinikellarissa käymisvaiheessa olevien cava-pullojen seassa
- business in the front/party in the back -espanjalaistukat (lue: siilitukka edessä, kiharainen takatukka takana)
- rakkolaastarit
- hävyttömyyksillä kommunikoiminen (katso merta, hui jne.)
- uuden ibitsan ja Brnon-matkan suunnitteleminen

Turistielämä jatkui vähän vielä Pietarissa, kun Heidi tuli kyläilemään. Käytiin kävelemässä kaikissa paikoissa, syömässä leivoksia, nähtiin hiekkaveistoksia, suihkulähde keskellä merta, Pietari kanaalista käsin ja tavattiin hulluja, mutta mukavia paikallisia. Ukrainalainen levykauppias ja venäläinen ruotsinopettaja veivät meidät jonnekin salaisiin bileisiin, missä tyypit jamitteli lukkojen takana. Sisään pääsi vain takaovesta ja vain jos tunsi jonkun joka tunsi jonkun sisältä. Oli jännää, ja törmättiin samoihin kavereihin taas eilen vakkaribaarissa. Kiva et Heidi tapas normaaleja venäläisiä, ettei vahingossa luule et kaikil venäläisillä on piikkarit ja minihame (monella tosin on).
Perjantai tipahdin takaisin arkeen ja työelämään, josta olen tehokkaasti vieroittunut vaihtokevään aikana. Aikaisin ylös, yritys näyttää ihmiseltä ja konsulaattiin töihin. Työ oli kivaa ja työkaverit vielä kivempia. Olin vähän down vielä viikko sit, kun olisin halunnut jäädä ehkä sittenkin Suomeen kesäksi. Konsulaatissa oli kuitenkin niin kiva meininki ja Pietari on taas oma sekopäinen itsensä, joten oon ihan onnessani kun saan jäädä tänne vielä kesäksi. Tuun kuitenkin Suomeen viimeistään heinäkuun puolivälissä, jolloin matkakohteena on Ilosaari! kaikki sinne! Saatan tulla ehkä käymään juhannuksena, jos Airin keikka ei vie voittoa ja saa mua jäämään tänne.

Suvi

sommertiden hej hej sommertiden!

2007-06-01T10:17:00.000Z

mulla ois varmaan enemmän uskottavuutta jos toi ois tullu espanjaks. täytyy tunnustaa etten oo vielä oppinu mitään espanjalaisia kesäisiä kansanlurituksia. yhden runon tosin opin:
que bonita está grana´, con alhambra iluminada. que bonita está grana´,en la madruga´. la luna vomita la estrellas, por vin! que pollas.
toi on andalucian murteella kirjotettu ja lausuttu joten voin ainaki ylpeillä sillä et osaan runon andalusiaks. ehkä mainitsen sen jopa mun cv:ssä. runo menee käännettynä suurinpiirtein näin: kuinka ihana onkaan granada kun alhambra on valaistu, kuinka ihana onkaan granada aamuyöstä. kuu oksentaa tähtiä, viddu perkele. tästä vois päätellä et mun yksityisopettajat ovat aika kieroutuneita.
mut jeps kuten ruotsiks jo lirautinkin ni kesä on täällä! sen tietää lähinnä siitä et kun astuu ovesta ulos kolmen maissa päivällä ni ensimmäinen asia joka tulee mieleen on suihku. täällä on päivisin lämpötilat 28asteen tuntumassa, auringossa luultavasti 35 vähintään. ja tietenkin nämä on niitä aikoja ku espajanjalaisten ja joidenkin erasmuslaisten pitää opiskella, kuinkas muutenkaan! suomessa nuoret raataa jo kesätöissä ku espanjalaiset vasta alkaa miettiin et niinjoo, kai sitä joku tentti ja esseeki pitäis vääntää. täällä kaikki toimii pikkasen viiveellä... myös minä. syy siihen minkä takia alotin tätä blogiakin kirjottaan on juuri se et periaatteessa tällä hetkellä pitäis olla opiskelemassa amerikkaa. mut tulin siihen tulokseen et se on turha maa, kirjotan mieluummin tänne ja lähen sitte fruteriaan ostaa salaattiaineksia ja hedelmiä.
mut hurjat italiankielentaidot on tullu tarpeeseen viimepäivinä sillä marin eli mun kämppiksen poikaystävä ja sen kaveri (jonka nimi on bello cabello eli kauniit hiukset ja jolla on ehkä maailman pisimmät hiukset. mieheks. kauniista en sano mitään) o kylässä. joka päivä ne heittää mulle jotain läppää italiaks ja mähän osaan vastata niille et grazi, prego. undici quattro staggioni, mamma mia. (kiitos, ole hyvä. 11 neljä vuodenaika pizzaa. äitini mun). ollaan tosi hyviä kavereita jo. (ja ne luultavasti pitää mua hulluna).
kielistä puheenollen en malta odottaa et pääsen heinäkuussa portugaliin morjestaan migueleita ja muita kavereita! tällä hetkellä osaan sanoa portugaliks et kiitos ja sauvasekoitin. italiassa en sentään jäis nälkäseks mut saa nähä miten käy portugalissa ku sauvasekotinta on paha mennä syömään...
postaan tähän kuvan meistä ibitsan tytöistä barcelonan reissulta :) musta se o jänskä.
kiitti koko sakille barcelonasta, oli kivaa! seuraavaks sitte roadtripille itä-eurooppaan. tajusin et mullaki on kavereita puolassa eli sen kautta on mentävä myös.
nyt fruteriaan eli hedelmälään.
besos

hei hei toni

2007-05-15T14:58:00.000Z

enaa nelja yota kevaan ekaan tenttiin! belfast on ollut perin vaitelias mutta tana kevaana kaikki tutkimuksen riepaleet, esseet ja tentit nayttaa kohdentuneen toukokuulle, enka ole malttanut asioida internetin maailmoissa paivittain. ei kait kummempia liene tapahtunutkaan.

- euroviisut nahty, jossain erikoisessa tilassa aanestin ekaa kertaa koskaan euroviisuissa. iso-britannia ei antanut suomelle aania, en siis voi vaikuttaa. eltaannun ja kivitan sydameni osallistumisen riemuilta tastedes. mutta silti, congratulations helsinki this is belfast calling, very nice show!
- tony blair lahti, eipas, vaan lahtee, eipas, vaan siis aikataulu on, tai siis, no, good luck! eli olen saanut katsella enimmakseen herra gordonia tv:sta, herra gordon rakentaa nyt imagon jota paaministerit tarvitsee silla herra gordon on imagokonsulttien mielesta "tosi fiksu ja aikaansaava jatka" mut koska sita ei voi kuvitella flirttailemaan mummojen kanssa, sen vaikutusvalta ja uskottavuus on kyseenalaista. nain jo gordonin istumassa sohvalla jossain aulassa ja virnuilevan lapsille, enka halua nahda enempaa. aivan tuhannen sama jos murdoch ei myy tuhansittain lehtia siksi etta gordon nayttaa ihan vahan humalaiselta hevoselta. ehka sittenkin on tarkeampaa etta paaministerit osaa laskea ja lukea ja kuunnella muitakin kuin sisaista oikeudenmukaisuuttaan. (toivottavasti se edes saa parempia kavereita kuin blair).
- tyypit politikoi meillapain. vesimaksuja ei tule, ja mita oon seurannu ni tyypit myhailee enimmakseen. on nyt sit kaikkiin uutisasioihin sopiva ministeri jolta voi kysya et mitas sen mielesta kannattais tehda. eilen kerrottiin myos blairin luvanneen 40 prosentin palkankorotuksen, jos meidan tyypit politikoi asiallisesti parlamenttitalossa. helppo nakki, mulle kans 70 000 puntaa vuodessa ja voin alkaa kayttaytymaan asiallisesti tyopaikalla ja lupaan jattaa pommintekovalineet kotiin. saatan jopa kiinnostua yhteisten asioiden hoidosta. taa on sit se hohdokkain legacy jonka tony maailmalle jatti, thanks. vaik onhan se tietysti kiva et ne pyssyt jatetaan kotiin, mut se ei kai olekaan nyt se pointti sit?
-oon nahny miljoona lahetysta blairin legacysta, eika oikein nappaa kiinnostaa. summa summarum, tyyppi lupas hirveesti ja ois voinu kai tehdakin paljon enemman, mut monet sairaalat ja ala-asteet ja kaikki on paremmin kuin mita oli kymmenen vuotta sitten. mita nyt euroviisut, niista vois jattaytyy pois.

on ihan hirvea maara lukemista. toissa on ihan hauskaa, ei kukaan oikein piittaa mita ma siella kayn askartelemassa, ja mulle tarjottiin myos lisaa kesa- ja elokuuksi ja ens vuodeksi, mika on kiva, silla se tarkottaa et heinakuu on oikeesti lomaa, eika tarvii stressailla syksysta. naen nyt sen bjorkin puolassa, kesakuun viimeisena viikonloppuna, ja menen sitten frankfurtin kautta suomeen muutamaksi viikoksi ja sitten kai takas tanne. mihin asti ibitsa pysyttelee nyt ulkomailla? toukokuun barceloonaan en paase, mutta ehka jossain pain eurooppaa asutaan viel kesallakin? kesakuun suunnitelmissa on retkeily-teltta-retki, mieluiten cumbriaan, mutta luultavasti ihan vaan jossain kotikulmilla. botanic gardens aina vahvana suosikkina jos loppuu rahat.

venlan uudet hiukset on hienot!
ei nyt sit muuta,
muraa.

Hyvät yritykset unohtuivat jonnekin vankilan ja fasistien kukistamisen välimaaastoon

2007-05-11T17:05:00.000Z

Opiskelun täyteiseksi viikoksi suunniteltu viimeinen rutistus ennen Tanskan-ja Barcelonan-valloitusta onkin ollut täynnä kaikkea muuta paitsi opiskelua. Heti kun päättää olla menemättä baariin, löytää itsensä sieltä lähes päivittäin. Mutta kännin lisäksi olen löytänyt itseni vankilasta, indie-festareilta, Dostojevskin kotoa, veteraanien voitonparaatilta ja ajoittain myös kuntosalilta(!?).
Viime perjantaina venäjän opettaja Marina Nikolajevna vei meidät tutustumaan Dostojevskin vanhaan kotitaloon, jossa huippuhetkiä olivat kohtaaminen Dostojevskin vanhan hatun ja tupakka-askin kanssa. Ja vanha koira Fjodor oli naimisissa semi-suomalaisen Annan kanssa, joka oli alunperin sen pikakirjoittaja!
Sunnuntaina kulttuurielämykset jatkuivat sosiaalipornolla: luokkaretkellä mafia-proffan kanssa paikalliseen (yhä toimivaan) vankilaan. Sisään ei päässyt ilman passia, mutta mukana ei saanut olla kännykkää, kameraa tai mitään muutakaan elektronista laitetta. Tietty mä unohdin passin, ja mulla oli kaikki kielletyt laitteet ja johdot kieritetty ympäri kehoa. Mut kiva vartija, joka hoki "Suomi, suomi, suomi" päästi mut sisään kaikesta huolimatta. Sisällä vankilassa (joka muistutti Skattaa Helsingissä) oli vankien lisäksi kissoja (hiirien takia), kylmää, mutta ei haisevaa, kaappeja kuulusteluja venaaville vangeille, pienenpieniä sellejä ja itsemurhanestoverkkoja. Vangit veti röökiä pihalla kun me käppäiltiin ympäriinsä parin vartijan suojeluksessa. Kukaan ei huudellut rivouksia tai hävyttömyyksiä, ehkä ne on tottunut turistilaumoihin. Oli aika kivaa, mut oli kiva päästä poiskin sieltä. Samaista vankilaa katsoo olkansa yli vastarannalta Anna Ahmatova, jonka poika ja mies teljettiin Krestyn vankilaan Stalinin vainojen aikana. Ahmatova nimenomaan pyysi saada patsaansa vankilan lähelle, eikä millekään paraatipaikaille kaupungin keskustaan. Kaikki kiinnostuneet kiirehtikää, Suomen-rautatieaseman vieressä sijaitseva vankila aiotaan sulkea vuoden sisällä.
Vankilasta matka jatkui kuuntelemaan väkivaltaa. Jep, kuvassa esiintyvä bändi on ruotsalainen Sounds like Violence. Ihan näppärää rockia, kaverit oli vähän naamat, mut niin kunnon rokkareiden pitää ollakin. Venäläiset meni ihan villeiksi, kun ruotsalainen kaveri hoki vodka, spasiba, daa ja njet. Yleisöstä alkoi porukkaa non-stop kiipee lavalle ja hyppimään sieltä toisten päälle. Raivokasta energiaa.

Kuten kaikki Viron ja Venäjän patsaskiistaa seuranneet ovat saaneet selville, täällä viime viikko on ollut mieletöntä nationalismin nostatusta. Kuvassa marssitaan veteraanien kunniaksi Voiton päivänä 9.5. Tuli vähän vilu (ja flunssa) kun venattiin 2 tuntia veteraaneja kadun varressa, kun vanhojen setien askeleet eivät olleet niin rivakoita kuin olisin kuvitellut. Mukaan pääsivät Suuren isänmaallisen sodan (tunnetaan kavereiden kesken myös toisena maailmansotana) veteraanit, Tsetshenian ja Afganistanin sodan kaverit jätettiin kerjäämään metrovaunuihin. Aika valikoivaa toi sotamuistelu, hirveen romanttista oli se sota-aika joukkoviestimen välittämän kuvan perusteella. Pikkuvikoja, kuten Stalinin vainot ja 20 miljoonaa kuollutta neuvostokansalaista oli turha mainita sotaparaatien yhteydessä. Telkkari on ollut täynnä sotaelokuvia ja ohjelmia patsaista muissa maissa. Perusuutisaihe on ollut tyyliin"Näin hyvin kuubalaiset/puolalaiset/maltalaiset/nigerialaiset hoitavat puna-armeijan patsaita, toisin kuin..". Ja lehdissä on vähän neuvottu miten boikotoida virolaisia tuotteita, että näin.

Kuolleita ja eläviä presidenttejä

2007-05-02T03:44:00.000Z

Hahaa! Täysin tipaton vappu, joten ei tarvinnut kärsiä kohmelosta tai liskojen yöstä. Sen sijaan sain nauttia keppi-luokasta, moskovalaisista kommunisteista ja loputtomasta kävelystä.
Palasin noin kolme tuntia sitten (klo 5.30) Kiova-Moskova-rykäsyltä. Kuvassa näkyvä makuuvaunu ylitti kaikki toiveet (ja pelot). Vaunu oli kuin olikin kuin yksi suuri makuusali, joka oli koristeltu asiaankuuluvin pitsiverhoin ja tekokukin. Keppiluokka oli todellinen tilaihme: eväiden syönnin jälkeen kuvan penkki-pöytä-yhdistelmä kääntyi sängyksi, johon heitettiin patja päälle ja avot. Keppiluokkaan kuului myös seurustelu kanssamatkustajien kanssa, ja me tutustutiin miliisi-Sashaan ja kirjanpitäjä-Ljudaan Moskova-Kiova välillä. Junaetiketin mukaisesti kaikki eväät jaettiin tuntematomien vieruskavereiden kesken. Oltiin varauduttu olemaan itsekin vieraanvaraisia ruuan suhteen, mutta kukaan ei varottanut meitä, miten pitää suhtautua itselle tarjottaviin ruokiin. Ljuda ja Sasha tarjos meille turisteille kuiva(tu)n leivän ja suklaan lisäksi pähkinän tapaisia siemeniä. Maistetiin kaikkea kohteliaasti, ja pureskeltiin omituisia pähkinöitä tyytyväisinä. Hetken päästä Sasha valaisee, ettei pähkinöitä kannata kuorineen syödä, vaan ne pitää purra halki ja syödä ainoastaan sisus. Venäläiset sai hyvät naurut, kun typerät turistit veti pähkinöitä väärällä tekniikalla. No, kai mäkin nauraisin, jos joku alkais purra banaania kuorineen. Hävetti.

Muita hämmentäviä hetkiä koettiin yhdellä väliasemalla. Yhtäkkiä maalaismaisemat vaihtuivat pehmolelumereen, kun paikallisen lelutehtaan työntekijät ilmestyivät junan vierelle myymään pehmonalleja, -koiria ja -kirahveja. Jätettiin ihmisen kokoinen nalle ostamatta ja tyydyttiin kaljatölkkeihin, jotka maistui navetalle. Mummon kassissa myytävänä olleet kuivatut kalat ja ankeriaat olisivat sittenkin olleet se parempi vaihtoehto.
Keppiluokassa sai hyvät unet trooppisesta ilmastosta huolimatta. Lämpötila lähenteli +30 astetta ja 50 ihmisen hengitys sai ilman sakeaksi kosteudesta. Venäjän ja Ukrainan rajalla keskellä yötä tuli tosin sokkiherätys, kun koppalakkinen rajavartija huusi korvan vieressä jotain venäjäksi. Rajamiehet repivät Maijan viisumin(?), löivät pari leimaa ja esittivät tiukkoja kysymyksiä. Oli aika ahdistavaa, kun kaikki tämä tapahtui kesken unien. Maija luulikin aamulla, että kaikki oli ollut vain pahaa unta.
Kiovassa oltiin lopulta perillä kahden junayön ja yhden Moskova-päivän jäljeen. Keppiluokassa ei tietenkään voi peseytyä tai edes vaihtaa vaatteita ovien puutteen vuoksi. Farkuissa oli aika kiva nukkua siellä tropiikissa ja vaatteita olis voinut melkein käyttää biologisina aseina junasetin jälkeen. Kiovassa oli kivaa. Paljon puistoja, poliittisia marsseja ja apteekkeja, vähän ruokakauppoja ja häviävän pieni määrä kirjakauppja. Kiova oli enemmän euroopalainen kuin olisin luullut. Ilmeisesti länsimielinen presidentti Justsenko on saanut jotain aikaan. Toukokuun lopun parlamenttivaalit näkyivät katukuvassa: keskusta oli koko viikonlopun täynnä tuhansia mielenosoittajia. Ihan kuin kaupungissa olis ollut kahdet festarit samaan aikaan, kun oranssit Justsenkon kannattajat ja siniset pääministeri Janukovitsin kannattajat bilettivät viereisillä aukioilla. Aukiolla esiintyi poliitikkojen lisäksi artisteja, tyypeillä oli eväät ja teltat mukana, eikä kukaan rähinöinyt tai kiskonut kaljaa. Nähtiin muuten presidentti livenä, kun se puhui viisauksia festarikansalle. Hämmentävää, miten kaikenikäiset ihmiset oli ihan kikseissä politiikasta. Pissikset viettivät lauantai-iltaa puistojen sijaan miekkarissa ja tyyppejä valui bussilasteittain kaupunkiin tukemaan omaa ehdokastaan. Samanlainen poliittinen hype oli varmaan Suomessa viimeksi joskus 1970-luvulla.
Neljän päivän Kiovassa maleskelun jälkeen matkaporukka hajosi ympäri Eurooppaa: Aino lähti Budapestiin, Maija Varsovaan ja mä takas Pietariin Moskovan kautta. Mulle jäi Moskovassa mukavat 12 tuntia vaihtoaikaa, jonka käytin loputtoman kävelyn lisäksi Jeltsinin tuoreen haudan ihailuun, Slovakian lätkämaajoukkueen salakuvaamiseen Punaiselle torilla, vappumarssilla olleiden kommunistien välttelyyn ja kaupunkiin ihastumiseen. Moskova oli paljon mainettaan parempi. Mitä nyt iltaa kohti katualkkisten määrä kasvoi silmiinpistävän suureksi.
Ja vielä loppuun vähän uutisia: pääsin Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin maisterikouluun. Se ei siis ole varsinainen maisteriohjelma, vaan palaan opiskelemaan Tampereelle ja teen myös graduni tiedotusopin laitokselle. Instituutin kautta pääsen kaikille kivoille Venäjä-kursseille ja -matkoille ja kirjoittelen graduni (sitten joskus) jollain tavalla Venäjästä. Oujee, kohtaloni taitaa olla sinetöity.

Hiekka, hiekasta, hiekkaan.

2007-04-26T09:19:00.000Z

Elämä on siirtynyt hiekkaan. Tai hiekalle. Aika valuu kuin hiekka kuormurin kauhasta. Hiekkaa päässä ja korvissa. Eli Tanskassa on kesä, ainakin ajoittain. Tänään.

Lämmintä noin 20 astetta, eli meidän päivät kuluu rannalle tahtoen ja illat rannalla picnicillä ja/tai BBQ. Vaikka ei nyt ihan aina ois oikeesti niin lämmintä, ei haittaa koska rannalla on kivaa. Tänäänkin mennään koulun jälkeen rannalle, lisää hiekkaa suuhun ja lokinpoikasia grilliin!

Viime viikonloppunakin oli hiekkaa kaikkialla kun tehtiin retki Skageniin ja Tanskan pohjoisimpaan kohtaan, joka on kahden meren yhtymiseen päättyvä hiekkakaitale! Siellä oli hienoa, aurinkoinen päivä, paljon kävelyä, merituulta ja laivoja. ja hylje! olin aika yllättynyt kun merestä pilkisti hylje! oliko se sitten itämeren hylje vai kattegatin hylje, en tiedä. mutta siellä sä oli :D Matkalla pysähdyttiin Aalborgissa. Aalborgissa oli hienot mukulakivikävelykauppakadut ja kahviloita ja kauppoja ja biletyskatu, jonne tyypit tulee ympäri tanskaa juhlimaan. Se oli päivän valossa aika karu, mut yöllä varmaan aika villi. Seuraavaksi ajettiin Råjbergi Mile dyyneille, ne on keskellä metsää ja 40m korkeita liikkuvia dyynejä. Ne on muodostunut joskus 1600 luvulla tms ja ne saa vapaasti liikkua siellä metsissä kun ne on niin kivoja. Siellä oli hiekkapicnic.
sit pyörähdettiin siellä pohjoiskärjessä ja matkalla käytiin tsekkaa joskus dyyniin hautautunut kirkko, joka oli sitten taas paljastunut. hmm. no, se sama kirkko on lonely planetin tanskan kirjan kannessa, niin on sekin nyt nähty. kun itä-euroopan kannen kylpylä ja ukkelit :D
Siinä oli nyt viimeisimmät, nyt mä palaan rahaliittokappaleen pariin.

Pietari-Moskova-Kiova-Moskova-Pietari luokassa "keppi"

2007-04-25T15:44:00.000Z

Hyvää kansallista surupäivää kaikille! Surun syynä on tietty suurmies Jeltsinin kuolema. Venäjän telkkari on jaksanut hehkuttaa "vapauden tuojaa", "kommunismin kaatajaa" yms. kaikin mahdollisin ylistyssanoin. Onneksi Euronews ja Suomen viestimet tajusivat mainita Jeltsinin ansioiksi myös ensimmäisen Tsetshenian-sodan, valtion omaisuuden luovuttamisen oligarkeille ja talouskriisin, jonka seurauksena suurin osa venäläisistä menetti kaikki säästönsä. Tänään näytettiin arku auki -meiningillä vietettyjä hautajaisia telkkarissa ja miten hautajaisvieraat kyyristyivät pelosta, kun Kremlistä ammuttiin kunnialaukauksia. Kaupungilla oli suruliputus, mutta jostain syystä Eremitaasin aukiolla sadat sotilaat huusivat voitonhuutoja ja hurraata. Olin liikkeellä Stanislavin kanssa, joka totesi sotilaiden harjoittelevan Voitonpäivän juhlia varten. "Venäläistä paradoksaalisuutta", totesi kaveri huvittineena. Sitten piti alkaa ihailemaan noin 10-kesäisiä sotilaita univormuissaan soittamassa marssimusiikkia. No, minkä nuorena (=lapsena) oppii ja niin edelleen.
Voisin kyl helposti kertoa ainakin osalle niistä sotapojista, mihin ne päätyy isoina. Pietarin metroissa päivystää enemmän tai vähemmän raajojaan menettäneitä parikymppisiä sotaveteraaneja. Kaverit vaihtavat vaunua joka asemalla, ja pyytävät rahaa kanssamatkustajilta. Kätevää, sillä samalla lipulla voi viettää vaikka koko päivän metrossa kerjäämässä rahaa, kun valtio ei ilmeisesti viitsi avustaa Tsetshenian-sodan veteraaneja. Mut onneksi on luvassa valoa (metro)tunnelin päässä: armeija-aika on lyhennetty kahdesta vuodesta vuoteen! Ja maksamalla pääsee vielä helpommalla: ei joudu armeijaan ollenkaan. Venäläiset kaverit on kertoneet kivoja juttuja, miten sotapoliisi vaanii nuoria miehiä kotiovella ja kuskaa vaikka väkivalloin kasarmille jonnekin perä-Siperiaan. Vanhemmille muistetaan ilmoittaa joskus muutaman viikon päästä, minne poika on hävinnyt. Kyllä mäkin ehkä maksaisin.
Mutta on täällä paljon kivojakin asioita tapahtunut:) Mun uuden kuntosalin narikkatäti kyseli eilen huolissaan "tyttö, haittaako jos saat numeron 13?". Olin vähän aikaa hämilläni, kunnes muistin venäläisten taikauskon. Täti ei halunnut vahingossakaan tuottaa mulle huonoa onnea narikkalapun muodossa. Ja saman paikan jooga-ohjaaja lähes huus mulle, että oonko idiootti kun en ymmärrä ohjeita, kun se pyys venäjäksi kääntämään varpaat johonkin lootus-asentoon käsittämättömällä jooga-venäjällä. Vastasin, etten oo idiootti, ainoastaan suomalainen. Kaveri meni vähän hämilleen ja totesi "ymmärtävänsä nyt kaiken". Sori, taisin taas vahvistaa venäläisten ennakkoluuloja suomalaisista hitaana ja vähän yksinkertaisena kansana.
Parin tunnin päästä lähden levittämään ennakkoluuloja laajemmalle alueelle. Hyppään klo 00.40 Moskovan-junan keppi-luokkaan. Ostettin halvimmat liput mitä löytyi ja myyjä antoi liput "palotskaan", mikä tarkoittaa keppiä venäjäksi. Onneksi mulla on Maija seurana, koska en tajua, mihin luokkaan ostettiin liput. Ehkä saadaan istua riu'un tyylisellä palotskalla koko yö. Pietari-Moskova-Kiova-Moskova-Pietari oli yhteensä 40 euroa, joten halvalla pääsee. Venäläinen kaveri neuvoi ostamaan korvatulpat, sillä tyypit kuulemma kuuntelee musiikkia läpi yön yhteisissä makuuvaunuissa. Keppi-luokka saattaa olla vaunu täynnä kerrossänkyjä ilman mitään väliovia. Tai sitten jotain vielä mielenkiintoisempaa, kerron sit kun tiedän mitä menin ostamaan.

aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla kesä?

2007-04-19T14:22:00.000Z

hupsansaa.

muutama hassu viikko vierähtäny edellisestä postauksesta. ouvell, pitää olla varmaan yhtä tehokas ku lotta ja hoitaa kuulumisien kertomiset ranskalaisten viivojen avulla. alotetaan varmoilla kesän merkeillä:
- mun huoneessa o kärpänen.
- aurinko paistaa ja vettä sataa jo kolmatta päivää. oon yrittäny selittää paikallisille mun onnettomalla espanjalla et suomessa sanotaa et ku näin tapahtuu ni tulee kesä. ne kattoo mua yleensä ihmeellisesti ja vaihtaa puheenaihetta. en oo näin ollen viittiny selittää (vielä!) mitään linnuista jokka tekee kesän.
- puut o vihreenä ja linnut laulaa ehkä (ei pysty kuulemaan mitään ku tietyömaat jyrää kaiken kauniin alleen ympäri kaupunkia ja erityisesti ympäri mun kämppää. kirottu.)
- pari pv sitte söin lounasta kaverin kans meijän parvekkeella naamat punasina auringosta nauttien hame päällä minkä jälkeen otin siellä siestaa. heräsin ku tuntu et selkä o tulessa.
- eläimet (toisinsanoen koirat koska tästä kaupungista ei löydy muita eläimiä) ovat villeinä ja tahtovat "tutustua läheisemmin" toisiinsa koko ajan. jopa meijän lola vaikka luulen kyllä et se liehittelee ennemminkin lähiseudun kissoja ku koiria. musta tuntuu et sen identiteetti o pikkasen hukassa vielä... (mitä muuta voi ajatella koirasta joka ei hauku vaan kehrää ja nuolee ja kiehnää).
- ihmiset ovat villeinä toisistaan ja syövät toisiaan kaduilla, baareissa, busseissa, puistoissa. oon väitelly asiasta mun kämppiksen kanssa paljon koska mun mielestä josain menee raja, ei ehkä oo iha soveliasta olla kovin intohimoisessa syleilyssä puiston penkillä ku lapset leikkii vieressä mut kuulemma se kuuluu maan tapoihin. kesällä touhu menee kuulemma vielä hullummaks ja paikallisten hormonit hyrrää vielä tehokkaammin: seksiä harrastetaan kaduilla, rannoilla, vedessä ja ehkä joskus jopa kotona omassa sängyssä. ehkä joskus.
- mulla on flunssa joka on nimeltään kevätflunssa joka puolestaan tarkottaa sitä et kohta on kesä.
- papat o heränny talviuniltaan ja kokoontuu innokkaasti joka puistossa (niitä meillä o täällä jopa 2) ja kadunkulmalla (niitä o sitte jo vähä enemmän). jatkan suvin pappaperinteitä ja pistän tänne kuvan papasta joka oottelee kavereitaan puun alla lehteä lukien. ehkä ens kerralla voin lähettää jo kuvan viriileistä papoista stringeissä koska luulis kesän vaikuttavan yhtä intohimoisesti kaikkiin espanjalaisiin.

mun elämä o edelleen aika juhlapainotteista mutta yritän kyllä tosissani oppia tätä saakelin mongerrusta jota ne espanjaks kutsuu. puhun pelkkää espanjaa mun kämppisten kans ja käyn 3krt viikossa kielikurssilla ja oon saanu myös jonkin verran paikallisia kavereita. mut silti tuntuu että aika loppuu kesken. oon päättäny etten lähe tästä maasta ennenku puhun espanjaa edes kohtalaisesti! ollaan tehty myös paljo reissuja, käyty valenciassa, cordobassa ja sitte pääsiäisenä tehtiin roadtrip autolla ympäri andaluciaa lorealin ja jonin (mun englantilainen kaveri) sekä 2 belgialaisen pojan kans. nähtiin sevillaa, hippirantoja, kitesurfing paradise tarifa sekä pikkuenglanti gibraltar ja sen apinat. nukuttiin mun espanjalaisen kaverin kotona (jossa sen äiti laitto meille espanjalaisia herkkuja, eno selitti viineistä ja isi myhäili vieressä), autossa, rannalla teltassa (minä ja lotta ja yks makuupussi ja kylmä yö. unforgettable :D) sekä ivankan siskon luksus kämpässä. nähtiin pääsiäiskulkueita, apinoita, upeita maisemia, hippejä, auringonlaskuja rannalla, beach volleyta, passintarkastusta, luolia, nuotioita. hyvä reissu.

aika pintapuolinen raapasu tuli mut tossa kai tärkeimmät tapahtumat. yritin yltää lotan tasolle tehokkuudessa mut oon silti aikamoinen jaarittelija. ny jaarittelen itteni kouluun ja illalla tapakselle. jos näätte sitä kesää ni sanokaa et me ollaan kaikki jo kovin valmiita täällä sille. et hop hop.

Uusia alkuja

2007-04-16T16:47:00.000Z

Sain vihdoinkin aikaiseksi liittyä kuntoklubin jäseneksi. Tarjolla on peruspumppien ja -spinningien lisäksi asioita nimeltä energy zone (venäläiset on aika taikauskoisia), belly strip (jotain mahan vilauttelua kenties?) ja ranskalaista nyrkkeilyä. Maksoi elämän, mutta sain hinnan tippumaan taivaista ainoastaan kalliiksi ja säästin 120 euroa sinnikkäällä tinkimisellä. Huomenna on vuorossa lääkärintarkastus, jota ilman ei pääse Venäjällä edes uimahalliin, saati kuntosalille treenamaan. Kuulemma tohtori vaan vilkaisee potilasta, kirjoittaa laskun ja avot, dasvidanja. Sit alan pumppaamaan rautaa, jotta saisin rikkinäisen olemukseni edes fyysisesti siedettäväksi. Jostain on aloitettava.
Lihaskunnosta saattaa olla hyötyä myös kohtaamisista miliisin kanssa. Mentiin eilen pälyilemään opposition Putinin vastaista miekkaria, oli vähän vaikeuksia löytää oppositiolaisia, kun miliisi ei päästänyt niitä marssimaan mihinkään suuntaan. Suunnattiin siis miekkarin lähtöpaikalle, ja sieltä löytyi satoja, ellei tuhansia, miliisejä mellakkavarusteisiin sonnistautuneena. Miliisin tueksi ja turvaksi oli lähetetty myös turvallisuuspalvelun OMON-erikoisjoukot ja sotapoikia. Ainoa ongelma oli se, ettei miekkaripaikalla ollut enää melkein yhtään mielenosoittajaa. Pietarin hallinnon laittomaksi julistama mielenilmaus oli hajoitettu ennen kuin se ehti alkaakaan, joten sadat miliisit vahtivat noin 10 mielensoittajaa. Surkuhupaista. Illalla luin sitten netistä, että parin korttelin päästä meistä oli vähän riehuttukin ja poliisi pamputtanut ohi mennen myös mummot, koirat ja viattomat metromatkustajat. Selvisi sekin, miksi OMON-miehet lähti jossain vaiheessa juoksemaan osastossa metroasemaa kohti, jossa mellakka kärjistyi. Harmi, ettei ollut kameraa mukana.
Miekkarin lisäksi oon yrittänyt pitää itseni kiireisenä juoksemalla kulttuuririennoissa. Viime viikolla kävin katsomassa muun muassa The Queenin (Helen Mirren puhui venäjää aika sujuvasti), espanjalaisen synkän perhedraaman teatterissa (tietty myös venäjäksi) ja kuuntelemassa paikallista aktivisti-hiphopia. En tajunnut bändin sanoituksia, mutta painavaa asiaa tais kavereilla olla yleisön reaktioista päätellen.
Viikon päästä keskiviikkona lähdetään Maijan kanssa kohti uusia miekkareita, eli Ukrainaan, jossa hallitus ja oppositio (sekä Varsovasta saapuva Aino) riehuvat kaduilla vielä enemmän kuin täällä. Reitti vie Moskovan kautta, ja ajattelin mennä kattomaan vanhoja kotikulmia. Ehkä tunnistan maisemat, joita kattelin puolivuotiaana rattaista. Todennäköisesti en.

sadetervehdys taas jonkun muun tietokoneelta!

2007-04-12T20:09:00.001Z

ihan vilpitön tarkoitus oli postata maaliskuun juttuja jo pari viikkoa sitten, mutta tekniikka puuttui peliin ja lamautti internetin vaihteeks ja kun yritin siirtää tekstiä kämppiksen koneelle niin tapahtui ehkä joku dinneri ja sitten aamulla unohtui kun pitikin lähteä granadaan. leikitään että en oo oikeesti laiska kirjoittaja vaan itsekriittinen ja kiireinen.

joka tapauksessa ihan mieletön määrä mainitsemisen arvoisia asioita on sitten helmikuun viidennentoista jälkeen sattunut. näppärästi laitan ne listan muotoon:

1. tiukkaa turistiopastelua lukuisten ruskolaisten kanssa (jalkapallohuumaa, herkkuja, retkiä ja kulttuuria - graciakset kaikille!)
2. tiukkaa turisteilua mm. tarragonan karnevaaleilla, valencian las fallas-fiestassa ja ympäri andaluciaa (niistä lisää myöhemmin ja venlalta kuvia!)
3. semitiukkaa opiskelua ja jänniä uusia kursseja:
- eu:n taloudellinen yhdentyminen (eka enkkukurssi, vaikka aina en oo ihan varma millä kielellä se espanjalainen setä siellä yrittää kertoa..)
- euro-välimeri-lähi-itä-yhteistyö (joka viikko saadan lahjaksi kirja! jee 5kg lisäpainoa matkalaukkuun!)
- latinalaisen amerikan rauhanprosessit ja demokratisoituminen (vierailevana tähtenä mm. entinen kolumbialainen sissi!)
- geopolitiikka, ympäristö ja kestäväkehitys (katastrofiteorioita ja huonoja uutisia)
- espanjan ”journalismiprojektikurssi”(aiheena barcelonan surffareiden ja aallonmurtajien välinen konflikti…)
4. cumpleaños eli ikääntyminen (sen kunniaksi kaviaaripizzaa ja uudet makiat reiskat!!)
5. talvi (kolme viikkoa kylmää ja sadetta enemmän kun yhteensä kuuteen kuukauteen!)
6. laskukauden avaus ja päätös saman päivänä (sveitsiin ens vuonna elina joojoo!)
7. kämppiksen vaihtuminen (meksiko goes ameerika!) ja huoneen vaihtuminen seitsemänkulmaisesta standardiin
8. calcotada (retki vuorille jossa syötiin hirveet määrät grillattuja kevätsipuleita, vähän niinku rapujuhlat tai jotain)
9. elämäntapojen hetkellisiä kohentumisia, itsetutkiskelua ja tuhansia kesäsuunnitelmia
10. jälleennäkemisiä vanhojen erasmusten kanssa
11. ja muutamia bileitä. ehkä kerran tai kaks. tai kolme. tsingtsingtinggg…

Aurinkoterveiset Annan parvekkeelta!

2007-04-12T12:02:00.000Z

Heippa!
Kesä on tullut Tanskaan, ainakin mun mittapuun mukaan. Tai ainakin mahtava kevät, jos nyt ei ihan kesä vielä. Mutta juurikin istun puoliksi parvekkeella ja ulkoilutan varpaita leppeässä (kerrankin) tuulessa ja paljastan sääret auringolle :D Lämmintä on melkein 20 astetta ja on muuten aika kuuma tässä istuessa. Olin aamulla basaarissa ostoksilla, sieltä saa vihanneksia ja hedelmiä tosi halvalla. Oli ihana kävellä sinne kun linnut laulaa kaikkialla, nurmi on ihan vihreä (oli kyllä talvellakin) ja puut ja kukat kukkii. Kaikkialla on narsisseja ja joitain pieniä valkoisia ja keltaisia kukkia, kirsikkapuut kukkii ja sit jotkut keltaiset pensaat. Ihanaa, miksi suomessa puut ei kuki?? Mut tuli kuuma ja hiki kun taapersin ja sit tuli talvea ikävä. onneksi suomen kesä on kylmä mut kostea :D

Pääsiäinen oli ja oli kiva. Olin lomalla Suomessa 2 vkoa, Kajaanissa, vähän Tampereella ja Espoossa. Käytiin kattoo Nosturissa pääsiäisen kärsimysnäytelmä eli Circus Mundus Absurdus ja Kuolleet intiaanit! Inkkarit oli hyviä ja circus aika hurja.. Näin ehkä liikaa. Oli hurjaa. Suomessa on harmaata. Mut kesällä nättiä. Täällä on nyt samanlaista kun suomessa kesällä, suurin piirtein.

Koulu on taas tältä viikolta ollut peruttu, oon sit pyöriny kavereiden kans ja haistellut multaa ja tutkinut kukkia. Mä oon vähän innoissani noista kukkasista, voi kun ois oma puutarha! Tänään ois taas Klubben ilta, ehkä mennään ehkä ei mut lauantaina täällä mun baarissa on Pigefrokost, ei sikajuhlat tai sika-aamupala vaan tyttöjen lounas vaikka se taitaakin olla illallinen kun alkaa vasta kuudelta. Se on "girls night out - free drinks and male strippers!!" Jippii!! Liput oli about 15 e, eka on kolmen ruoan illallinen viinin ja/tai oluen kans, sit drinkkejä ja strippausta ja sit vasta miehet pääsee baariin. Mä luulen et miehet tykkää siitä illasta, kun ekaks 80 tyttöä on monta tuntia keskenään ja siemailee muutaman drinksun..hehhe. Onneksi mä oon immuuni.

Loma Bracelonassa toteutuu hyvin pian! jesh! VVSP valtaa barcelonan, annan ja suvin osalta 20. -27.5. ekaks me suvin kans vähän vallataan köpistä, tivolikin on jo silloin auki! Ja edellisenä vkonloppuna mä meen vaihtareiden kans Legolandiaan. Ihanan vapauttavaa :D

Nyt pitäs vähän lukea WTO:sta ja OECD:stä, vois eka vaikka selvittää mitä ne on ;) hehheh. wikipedia rules! sit vois vähän opiskella Intercultural communicationsin teoriaa, Jee Hofstede!

PS. Muutin vähän värejä, onko hyvä!?

Kommunisti ristisaatossa

2007-04-08T17:21:00.000Z

Hyvää pääsiäispäivää kaikille! Juhlittiin eilen Jessen ylösnousemusta vaeltelemalla kirkon ympäri ja huutelemalla muinaiskirkkoslaavilla "Kristus nousi kuolleista", "Totisesti nousi" viereisen kuvan ortodoksien kanssa. Pääsiäismessu alkoi klo 24 yöllä, jolloin Pietarin kuvernööri Valentina Matvijenko pyyhälsi kirkkoon turvamiesten saattelemana. Oli jännää, kun papit heitteli mirhamia ja suitsuketta tyyppien päälle, jotka teki ristinmerkkejä noin joka toinen minuutti. Meininki oli niin villiä, että jumalanpalvelusta vahtimaan oli kutsuttu turvallisuuspalvelun erikoismiehet ja ainakin yks pyörtynyt tyttö kannettiin pois. Kirkko oli ihan täynnä porukkaa, mikä on aika hyvin siihen nähden, että uskonnot ovat olleet uudestaan sallittuja Venäjällä vasta viimeiset 15 vuotta. Pääsiäinen on ortodokseille vuoden suurin juhlapyhä. Silloin loppuu paasto ja mummot raahaa kulitseja (pääsiäispulla) ja punaiseksi värjättyjä kananmunia kirkkoon. Ei oikein selvinnyt, saiko niitä syödä vai ei. Päätin jättää mummojen munat ja pullat siten rauhaan. Yks perinne on rikkoa oma muna kaverin munaa vasten ja se kenen muna on vahvempi, voittaa kasapäin onnea tjms. hyviä asioita. Ainoa harmillinen asia Venäjän pääsiäisessä on se, ettei täällä oo yhtään vapaapäivää töistä/koulusta. Harmillista.
Pääsiäisyön messuun ja kananmuniin, jotka tunnetaan myös kanan munasoluina, oli hyvä valmistautua tuijottamalla spriihin säilöttyjä sikiöitä. Yksi Pietarin tsaareista yritti leikkiä patalogia, lääkäriä ja suurta tiedemiestä keräämällä epämuodostuneista ihmissikiöitä purkkeihin. Friikki. Pari sataa vuotta vanhat sikiöt ei olleet oikein mun juttu, tuli vähän kelmeä olo museoreissun jälkeen.
Pääsiäinen tuo Pietariin myös tuhatpäin suomalaisia, kuten ibitsankin aikoinaan Zerkalon matkassa. Kaduilla kuulee suomea ja baareissa tapaa vaan muita suomalaisia. Venäjän kieli ei hirveästi kehity, mutta puhun jo aika hyvää suomea suomalaisten kanssa. Ja enkku kehittyy, kun pitää riehua amerikkalaisten kanssa. Viime viikon mafia-luennolla vaadin lisää veroja kaikille, ja heti yksi amerikkalainen syytti mua kommunistiksi. Onneksi britti oli viisaampi ja selitti, että oon "pohjoismaisen sosiaalidemokratian kannattaja".
Nyt alan keräämään voimia ens viikon debatteja varten. Aiheina luennoilla muun muassa Venäjän valtion kiristyvä ote kaasusta ja öljystä sekä pohdintaa, miksi venäläiset miehet juovat niin paljon kuin juovat. Vastaukset löytyvät sukupuoliroolien takaa, kerron syyn dokaamiseen sitten kun se selviää.

Löytöjä kirppikseltä ja linnoitukselta

2007-03-31T18:01:00.000Z

O-ou. Oon semisti sydänkohtauksen partaalla futispelin jäljiltä. Futis oli tosin jo eilen, mutta nyt alkaa painaa jaloissa ja kummallisissa lihaksissa, joita en edes tiennyt omistavani. Torstai-illan bileet venyi aamuseitsemään ja muutaman tunnin päikkäreiden jälkeen oli urheilun vuoro. Olin vahvassa iskua, taklasin vastustajia ja juoksentelin ympäri kenttää täydet 90 minuuttia. Pelattiin yliopiston proffien kanssa, joista yks on pelannut nuorena Zenitissä jollain kovalla tasolla. Oli ihan huippua, mutta nyt tuntuu pahalta. Bileet+jatkot+unettomuus+rankka peli=ei hyvä.
Muutenkin vois alkaa miettiä samoja asioita kuin Johanna, eli olikohan tänä keväänä tarkoitus saada jotain jopa aikaiseksi. Pitäis kirjoittaa pari esseetä ja oppia venäjän kieli Kiovan, Barcelonan ja Århusin matkojen välissä. Ja ai niin, Moskovassakin pitäis käydä jossain raossa. Kesäkuussa toivottavasti aloitan työt Suomen Pietarin-konsulaatissa, joko mediasuhteiden osastolla tai viisumipuolella. En pidä työpaikkaa varmana ennen kuin mulla on nimi paperissa, sillä niiden pitää tehdä joku turvaselvitys ja tutkia oonko tarpeeksi nuhteeton työskentelemään ulkoministeriön alaisuudessa. Tietääkseni oon aika viaton.
Muuten Venäjällä on vsjoo harashoo. Aurinko paistaa, papat ottaa stringeissä aurinkoa Pietari-Paavalin linnoituksella ja baareissa tapaa sekavia venäläisiä. Viime viikonloppuna käytiin Sasan ja pietarinsuomalaisten kanssa jättimäisellä kirppiksellä, jossa myytiin muun muassa Tykkimäki- ja Etelä-Suomen Sanomat -lippiksiä, kaloja, rikkinäisiä vaakoja, lehmän kieliä ja Olipa kerran elämä -muovinukkeja. Mitä ei Udelnajasta löydy, sitä ei ihminen tarvitse. Autenttiseen venäläistunnelmaan pääsee myös Datsassa, jossa käy kaikista kauneimmat venäläiset. Vaikka venäläiset miehet ei oo yleensä mitään hirveän hehkeitä, uus sukupolvi näyttää lupaavalta. Alle parikymppisinä ne on kauniita ja rohkeita, vähän kuin Annan Leipä (alias Hleb, eli Vlad). Muutenkin täällä on koko viikon pyörinyt paikallisia lapsosia, kun niillä on joku ihme kevätlomaviikko, mikä tarkoittaa täällä luokkaretkiviikkoa. Ei päästy edes Ermitaasin Sasan kanssa kun luokkaretkeläiset oli vallaneet kaikki nähtävyydet.
Mut jesh. Nyt jatkan rauhallista lauantai-iltaa lukemalla kaikkia viime viikolla rästiin jääneitä artikkeleita. Muu elämä ja sen seuraukset on estäneet luennoille osallistumisen, mutta ens viikolla alkaa uus elämä. Silkkaa joogaa, elävää ravintoa ja korkealentoista ajattelua luvassa.

i don't do blog posts

2007-03-23T15:54:00.000Z

taalla pain ei olla juuri huomattu etta "suomessa" ("onkse se riekale siin ranskan ylapuolella ja kasvaaks siella ruohoa", "kerran oltiin menossa mut sinnehan maksaa 600 puntaa lentaa", "kai sa nyt sita venajaakin sit puhut") oli "vaalit" ("siis moneenks se aanestyspaikka on auki", "en ma oo rekisteroityny aanestaan, tai siis pitaaks rekisteroityy?" -syntyperainen pohjoisirlantilainen, "ethan sa edes anna rahaa hyvantekevaisyyteen, mita sa luulet et aanestaminen vaikuttaa"). no, niinpa.

taalla oli viime lauantaina tietysti st paddy's day, ja koska moinen osui viikonlopulle herasin joskus tiistaiaamuna yhdeksan maissa tunteeseen etta jotain oli varmaan tarkoitus tehdakin tana kevaana. karistelin neliapilan rippeet rinnuksilta (ei valttamatta synonyymi pahoinvoinnille mutta voidaan olettaa myos jalkimmaisen tapahtuneen) ja siita lahtien elama on koostunut rankaisu-deadlinejen valttelysta ja kirjastossa nuokkumisesta. jostain syysta muistan etta sunnuntaina satoi lunta ja jaata vaakatasossa, se oli jannaa. vielakin on suht kirpakka keli mutta kevat voittaa jos on aurinkoisessa nurkkauksessa.

iloittuamme irlantilaisuudestamme opimme kuinka tama etuvappu letkeasti katkaisi muutenkin olemattoman opiskeluputken. joku oli nahnyt ranskalaisen natsiopettajan tanssimassa ja tanssinut mukana, jota muistellessamme tunnelma seminaarissa mukavasti keventyi noin nanosekunniksi kunnes perinteelliset "no eiks KUKAAN nyt tieda" piinapenkit aloitettiin. se meni talla viikolla ihan kivasti, vastasin castromaisella leveydella ja laajuudella ja saastin karjistetyn argumentin lopuksi, ja kaikkeen tahan ei edes ranskalaisella ollut paljoa lisattavaa.

kissamaisen kepeasti siirryn keskiviikkoon, jolloin seurasi kuun tapaus. itsensa bob geldof nimittainkin loysi tiensa yliopistomme kammioihin ja antoi "luennon", vaikka aluksi vartin pyorineet jeesusvideot bobista kayskentelemassa ties missa aavikolla ja surullisissa maisemissa subsaharassa lupailivat paljon enemmankin, jotain joka ehka lahentelisi jumalanpalvelusta tai ainakin olisi valmistautunut vyoryvaan geldofmaniaan. heppu tuumaili lavalla aikansa tukkaansa sohien (ei lakkia!) jonka jalkeen ilmoitti tulleensa luennoimaan, johon han lisasi perin paradoksaaliseen rokkimieshenkeen "i don't do lectures". seurasi monipolvisia lausuntoja kaikenlaisista poliitikoista, avustamisesta, laulujen tekemisesta ("there was a fat kid following us around when we were recording it, who turned out to be Bono") ja Bush nuoremman ylistamisesta ja mita itse tajusin, kansainvalisen yhteistyon roskakoriin runttaamisesta. eurooppalaisista ei ole mihinkaan (no ok totta, en ole maksanut puntaakaan kuussa auttaakseni kaivojen rakentamisessa), japanilaiset ei halua ymmartaa, venalaiset on vaan oljyn kimpussa mutta yhdysvallat - voi yhdysvallat antavat (insert suuri luku, enemman kuin 12 miljoonaa vahemman kuin 0.16% usa:n bkt:sta) tuplaten jonkun yk:n sopimuksen verran rahaa - itsenaisesti. no niin. bobia ei omien sanojensa mukaan kiinnosta kuka antaa kenen maarayksesta kenen kautta kunhan pennit menee perille afrikkaan. siis, tuskin bob valehtelee, mutta nama asiat voidaan kertoa monella tapaa. ja paha on alkaa vihata muusikkoa joka (taas omien sanojensa mukaan) ei osaa kirjoittaa lauluja ja joka kiertaa kaikenmaailman kyynisten ja analyyttisten opiskelijapummien luentosaleissa ja silti pussittaa kymmenia miljoonia afrikkaan ja saa satojatuhansia lapsia kouluun. oh bob, you're all so modest.

ehdottomasti huonointa oli, etta vaikka istuin etummaisissa riveissa, valokuvista ei ihan saa selvaa etta se oli bob geldof. miinukselle meni myos sen suhteen etta ilmeisen valikoiva on bobin aivo, seka se etta tuntiin saa ahdettua srebrenican, japanin, saksan ja imaamin sen enempia sumplimatta ("no taahan on ihan paska taa systeemi"). ja se etta nama vuodet filosofoidessa, systeemeja ymmartaessa ja valtioita analysoidessa valuu hukkaan kun oikeesti pitais vaan kaaria hiha, ottaa asenne, tulla kuuluisaksi, tulla muiden kuuluisien ystaviksi ja alkaa lainailla sit kavereiden omia lentokoneita avun saamiseksi afrikkaan (eika sitten muuten mihinkaan muualle, bob korosti moneen kertaan et nyt han puhuu VAAN afrikasta - ehka Bushin ja Blairin hyvantahtoisuuden esillenostamiseen olisi tarvittu noin vuosi lahetysaikaa ja bunkkeri kaukana lahi-idasta ilman tata selvennysta).

siina jannittavimmat talta viikolta. nyt on perjantai ja toimistotyotunnit talta viikolta tehty, koti on viela patrikin jalkeisessa kaaoksessa ja essee ei synny yksinaan. mursu aukaisee seuraavaksi kirjan ja sitten siita viisastuneena kirjoittaa parituhatta sanaa ihmisten moraalisesta tasa-arvoisuudesta ja siita etta milloinkas ihminen aloittaa ja lopettaa arvokkaan olemisensa. heipheip.

ps. tommy tabermann kansanedustajana vahan jarkytti muraan mielta.

Rankaisevia mummoja ja ulkopolitiikkaa

2007-03-23T14:33:00.000Z

Voi tata suruaikaa, sekoomuslaiset paas valtaan. Toivoa paremmasta huomisesta on vain, jos Masa Vanhanen paastaa vihreat mukaan vallankahvaan. Oli hyvat vaalinvalvojaiset, silla kaikki kannatti vihreita yhta kauppislaista (yllari) lukuunottamatta. Mukaan oli eksynyt myos jenkki, joka koko illan ihmetteli, miten eduskunnassa voi olla naisia, jotka on viela nuoria ja osa vielapa hyvannakoisia. Kaveri oppi myos kenen joukoissa seisoa, ja kirosi valilla "funcking kok".
Suomi on ihmeen hyvin maailman kartalla, silla mun venalainen kielikaverikin alkoi spekuloimaan Suomen uudesta hallituksesta. Se on joku ihme lapsi: 19-vuotiaana tietaa enemman politiikasta kuin ma tulen koskaan tietamaan, puhuu liian montaa kielta ja on muun muassa suunnitellut lautailuvaatteita tyokseen. Hammentavia tuollaiset suorittajat. Ehka Venajalla pitaa pyrkia vahan pidemmalle kuin Suomessa, kun sossusta ei noin vain haeta rahaa. Mutta sovittiin, etta siita tulee Venajan Suomen-diplomaatti ja musta Suomen Venajan-diplomaatti, jotta voidaan selvitella kaikkia diplomaattisia selkkauksia maiden valilla sitten kun ollaan isoja. Eli no worries, NATOa ei tarvita, kun me hoidetaan Stanislavin kanssa homma kotiin. Toivottavasti ne tajuaa siella konsulaatissakin maailmanpoliittisen tilanteen ja palkkaa mut kesatoihin.
Taalla on talla hetkella rasismin vastaiset leffafestarit, jossa kaytiin eilen haahuilemassa. En tajunnut juuri mitaan, eika sanakirjastakaan ollut apua kun piti kaantaa rasistien kayttamia solvauksia. Mutta teatteri oli ihan taynna porukkaa, mika on hyva, silla taalla antisemitismi ja uusfasismi on kovassa huudossa. Rasismin vastaiset festarit houkuttelivat ulkomaalaisten mukana myos skineja, jotka olivat paikalla ehka tekemassa muutakin kuin avartamassa maailmankuvaansa. Mutta suomalaisen pitaisi olla taalla turvassa, vaikka joutuisikin keskelle skinilaumaa. Meita pidetaan veljeskansana, tosin vahan yksinkertaisena sellaisena. Kassa taas vahan koulutti mua tyhmaa turistia eilen, kun halusin ostaa kylman oluen matkajuomaksi. Kylma juoma on kuulemma pahaksi kurkulle ja aiheuttaa sairauksia. Oon taysin rakastunut venalaisten kollektiiviseen huolenpitoon, aina joku mummo kouluttaa jostain asiasta. Ei kannata ihmetella jos ravintolassa ei saa sita mita tilaa tai kaupassa aletaan meuhkata vaarista ostoksista. Uskokaa pois, babushkat tietavat paremmin. Ja olutta ostamalla yritin matkia venalaisia, jotka vetavat pivoa kuin kokista. Miehet, naiset ja teinit juovat olutta metroissa, puistoissa ja kaduilla riippumatta siita, onko aamu, ilta vai keskiyo. Ihanan vapauttavaa, aamuoluen nauttiminen matkalla toihin on ihan peruskamaa. Mutta venalaisten juomataitojen salaisuus piileekin siina, etta ryypataan yhdessa hyvan ruuan ja ystavien parissa. Ei lukkiutumalla yksin kotiin Leijona-pullon kanssa.
Asken oli taas niin hyvia hetkia venajan tunnilla. Puhuttiin pahaa idiootti sovinisti-jenkista meidan super-ihanan opettajan kanssa ja vertailtiin eri maiden koulutusjarjestelmia. Ne ei voineet kasittaa, etta rikkaiden ja koyhien lapset voidaan laittaa Suomessa samaan kouluun. Amerikassa ja Venajalla kuulemma rikkaiden lapsilla on niin paha asennevamma koyhia kohtaan, ettei yhteiskouluista tulisi yhtaan mitaan. Ja tama maa oli tasapainen Neuvostoliitto viela 15 vuotta sitten. Yliopistoihinkin on kaksi tieta: joko paasykokeen kautta tai maksamalla. No, niin on varmaan kohta Suomessakin, kun kokkarit ja keskusta johdattavat meidat yksityiskoulujen ja maksullisen opetuksen tielle.

Kevätlaulu ja pääsiäismuna

2007-03-20T14:50:00.000Z

JEE! keväinen on saapunut tanskaan. Otin varmuuden vuoksi kuvan mun hevosenovi-ikkunasta, ei tosin näytä vielä kovin keväältä. mut jos oikein tarkkaan katsoo, voi huomata puun, jossa tosin on vielä viime vuoden lehdet, ja sen juurella levyn! se on selvä keväänmerkki! ja sit pensaissa näkyy silmuja, kerkeen niitä aina tarkkailla koulumatkalla ja lenkillä. kaikenlaisia kukkiakin on, ilmeisesti krookuksia ja sinivuokkoja etsin kovasti. keltaisia sinivuokkoja olen löytänyt, mutta tuskin taitaa olla sama asia.. vaalit oli ja meni, nyt keskitytään kukkiin, puutarhaan ja multaan. ah, maan tuoksua ja mutaa!

viikon päästä suomeen! jee! mä otan kevään mukaan, tai kevätvaatteet. ja talvivaatteet, mutta ne saa jäädä suomeen. täällä on elämä normaalia, koulua, tanskaa ja spagettia. mä osaan tanskaa jo melko hyvin, jos siis haluan keskustella vaikka etunimistä tai kotimaasta. kaikki on niin suhteellista.

sit mä näin jotain jännää. kattokaas tätä!! mä tahdon tietää miten tää tehdään
hah! se on rahapuu, jossa on KUKKIA!! ja ihan
tolleen vaan tanskalaisen talon tanskalaisella
ikkunalla. onneksi mun röntgenkatse havaitsi
sen ja sitten nappasin diskreetisti kuvan.
ja aika hienon kuvan, kuten näkyy. kivasti heijastuu mm. vastapäinen talo (ja naapuri?) ja sit tommonen kameran kulma.

mä muuten törmäsin tänään samaan ilmiöön kun johanna. ope (britti) ei ollu tyytyväinen kun
kukaan luokassa ei ollu lukenu kappaletta.
ei voitu tehdä harjotuksia, sen piti vaan pälpättää
meille. hah. ensi viikoksi ois kuulemma kiva
jos me vaikka luettas kappale, mut pha! mä en ookkaan täällä vaan kerron suomessa kaikille interkulttuurisista kommunikaatioista. paitsi etten kerrokkaan kun oon suomalainen ja siksi hiljainen, mutta viisas.

mä olen nyt kertonut liikaa.. täytyy vaieta. ja pääsiäismuna otsikossa oli vaan vitsi.

itseasiassa mä osaan tanskaa yhtä hyvin kuin tanskalaiset, sillä
*vaikeneminen on kultaa*. sen tanskalaisetkin osaa :D

Sukelluksia teekannuun ja Suomen historiaan

2007-03-12T17:54:00.000Z

Täällä on kovin vaikeaa leikkiä luonnonsuojelijaa. Kaikki tuotteet kääritään muoviin, muovipusseihin ja sitten vielä kaikki ostokset laitetaan toisenlaisiin muovipusseihin. Tänään yritin vakuuttaa hedelmäosaston babuskalle, joka punnitsi mun banaaneja, etten halua niitä muovipussiin. Virhe. Mummo alkoi sadattelemaan, että miten niin ei tarvitse, tottakai banaanit nyt pussiin laitetaan ja päälle vielä parit halveksuvat tuhahdukset. Venäjällä asiakas ei ole aina oikeassa.
Muutenkin raastaa sydäntä heittää pullot, tölkit, sanomalehdet ja ruuanjämät samaan roskikseen. Kierrätystä ei ole, vaikka oliskin valmis viemään pullot ja lehdet vähän kotipihaa kauemmaksi. Venäjällä ei tosin kerskakuluteta vielä länsimaiseen tahtiin ja todennäköisesti paikallisten ekologinen jalanjälki on noin 10 kertaa meidän jälkeä pienempi. Asenteesta kertoo ehkä jotain se, että ympäristöministerin pesti lakkautettiin taannoin tarpeettomana. Näin meillä.
Mutta asiaan, eli pakolliseen bileanalyysiin. Tsinik-baari teki taas tehtävänsä. Tavattiin maailman sekopäisempiä venäläisiä, jotka huus koko illan meille "haistakaa vittu!" koska se oli ainoa lause, minkä kaverit oli suomeksi oppineet (opetettiin pari hävyttömyyttä lisää). Ja päinvastoin ne opetti meille venäläisiä vastineita. Nyt tunnen olevani kielitaidon ytimessä ja venaan jo milloin pääsen käyttämään mun uutta sanavarastoa! Mutta te Tsinikin kokeneet tiedätte paikan hengen, vieläkin hengästyttää baarin meininki. Hengattiin venäläisten indierokkareiden kanssa iltayhdeksästä aamuneljään ja koko ilta meni karjuessa erilaisilla kielillä (ei norjalla). Puhuin koko illan venäjää, mutta jouduin tulkkaamaan itseäni englanniksi venäläisille, mikä on kertoo miten vahva mun venäjä alkaa olla. Pojilla ja tytöllä oli omat vodkapullot mukana, joista kaadeltiin maljoja noin joka viides minuutti. Jippona on tilata kannu teetä ja täyttää tyhjennettyä kannua vodkalla vaivihkaa pöydän alla (tai ihan avoimesti). Huh!
Turmiollista iltaa edelsi sukellus suomalaiseen kulttuurihistoriaan, eli päivämatka Viipuriin. Sinne pääsee paikallisjunalla mukavasti puupenkeillä istuen ja matka maksaa vaan muutaman paikallisen shillingin. Lauantaiaamuna juna oli pakattu täyteen datsoilleen matkaavia mummoja ja pappoja turkislakeissaan ja -takeissaan. Vanhukset oli mukavia ja vieressä istunut pappa neuvoi meitä turisteja pyytämättä. Junassa ei ollut ravintolavaunua, vaan jotain vielä parempaa. Kaupustelijat kiersivät vaunuja ja möivät kaikkea öljylampuista hammastahnaan (tärkeää datsoilla) ja huutelivat hintoja loistavan tuote-esittelyn ohessa. Viipurissa parasta oli linna, tai oikeastaan sen torni. Let me tell ya, huipulla tulee. Piti pitää seinistä, aidasta ja silmälaseista kiinni, ettei olis lennellyt taivaan tuuliin. Torilla oli ankeaa, juntteja Suomesta ja kaupustelijat huuteli "osta pieni muna, 2 euroa" jne. Hämmentävää. Liikaa Asiakaisen autoja, Savonlinjoja ja suomalaisehdokkaiden vaalimatkailuvaunuja (!?!).

siesta ja mañana henkeä.

2007-03-09T13:45:00.000Z

miksei kunnollisuutta ja yrittämistä voida palkita tässä maassa?
olin tapani mukaan eilen ulkona, ensin tapaksella kämppisten kanssa belgialaisessa baarissa jossa sai karikatyyrin (vas.) ittestään ku osti cocktailin (otettiin sitte kaikki piirrokset ittestämme koristaan meijän eteistä) ja jossa jokainen sai sydämen ja numeron rintaansa jotta voi lähetellä toisille viestejä amor-baarimikon välityksellä :D mä sain vain viestejä itse baarimikolta, mutta enni oli todella suosittu täydessä baarissa ja viestejä tippui hirveä määrä nroilta 11 ja 96. amor-leikkien jälkeen mentiin ennin kanssa tanssiin salsabaariin espanjalaisten kaiffareitten kanssa ja voi h i t t o ku espanjalaiset pojat osaa pyörittää! mierda. jos mä oon koskaan missään vaiheessa kuvitellu osaavani tanssia edes vähäsenkään niin ny karis neki pienet luulot pois! mut se hyvä puoli salsassa yms on, että usein riittää että poika osaa viedä - tanssi sujuu jotenkin kun vaan antautuu sen vietäväksi :) no pointti tässä koko jutussa oli kuitenkin se, että päätin tänä aamuna vaivautua kouluun klo 13 koska yritän olla kunnollinen opiskelija biletyksestä huolimatta. niinpä heräsin kaheltatoista muutaman tunnin yöunien jälkeen ja lähdin kohti koulua. kävelin lempireittiäni pitkin, joka vie muutaman nätin plazan ja katedraalin ohi. arvasin että jotain on vialla ku pääsin katedraalin viereen jossa mun lempipappa ja sen harmonikka yleensä soittaa mutrusuuna vanhoja biisejä. tänään pappaa ei kuitenkaan näkyny missään! voih. no kouluun pääsin kuitenkin perille hyvissä ajoin. sitten alkoi perinteinen odottelu johon täällä espanjassa saa tottua. paikalle oli eksyny muutama espanjalainenkin, innostuneena multimedian saloista. siinä sitten odoteltiin porukalla opettajaa puoli kahteen asti, jolloin joku neiti ilmestyy nurkan takaa huikkaamaan vaan että "ella no viene!" eli et opettaja ei oo tulossa.
jahas. loistavasti kulkee tää informaatio täällä ajallaan :D
netti on sitten toinen valituksen aihe tänään: ollaan odoteltu netinasentajaa jo kohta kuukausi tässä, mañana mañana henki voimistuu entisestään. onneksi mari tajusi hakkeroitua naapuri pedron verkkoon, joten ollaan joka päivä käytetty pedroa hyväksi :)
nyt on siesta-aika ja kaupunki hiljentyny. täällä siestan vaikutus on uskomattoman suuri! suurin osa kaupoista sulkee ovensa kahdelta ja avaa uudestaan viiden maissa. syy siihen on kuulemma se, että kesäisin täällä on hillittömän kuuma ja työntekeminen kuumimpaan aikana päivästä on mahdotonta (tekosyitä sanon mä :D). pikkuhiljaa alkaa myös oman elämän rytmi tottua tähän siestailuun ja odotteluun ja epävarmuuteen ja suuunnittelun puutteeseen... vaikka vaikeaa se on :D sen verran olen kuitenkin saanu suunniteltua että viikon päästä lähetään tyttöjen kans Valenciaan jossa on isot tulikekkerit, las Fallas. huomenna puolestaan mennään vaihtarikommuunin jättibileisiin joihin odotetaan n.100 henkeä. bilepainotteisesta tekstistä huolimatta, opiskelen kyllä kans, silloin kun opettajat ja mä ilmaantuvat paikalle ;) ma, ke ja pe iltaisin 18-20 kävelen toiselle puolelle katua upeaan modern language centreriin opiskelemaan espanjan kieltä uskomattoman hauskan ja sympaattisen opettajan johdolla. tasokokeen perusteella mut heitettiin edistyneiden ryhmään (alimpaan sellaiseen tosin) joten oon vähemmästäkin aika hukassa siellä mutta täytyy ottaa koko juttu haasteena. muut meijän ryhmäläisistä onkin opiskellu espanjaa 3-9vuotta... mutta varsinkin britit eivät vissiin suostu luopumaan omasta aksentistaan sitte millään. kai niillä on samanlainen tunneside siihen kuin puntaankin.
kovaa tarinointia taas tänään. oon niin laiska kirjoittaan tänne että ku alan kirjoittaa ni juttua riittäis vaikka loppuviikoksi. mutta yks juttu on vielä kerrottava tuosta mañana hengestä, nimittäin se että vaikka suurin osa asioista hoituu hieman epävarmasti mañana, on yksi asia varma: se ettei samaa ruokaa syödä enää seuraavana päivänä kuten me suomalaiset opiskelijat oomme tottuneet tekeen. asun kadun varrella joka on täynnä pieniä erikoiskauppoja jossa myydään vain tuoretta tavaraa: on kalakauppa, lihakauppa, monta leipomoa, MUNAkauppa, pari hedelmäkauppaa, you name it! ainoo joka puuttuu mun mielestä on maitokauppa mutta täällä ei tuota maitoa juoda samaan tahtiin kuin suomessa joten kai sen puute on ihan normaalia. oonkin ottanu ny tavaks käydä hakemassa päivittäin lähileipomosta tuoretta integral leipää (yhtä lähellä ruisleipää ku mandariini tosin) ja paljon hedelmiä ja vihanneksia fruteríasta. ja kaikki o tietysti halpaa ku makkara :) mut se ei muuta sitä faktaa että syön kyllä yhestä kokkaamastani ateriasta 3päivän ajan. se on syvällä veressä se :D
nyt hedelmien ja läksyjen kimppuun!
venla aka bella (vääntyny siksi täällä epsanjassa)

Syy venäläisten uhanalaisuuteen (uha, hahah)

2007-03-05T18:28:00.000Z

Hyvää Stalinin kuoleman 53. vuosipäivää kaikille. Hah, tätä tulisi juhlia!
Mutta asiaan: soitin tänään vuoden hämmentävimmän puhelun. Haluan mukaan valokuvauskurssille ja nappasin kivan näköisen mainoksen lyhtypylväästä, mikä on aina takuu laadusta. Soitin kavereille ja ne ei tietenkään puhuneet enkkua, joten aloin sopertamaan venäjää. Kaikki meni hyvin, kunnes piti kertoa, minkälainen kamera mulla on. En tiennyt sanoja "järjestelmä" ja "digitaalinen" venäjäks, joten sanoin vaan että kamera on harashoo. Täti ymmärs täydellisesti ja antoi ohjeet kurssia varten. Mun pitää odottaa, että herra x soittaa mulle "joskus 15.3. jälkeen", minkä jälkeen mun pitää ilmestyä tietylle metroasemalle valokuvanäytteiden, rahojen ja passin kera. Aika mystistä, mut kiva päästä harrastamaan. Täti kyl vähän varmisteli, että haluanko varmasti kurssille, joka on VENÄJÄN kielellä. Ilmeisesti mun kielitaito ei häikäissyt, ja vähän kieltämättä jännittää opetella ammattilaiseksi (kuten lyhtypylväs lupasi) venäläisin valokuvaustermein.
Oon ollut muutenkin aktiivinen tänään, sillä menin mukaan naistutkimuskurssille, joka oli ihan huippumielenkiintoinen. Meitä on kaks opiskelijaa kurssilla, jota vetää kaksi Suomessakin usein vieraillutta professoria. Puhuttiin neuvostoihmisten poliittisesta seksuaalisuudesta ja miten parisuhdetta ei tarvittu sosialistisen yhteisöllisyyden luvatussa maassa. Tiesittekös, että Neuvostoliitossa oli heti vallankumouksen jälkeen maailman liberaaleimmat perhelait, jotka mahdollistivat helpot abortit ja avioeron käden käänteessä. Stalin tosin kumosi edistykselliset lait aika nopeasti valtaan tulonsa jälkeen, mutta vielä tähänkään mennessä missään päin maailmaa ei ole laadittu yhtä edistyksellisiä lakeja.
Nykyään meininki on vähän taantumaan päin. Mun venäjän opettaja selvensi vähän mulle, mikä mättää venäläisessä perhe-elämässä: mennään nuorena naimisiin, ei ole varaa ostaa omaa asuntoa, jäädään jomman kumman vanhempien luokse, hankitaan lapsi, menee hermo, mies menee baariin, nainen ottaa eron ja jää yksin lapsen kanssa, ei ole varaa olla kotona hoitamassa lasta, ei ole varaa laittaa lasta päiväkotiin, lapsi lastenkotiin ja vóila, perhehelvetti on valmis. Opettaja selitti kirkkain silmin, että miehet eivät voi ymmärtää mikä on se karjuva nyytti (jota vauvaksikin kutsutaan) minkä takia miehet menevät baariin juomaan toisten hämmentyneiden isien kanssa. Vasta kun lapsi oppii puhumaan, isät ymmärtävät, että ihminenhän se nyytti olikin. Mutta tämä on tietty vaan pahin (mutta kovin yleinen) tapahtumaketju venäläisessä perheessä. Kaikista kamalinta on se, että lastenkodit on täynnä lapsia, koska vanhemmilla ei ole varaa maksaa kohtuuttoman hintaisia päivähoitomaksuja. Kukaan ei ole tainnut kertoa valtiovallalle, että olis halvempaa tarjota ilmainen päivähoito kuin ottaa lapset lastenkotiin. Näin kertoi siis venäjän opettajani, jonka tytär työskentelee paikallisessa lastenkodissa. Ei ihme, että venäläiset ovat kuolemassa sukupuuttoon kovaa vauhtia alhaisen syntyvyyden seurauksena.
Ensi torstaina kuitenkin koittaa se päivä, jota kaikki venäläisnaiset (ja vähän yks suomalainenkin) odottavat innolla. Nimittäin silloin vietetään Naisten päivää, mikä on Venäjällä kansallinen vapaapäivä. Silloin virtaa kukat, suklaat, lahjat, leivokset ja muut ihanan kliseiset romanttiset tilpehöörit. Naisten päivän aattona keskiviikkona juhlitaan virastoissa ja varsinaisena juhlapäivänä kotona. Luennotkin on peruttu! Perjantaikin on vapaa, koska kaiken sen skumpan jälkeen olisi kohtuutonta vaatia ihmisiä työpaikoille. Jesh! Juhlahumua nakertaa vaan vähän se, että paikallisen vitsin mukaan naisten päivä on kerran ja miesten 365 kertaa vuodessa.Jep jep.

Suvi

opiskelu, työ, domestic sphere

2007-03-04T13:43:00.000Z

no niin, vihdoin pääsin sisuksiin bloggailemaan - joku vika joko 20 punnan rip off -netissä tai sit on joitain virusrottia kaapelinmutkissa narskuttelemassa, koska mua ei aina päästetä kirjautumaan sisään ja juttelemaan.

tänään tunnen taas oloni suht ihmiseksi, dublinin pyörähdyksen jälkeen on ollut aika hiljainen olo ja oonkin vaan keskittynyt askartelemaan kotinurkissa. huominen killeri-tutoriaali odottaa, lukeminen on siltä osin taas niin puolitiessään ettei euroopan laajentumisesta varhaisella keskiajalla juuri ole paljon sanomista. tämä taas tarkoittaa pelkkää piiskaa ranskalaiselta professori-wannabeltä huomeniltapäivällä kello neljästä kello viiteen, vaikka viime viikolla todettiin ettei se lukeminenkaan edes auta - jos et voi tietää niin et voi tietää vastauksia, ja jos on jotain epäselvää tai jotain kohtaa ideologiahistoriasta ei käsitä, ei ranskalainen sitä kerro. eikä muuten kannata edes kysyä, tulee vaan paha mieli kaikille ja pitää alkaa tuijotella ikkunasta sateista kirjaston seinää ja ajatella avaria aurinkoisia maisemia ettei koko elämä menis hukkaan. sit aina lopetetaan tunti suht painostavan hiljaisuuden jälkeen ja ranskalainen toteaa että täällä ois kuulkaa paljon kivempaa jos ne kirjat ois luettu. yääh :(

eikä mene ruusuisesti muutenkaan, ehkä ne on nää kurssit jotka nyt kevätlukukaudella on jotain aivan muuta kuin mitä purkinkyljessä luvattiin. definately not what it says on the tin - mediakurssin mies puhuu niin käsittämättömistä teorioista etten meinaa jaksaa. lisäksi sielläkin vallitsee se sama ilmapiiri "jos hei lukisitte ni voisitte ehkä tajutakin mun jutuist jotain", mutta useemmin kuin kerran on tullut puheeksi että mitä jos näitten ihmisten tieteenala vaan on jotain mikä ei oikeesti oo olemassa! molempia herrasmiehiä myös vaivaa lukutaidon puute joltain osin koska niitä kysymyksiä mitä meidän pitäs käsitellä ja osata vastata tenttiä varten ei joko ole puittu ollenkaan tai tyypit vaan kieltäytyy keskustelemasta niiden pohjalta. "sehän ois kuin antais teille valmiit vastaukset tenttejä varten". SIIS, MITÄ VARTEN ME OLLAAN TÄÄLLÄ LUENNOILLA TAI SEMINAARISSA. kirjekurssilla maisteriksi. täältä tähän.

mutta belfast on antanut myös valoa tällä viikolla. viime tiistaina sain työpaikan yliopistolta, joka on gylkii vaan määräaikainen kesäkuun loppuun. skannailen kirjoja tuolla jossain skannaus-ja digitaalinen data kaikille -laitoksella, mikä sinällään ei nostata luovia tunteita tai riemua mutta se että ei tarvii palvella asiakkaita, olla töissä viikonloppuisin (jos ei halua), saa mennä ja käydä ja olla mihin aikaan vaan itelle sopii (kunhan käy 8 tuntia yhteensä per viikko ja saa kaikki kirjat nettiin mitä sillä viikolla on tarkoitus) ja että saa oman työnurkan ja ihmisarvon kaupoissa luuhaamisen ja rahankeruun sijaan kyllä piristää mieltä. lisäksi suunnitelmissa oli mennä suomeen heinäkuuksi säästämään rahaa ja ehkä matkustella muuallekin siinä ohessa, ja tää työ jokseenkin mahdollistaa sen ja saatan myös kyetä säästämään pari pelimerkkiä uudesta palkasta. siis, the epitome of coolness. tuntuu niinkuin oisin ihan oikee akateeminen pätkätyöläinen nyt, siihen tää kukkienkastelun historia -kurssi kuitenkin johtaa, niin on hyvä päästä harjoittelemaan jo nyt ettei tule suuria pettymyksiä myöhemmin.

in other news, pepe on kai löytänyt sitä rahaa jostain katuojista koska telkkarin viereen on ilmaantunut ihka oikea nintendo wii. koska edellämainitut ranskalaiset ja mediaopettajat ovat vieneet yöunet en ole vielä tarttunut uuteen elektroniikkaan, oottelen kirjojen ja muistiinpanojen ääressä kiltisti että pepe tulee työleiriltä kotiin ja neuvoo tien wiin ihmeisiin. ilmeisesti se on kiva, voi pelata golfia, keilata ja tehdä erilaisia temppuja heiluttelemalla tikkua ja heilumalla itse telkkarin edessä. säästyy ainakin ilkeältä ulkoilmalta.

kotona on kaikki ikkunat huurussa, oon pessy niin paljon omaa nahkaa ja pyykkiä tänään. parempi ois nyt mennä ostamaan iltaruokaa tescon mailta ja etsiä sitten pari sanaa sanottavaksi tuosta löytöretkien ajasta ja uuden maailman löytymisestä. pelottaa jo valmiiks. neljältä sitten!

Lontoo, mellakat ja muuta normaalia elämää

2007-03-03T20:35:00.000Z

Hej igen. Mä osaan miltei jo puhua tanskaa, ainakin onnistui hyvin tänä aamuna kun postimies herätti mut kymmeneltä vastaanottamaan kirjatun kirjeen, joka sisälsi mun uuden passin! Nyt voin taas huoletta matkustella maailman merillä, uudella kuvalla ja tyhjillä sivuilla. Ja semileikisti tanskalaisena, passi on myönnetty täällä. HAH! Huijaan systeemiä, niinkuin myös Lontoossa huijasin ja jäin taloudellisesti voitolle. Henkisesti myös.

Eli Hannu oli täällä mun vieraana viime viikolla ja oli suuret suunnitelmat mm. nähdä kaupunkia ja käydä museoissa. Mikäs sen hassumpaa. Mut tuli sit suuri viha taivaasta ja suunnitelmat peruttiin. Viikinkimuseoon onneksi ja Hannun suureksi riemuksi kuitenkin päästiin perjantaina ennen lentoa. Kuka nyt miettii hiukan märkiä kenkiä ja painavaa reppua jos pääsee ilmaisella (!!) katsomaan 72 viikinkiveistä ja aivan mahtavaa takomalla tehtyä lukkoa. Jee! Tulkaa äkkiä muutkin tänne niin mennään uudestaan tutustumaan ihmeisiin. Ja vastoin joidenkin ihmisten tietoa, myös tanskalaiset olivat viikinkejä. Aarhus oli viikinkien keskuspaikka tanskassa. Suomalaiset eivät voineet olla viikinkejä, kun me ei osattu (jos vieläkään??) kaikkien yhteistä kieltä, old norsea. Sen siitä saa kun eristäytyy, ei pääse edes ryöstöretkille. No joo..

Lontoossa oli lontoomaista, satoi vettä ja paistoi aurinko ja välillä samaan aikaan. Kuvat löytyy mun kuva-albumista. Ladattiin oyster korteille vähän rahaa ja sit matkusteltiin niiden voimin metroilla. Vikana päivänä vikalla matkalla mun kortti meni 0.60 puntaa miinukselle. HAH!! Ja pääsin silti pois metrosta. HAH!

Köpiksessä on aika villiä nyt, nuoret huutaa ja raivoaa ja tuhoaa kaiken minkä käsiinsä saa. Katsokaa hesarin sivuilta. Aika hurjaa, tanskalaiset on niin kaikenlaisia. Eilen oli taas hurjat erasmus bileet, tour de corrida. Espanjalaiset oli järkänneet neljä taloa (myös mun talon) pitämään bileet. Bileet oli hurjat ja aamuinen postimies sai todistaa seurauksia.

Hejhej. tuli nälkä.

Mafiaa O.C.-porukalla

2007-02-26T18:18:00.000Z

Kiva olla taas kotona Pietarissa Suomen-loman jälkeen. Suomessa oli myös kivaa, siellä oli jäätä, aurinkoa, suksivoiteita, laskiaispullia ja huonoja elokuvia (Suden vuosi). Oli vähän ongelmia päästä takaisin ajoissa, kun sunnuntain juna oli loppuun myyty. O-ou, missasin kurssin ekan luennon, mutta ehkä pääsen vielä mukaan. Voisin ehkä opiskella vähän enemmän, koska tällä hetkellä mulla on vaan venäjää neljä kertaa viikossa ja pari luentoa mafiajuttuja.
Venäjän tunnit on tehokkaita, kun meitä on vaan viisi siellä ja puolet aina lintsaa (en mä!). Kaikki muut on jenkkejä, mutta erittäin vähän O.C.-henkisiä. Mafialuennoilla puolestaan tehokasta onkin. Meitä on luentosarjalla 10 henkeä, mikä on aika paljon meidän pikkuisen yliopiston keskiarvoon verrattuna. Joka viikko on perusluentojen lisäksi keskustelua artikkeleiden pohjalta. Kyseessä on siis maisteritason politiikkaa enkuks, joten oon vähän pihalla. Kaikki keskustelee amerikkalaisen supliikisti politologisilla termeillä ja mä yritin leikki näkymätöntä. Suomessa kun ei varsinaisesti kannusteta keskustelemaan luennoilla, joissa on tottunut istumaan parin sadan muun tyypin kanssa. Tällä viikolla yritän tehdä parannuksen ja menin suoraan junalta pänttäämään artikkeleita Sisilian mafiasta ja opin mm. että "mafia doesn't exist". Ja huomen pitäis puhua fiksuja asiasta, jota ei joidenkin saksalaisten sosiologien mukaan periaatteessa olekaan olemassa. On vain erilaisia tapoja toimia, jep jep. Hämmentävää. Mut ei mitään, George Clooneyn näköinen luennoitsija oli kuulemma viime viikolla krapulassa/pilvessä tai molempia mafialuennoilla.
Oon vähän muutenkin hämilläni tosta Pietarin eurooppalaisesta yliopistosta, siellä ei ole yhtään eurooppalaisia! Kaikki on amerikkalaisia, suomalaisia (ei me olla oikeita eurooppalaisia) ja tietty venäläisiä. Poikkeuksen tekevät yks britti ja turkkilainen Fatima. Vessatkin on aika epä-eurooppalaisessa kunnossa. Narikassa on perusbabuska ripustelemassa takkeja ja nettiluokan koneet on kuin Tampereella konsanaan!
Mut siellä on ihan kivaa, vaikka yleismaailmallisen käytännön mukaan vaihtarit hengaa vaan vaihtareiden kanssa. Ens viikonloppuna luvassa on futista. Uskoakseni eurooppalaista ja ihan oikeeta pelaamista penkkiurheilun sijaan. Silloin kun lupauduin mukaan paikalliseen Silkkarin Liukkarit -jengiin, en ollut täysin tietoinen pelataanko socceria, jenkkifutista vaiko yhtään mitään. Mut ei jännitä yhtään, kun on vahva kausi takana!

Suvi

kuvia ja tunnelmaa!!!

2007-02-25T16:39:00.000Z

uuh vihdoin ja viimein pääsin käyttään omaa konettani netissä joten sain laitettua edes muutaman kuvan nettiin :) eli jos halutte vähä kurkata millaselta mun uus elämä näyttää niin tässä o mahollisuus:
http://venlagranada.myphotoalbum.com
en osaa laittaa tota linkkien joukkoon jostain syystä (koska oon opiskellu tietojenkäsittelyä vain 3,5v?) joten jos joku sen sinne osaa laittaa nii gracias eli kiitos eli tänks (jes jes jes saan käyttää ÄÄÄÄÄTÄ mun koneella, voi hitsit ku mahtavaa! :D)

koulu alko iha hitsin sekavasti mutta eikohan sekin tasta pikkuhiljaa asetu uomiinsa... taalla ei vaan naa asiat suju niin sujuvasti ku toivois mutta osasin kylla tahan varautua. suurin osa kursseista on espanjaksi ja taynna (koska espanjalaiset opiskelijat on ilmoittautunu niille jo syksylla) ja erasmuksia ei hirveesti huomioida mutta ei hataa, tulin tanne oppiin espanjaa, en opiskelemaan ;) talla hetkella kurssivalikoimassani o amerikkaa (civilizacíon inglés) ja kaannosta (espanja-englanti) seka 2 espanjankielista kurssia joissa oon pihalla ku lumiukko suomessa (ja kuin suurin osa koirista espanjassa): fonética comparada de lenguas de europa ja programacíon multimedia eli teen kotisivuja espanjaks :D 1.3 alkaa onneks myos erasmuksille tarkotettu espanjankielen kurssi joten ehka tassa alkaa taa kielenoppiminenki edistymaan maaliskuussa :D mun kotiopettajat (juandi ja manolillo) ovat tosin aika hyvia. selittavat mulle espanjaks koko ajan jotain ja vaikka tuntuu et en tajua mitaan mistaan ni mun mielikuvitus on kehittyny huomattavasti silla yritan koko ajan keksia merkityksia niitten hopotyksille ;) ja eikohan taa tasta, enhan maa oo ollu taalla granadassa ku reilut 2vkoa.

hitsit ku tuumaan unohtaa et voin käyttää taas äätä ja öötä :D sekavaa kirjotusta tulee siis. on niin saakelinmoinen nälkä ny etten jaksa kirjotella hirveesti, tärkeintä oli vaan laittaa toi linkki tänne ja sitte muuten korjata mun osote joka edellisellä kerralla ei IHAN menny oikeen :D eli meikän osote in granada ooooooon:
Calle Moncayo 3, 3D
18009 Granada
España

bueno! ny syomaan :) kirjottelen lisaa ja asiaa ens kerralla.
ciao ciao bau.

Tanskaan vähän tulee lunta ja heti elämä perutaan?

2007-02-22T16:49:00.000Z

Eilen aamulla tuli lunta niin paljon ettei ulos voinut mennä. Päivällä myös. Illalla bussi juuttui mäkeen joka ei edes olut mäki ja sit tarvottiin tuiskussa ja tuulessa puol tuntia tien laitaa kotiin. Tänä aamuna lunta tuli edelleen ja bussit ei kulje (vaikee ehkä ajaa jos teitä ei vieläkän ole aurattu) ja koulu peruttu. Viikinkimuseo peruttu. Klubben peruttu. Elämä peruttu. Mut ei hätää, nyt tehdään Hannun kans letuja ja toivotaan et lentokoneet lentelee huomenna Lontooseen. Ja et Lontoota ei ois peruttu :D

Mitäs muuta, oon nyt ollut täällä kuukauden ja todella kotoistunut. Kaikki vaikuttaa normaalilta, myös se että bussiin kiivetään takaovesta ja että makkarapullat on hyviä.

Viime lauantaina oli ekat varsinaiset Erasmusbileet täällä, oli sankokaupalla erilaisia alkoholipitoisia juomasekoituksia ja olutta tarjolla, tulos arvatenkin odotetunlainen. Ja kaikkialla tietenkin tanskan lippuja, mikäs sen hauskempaa. Tanskaa ei voi puhua, tyypit on päättäneet että vai vokaalit tarvii lausua, sanat on aika ulinaa ja örinää. Tai puhuminen ehkä onnistuu, mutta kuunteleminen ei. Korvat halkee ;) no ei kai, ymmärrän jo bussissa kun sanotaan kadunnimiä. Ei voi puhua enempää, pää täyttyy lumen hiljaisuudella.

Täällä Anna H. Aarhus ja lumimyrsky.

Pistäydyin pahan akselilla niin henkisesti kuin fyysisestikin

2007-02-18T14:00:00.000Z

Huh. Tulin just lenkiltä amerikkalaisen maratoonarin kanssa. Oli vähän jännää, koska kaveri oli (vähän) mua kovakuntoisempi ja koska unohdettiin että tänään on laskiaissunnuntai, eli koko Venäjä oli puistossa peuhaamassa. Muun muassa lokiksi pukeutunut tyttö ja mekkoihin puetut koirat liittyiät välillä juoksuseuraksi. Näin myös apinan, ja apina Pietarissa on raivostuttavaa eläinrääkkäystä. Mutta ulkoilu ja urheilu teki hyvää paheellisen elämän jälkeen, ihmisraunio alkaa palautua kokonaiseksi.
Pahuus alkoi perjantaina, jolloin eksyin jostain syystä vihollisen leiriin. Ensin söin pastaa kotibileissä ja seuraavaksi huomaan olevani osa amerikkalaista elokuvaa. Päädyimme siis jatkoille Yhdysvaltain suurlähetystöön, jossa bileet oli kuin suoraan jostain high school -leffasta! Paitsi että naiset oli kauniimpia, ja lopulta selvisikin että suuri osa tytöistä oli venäläisiä. Sisään pääsi siis myös vieraan vallan edustajat kahden perusteellisen tarkastuksen jälkeen. Amerikkalaiset miliisit(?) laittoivat kulkemaan kahden eri metallinpaljastimen läpi, tutkivat laukut ja kamerat piti jättää narikkaan, sillä strategisten kohteiden kuvaaminen on luonnollisesti kiellettyä. Oli villiä, haastoin vähän riitaa amerikkalaisten kanssa ja vähän muutenki perusärisin tyypeille.
Eilen oli suomalais-venäläinen opiskelijatapaaminen, jossa tapasin Ainon tulevan työkaverin! Viestinnän opiskelija Vaasasta, joka menee kesäksi Pohjalaiseen. Oli kuullut jo legendaarisesta Aiskasta ja tiesi Puolan-vaihdosta. Muuten olin kiltisti YYA-henkisessä tapaamisessa, join Fantaa, en puhunut tuntemattomille (vaikka se taisi olla koko tapaamisen idea) ja podin oloani baarin nurkassa toisen krapulaisen suomalaisen kanssa. Baari, jossa hengailtiin, oli ihan super-ug. Tyypit oli toinen toistaan taiteellisemmin pukeutuneita, kaikki sai sisään tullessaan lilaa kasvoväriä naamaan (joten kaikki näytti lähinnä turpaan saaneilta) ja teinit poltti nurkassa kukin mitäkin kasvia. Pietarista on vaikea löytää tylsää sedulaista baaria!
Mutta nyt voin puhdistautua yhdessä ortodoksien kanssa. Huomenna täällä alkaa 7 viikkoa kestävä paasto, jonka aikana ei saa syödä lihaa, rasvaa tai juoda viinaa. Siis noin periaatteessa. Nykyään tyypit kuulemma tosin paastoaa täällä enemmän päästäkseen bikinikuntoon kuin perinteisistä uskonnollisista syistä. Ja tähän paastoon on valmistauduttu ahtamalla blinejä voin kera koko viime viikko! Tykkään venäläisestä tavasta juhlia jostakin syystä koko ajan. Esimerkiksi uutta vuotta vietettiin kolme kertaa: ensin normaalin ja vanhan maatalouskalenterin mukaan ja kolmanneksi kiinalaista uutta vuotta. Tänään siis loppuu viikon kestänyt laskiainen (Maslinitsa) ja ens viikon perjantaina vuorossa on Isänmaan puolustajien päivä, joka paremmin tunnetaan miesten päivänä, joka siis on kansallinen vapaapäivä. Ja maaliskuun alussa on naisten vuoro: naisten päivää juhiltaan 8.3., joka on torstai tänä vuonna, minkä vuoksi Putin päätti julistaa perjantainkin vapaapäiväksi. Elämä Venäjällä on kirjaimellisesti yhtä juhlaa.

Suvi

p.s. Oon Suomessa 21.2.-25.2., todennäköisesti pysyn pääkaupunkiseudulla, joten tamperelaiset tulkaa sinne!

ilmaisen ruuan ja juoman maassa elama luistaa.

2007-02-17T15:08:00.000Z

uuuuuh
kasittamaton tama maa on. just ku olin selvinnyt ilmaisen tapaksen shokista joka oli suomalaiselle aikamoinen ni sain huomata ettei taalla janoisenakaan tarvi olla. varsinkaan jos on tytto jolla on pari tyttoa kaverina jotka nayttavat tytoilta. riittaa siis etta kulkee kadulla illalla ja pysahtyy kun flyerin jakaja tulee kohdalle (aluks luulin niita ahdistelijoiks, sitte kerjalaisiks, mut nyt ne onkin mun ystavia) ja sanoo etta "si si porque no" ku se ehottaa omaa mahtavaa baariaan josta su-to tytot (ja kivat pojatki) saa ilmasta bissee ja pe-la bisse maksaa euron ja copa (eli alyttoman iso cocktail) 3e shotin kera. torstaina kaytiin mun 2suomalaisen tyttokaverin ja mun italialaisen kamppiksen kanssa naapuribaarissa "yhdella" mutta jostain syysta baarimikko oli vakuuttunu siita etta sen taytyy antaa meille jokaiselle 3 ilmaista olutta. eli vastoin odotuksiani, ilmainen juoma ei johdu allottavista juaneista jotka yrittaa iskea mua koska satun omistamaan eksoottisen varisen paan ja tissit vaan itse baarimikoista ja portsareista. eilen satuin eksymaan kamppisten kans laheiseen elektonisenmusiikingettoon jossa en kamalasti viihtyny mutta kun yritin lahtea niin portsari/security guard otti mua kadesta kii ja vei tiskille ja kysy etta mita tahon juoda. ei kuulemma oo soveliasta lahtea yokerhosta viela klo 5.30 aamulla.siina sitte juotiin rommikolaa ja juteltiin 10min ESPANJAKS (kuinkas muutenkaan) elamasta portsarin kanssa. nailla espanjalaisilla ei oo tyomoraalia sanon ma.
ja sanonpa myoskin etta taa maa o hullu ja se on tehny mustaki on viela hullumman (jos mahollista).olin nimittain iha kauhuissani eilen baarissa kun jouduin maksaan bissesta 2,30e! jos suomessa saisin noin halvalla olutta viikonloppuisin, hyppisin riemusta.
olipas juomapainotteinen kirjoitelma. pahoittelen sita mutta nyt on viikonloppu joten saa ajatella juomaa ;) koulusta kirjoitan enemman heti kun se alkaa ja saan jotain selkoa siita :D oon iha alyttoman hukassa viela talla hetkella sen kanssa. ekat kurssit alkaa jo maanantaina mutta en tieda viela mita kursseja otan ja mita pystyn ottaan ja milla kielella ja uuuuuuh. onneksi espanjalaiset osaa ottaa iisisti myos koulun kanssa: kurssien alkamisen jalkeen on 2 vkoa aikaa valita omat mieluiset kurssit ja kayda tututumassa kurssien tarjontaan paikan paalla ja 7.3 mennessa taytyy vasta ilmoittautua kursseille :) me gusta.
kunnon kirjoitelmaan sisaltyy myos saaraportti: eilen tehtiin lampoennatys granadassa, jossain kujalla mitattiin 30,5asteen hellelukemat! alytonta. helteen aikana me kierreltiin kampppisten kanssa albaycinissa, joka on upea arabialaiskortteli pohjoisgranadassa. laitan kuvia kunhan saadaan netti (tulette kuulemaan tuon lauseen seuraavien 3vkon aikana monta kertaa luulisin.)
nyt kauppoihin kierteleen! ciao!

ps. myos granadassa liikennevalot juoksevat :)

lähtöjä ja äkkilähtöjä

2007-02-15T20:31:00.000Z

viimeiset viikot on ollu parasta aikaa ja pahinta. tiedättehän, ryhmä tiivistyy, bileet paranee, taivas lähenee ja sitten, niin varmasti mutta niin yllättäen, kops tulee katto vastaan ja ihmiset rupee tippumaan takaisin omiin saksalaiselämiin ja ruotsalaiskouluihin ja belgialaiskoteihin. jäähyväiset ei oo kivoja, varsinkin kun tietää että moni niin ikuiselta tuntuva tuttavuus ja ystävyys tulee kuitenkin kuihtumaan satunnaisiin mesettelyihin. ja kaikkein eniten muutos ehkä iskee meihin harvoihin jotka tänne jää, syö yliopistolla samassa tutussa pöydässä, tanssii samat tutut biisit samassa tutussa klubissa mutta ilman samoja tuttuja ihmisiä..

viikonloppu oli siis kaunis ja levoton, minkä päätteeksi suomi-tytöt sai villin idean käyttää tehokkaasti päivät ennen uuden koulun alkua ja ehkä myös vähän kehitellä itselääkitystä kaikista hyvästeistä toipumiseen. selailtiin sunnuntai-iltana mitä jännää ja halpaa paikallinen halbalentoyhtiö clickair tarjoaa ja sehän tarjosi malagaa! sinne siis tiistaiaamuyönä lähdettiin ja vietettiin ihanan raukeeta rantalomaa. turistipisteet rapsahti heti palaneesta nenästä ja keskiviikko huipentui bussimatkaan läpi torremolinoksen ja fuengirolan luonnonkauniiden alkuperäiskansakylien.. ensi kosketus andaluciaan oli lupaava, ja ihmeellisesti kaikki tuntui ja näytti erilaiselta ku barcelona; talot, puut, puheet, tapakset, ihmiset, yöt.. venla esperame!

viime yönä lennähdin takas retkeltä robbien synttäreille ja aamulla lähti kaikki kämppikset mallorcalle. huomenna tulee jennifer ever ja sitten lähtee lisää erasmuksia ja sitten tulee wilkmanit ja sitten lähtee ja tulee ja lähtee ja lähtee.

nyt rauhotun, lakaisen lattiat, tiskaan muiden astiat, hautaan pöydillä lojuvat koulupaperit (tentit ohi! oon nyt kovasti viisaampi muun muassa islamilaisen ajattelun kehityksen vaikutuksesta yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan lähi-idässä sekä latinalaisen amerikan talouskriisien syistä ja seurauksista.. en español, tietysti) , nukun harvinaisen pitkät yöunet ja valmistaudun puolentoista viikon vierailuputkeen.

ps. feliz sant valentin!

Maa, jossa elaimia ruokitaan ihmisia enemman.

2007-02-14T08:24:00.000Z

Yks paiva venailin metroaseman edustalla kaveria, ja tarkkailin vahan kulkukoiria ja kerjalaismummoja. Noin kahdeksan tyyppia toi koirille lihakimpaleita pikkutupperwarepurkeissa ja noin kaksi ihmista antoi rahaa mummoille. No tosin huhun mukaan mummot ovat osa mafiaa eli kerjalaisille heitetyt kopeekat menee suoraan mersukuskin taskuun. Vahan vituttaa tollainen. Muita viikon omituisuuksia ovat olleet vihreanaamainen tyyppi, joka yritti kovin agressiivisesti iskea mua kadulla, lontoolainen, joka puhuu sujuvaa suomea ja annan suosikit, eli mursut, jotka ottavat uimahousuissa arskaa Nevan rannalla, vaikka ulkona on noin -15 astetta.
Muuten elama on ollut kovin rauhallista opiskelun suhteen, mutta opintojen ulkopuolella aika riehakasta. Viime viikonloppuna soin kilon painoista juustoleipaa ja pelasin epailyttavia juomapeleja amerikkalaisten, suomalaisten ja muun maalaisten kanssa. En ymmarra miksi Suomessa ollaan huolestuneita, ettei kukaan lue venajaa. Ainakin Pietari on taynna meita!
Rankan viikonlopun jalkeen olin aika heikossa hapessa viela maanantainakin (musta on tullut non stop -ihmisraunio), mutta lahdin kuitenkin laskettelemaan kiinalaisen kaverin kanssa. Maki on noin kolme metria korkea, mutta arska paistoi ja oli kiva hengittaa metsaa autojen sijaan. Se kiinalainen yritti kovasti tehda vaikutusta esim. laskettelemalla ilman takkia, pipoa ja hanskoja yli kymmenen asteen pakkasessa. Oli vahan vaivautunut olo, kun tajusin kaverin aikeet, vaikka olin nimenomaan korostanut etta mulla on oma anssi-panssi Suomessa. Ja ankkurihissit taitaa olla aika eurooppalainen ilmio, silla kaveri oli ihan pulassa niiden kanssa.
Tanaan vuorossa latkapeli toisten kavereiden kanssa. Jesh, paasee juomaan kaljaa muutenkin kuin eratauoilla, taalla on taysin sallittua juoda myos katsomon puolella. Mutta nyt taas venajan verbien pariin, oon jo alkanut puhua kielta! En todellakaan hyvin tai sujuvasti, mutta kai jollain tasolla ymmarrettavasti.

Ja ai niin, mun puhelinnumero, joka on ollut jo kuukauden kaytossa.
+79627044053

Annan kuvia ja opiskelun aloittamisen vastustusta

2007-02-12T19:01:00.000Z

Nyt kaikki joukolla katsomaan ja kommentoimaan mun kuvia tosta linkkilistan linkistä. Kiitos ja ole hyvä.

Eli mun pitäis nyt lukea joitain juttuja koulua varten, mut Tanskassa on niin sumuista tänään ettei nyt voi. Selvitin silti kirjaston saloja tänään, valmistauduin lukemaan kappaleita ja tekemään tehtävää. Mut sit piti lähteä näyttämään kavereille reittiä mun parhaimpaan paikkaan Århusissa, ystävääni maistraattiin, jossa oon nyt käynyt 4 kertaa :D Kohta mut tunnetaan jo nimeltä, saa nähdä onko se sit mun tanskalainen ( Anna Loviisas) vai normaali suomalainen..

Mulla on Suomessa myös vastaavanlainen ystävälaitos, Kela. Opiskelijan ystävä ja vihollinen Kela. Mä voin nyt suositella kaikille, että tarkistakaa tulorajat viime vuodelta ettei tuu ens vuonna yllätystä Kelalta. Se saattaa tulla vaikka ois ulkomailla, Kela näkee ja tietää kaiken. Mulle tuli nimittäin tukien takaisinperintää. Ja sit siihen summaan tulee se kiva +15 % niin nyt täällä tanskalaiset kiristää ja puree vyötä ja maksaa Kelalle uusilla tuilla. Ja vahingosta viisastuneena osaan nyt välttää tän ansan ensi vuotta varten ja kuuliaisena ja tietäväisenä opiskelijana teen netissä vapaaehtoisen palautuksen viime vuoden tuista. Suosittelen, laekker. Kaere. Tekisin tanskalaisen merkin huomenna alkavan tanskan kurssin kunniaksi mutta läppäri on liian sisvistymätön sellaisiin. pöh.

Uusi miss suomi on kaisan kaveri ja saattaa olla et sen vuoksi saan osakseni ihailua (ja kummastelua) koulussa.

Huomenna on mun ja Andrean siivousvuoro. Andrea on Sardiniasta ja ei halua tehdä kotiläksyjä. Puhuu kuin italialainen. Ja haluaa odottaa että mun tanskan kurssi loppuu huomen illlalla ja sit siivota yhdessä mun kanssa parhaan lopputuloksen aikaan saamiseksi. Yllättävää tarmokkuutta italialaispojalta!

Mitäs muuta, täällä on tour de chambret ja tour de opgangit käynnissä aka bileitä huoneittain / taloittain, juomaa, peliä ja tutustumista. Mistä seuraa että kotibaarissa on bileet joka ilta. Mut mä vaan katson OC:tä ja opiskelen. Ja lenkkeilen metsässä, paitsi kun tuulee niin että korvat tippuu. Elämä maistuu smörrebrödiltä. ja punaviiniltä.

mi casa ihan kuin ibitsa casa :)

2007-02-12T13:53:00.000Z

pakko kirjoittaa tanne pikaisesti koska tajusin jotain viikonlopun aikana...
mun uus koti on todellakin aivan kuin ibitsa! ei viela tosin laheskaan niin kuuma kuin vanha ibitsa mutta kuulemma maaliskuussa alkaa jo lampeneen jolloin sisalampotilaki nousee... ja heinakuussa oisin on kuulemma 30 astetta joten sillo ei elaminen uudessa ibitsassa eika granadassa oo mahollista joten finlandia, eikohan me tormata heinakuussa :)
minkatakia mun koti on sitten kuin vanha ibitsa?
no ensinnakin....
meilla on 3 vanhaa sohvaa jotka on saatu tutuilta ja tuntemattomilta lahjaks (aka ne on romuja) ja yks niista on ehka maailman epamukavin sohva joka on paallystetty keltaisella intianpuuvillakankaalla joka tippuu koko ajan!! kasittamatonta, ihan niinku ex ibitsalla!
toisekseen.
meilla on tunnelma yhta kansainvalinen ku ex ibitsalla :) vierailijoita riittaa myos koko ajan ja vieraspatjoja meilla on kin 5! plus sitte 3 sohvaa :D viikonloppuna meilla oli aika sekalainen kommuunisakki kotona: juandi, ma, manolo (+tyttoystava), alberto (ex homokamppis + poikaystava), uus italialainen kamppis Mari (+aiti) seka 2 alberton espanjalaista kaveria :D eli tollanen perus kymmenen hengen sakki... plus tietenki lola.
kolmannekseen,
meijan sisustus koostuu varastetuista julisteista ja huonekaluista kuten ex ibitsallakin. ainoo asia mika on vahemman kuin 15v vanhaa on meijan hella. dvd kokoelma ei tosin koostu family guysta mutta frendeja meilta loytyy 12dvdn satsi joten ei paha :)
neljannekseen,
ihmiset on ihania niinku ex ibitsalla.
mun uuden ibitsan osoite on:
Calle Moncayo 3, 3D
10009 Granada
Toivottavasti muistin oikein, tuo tuli nimittain ulkomuistista :D
ny pitaa lahtia kotiin peseen pyykkia ja syomaan... illalla ehka flamencoa :)
besos, v.

mi casa en granada

2007-02-09T15:13:00.000Z

hola ja terveisia ilmaisen ruuan ja halvan juoman kaupungista jossa sataa vetta ja paistaa aurinko joten taitaa tulla kesa!!!!
oon nettikahvilassa joten aika on rahaa (puoli tuntia hurjat 50senttia) joten meempa sitte suoraan asiaan.... eli mun KOTIIN!
saavuin granadaan tiistai iltapaivasta ja lahettii jaanan kans heti kattomaan muutamia kamppia mulle jotka osoittautui aika pelottaviksi ja ei kovin englanninmielisiksi... siella sita seisottiin jesúksen kampilla sossottamassa espanjaksi etta "kiitos mutta ei kiitos, tykkaan etta lattioilla ei juokse hiiria". ilta meniki villisti ulkona (aamulla seiskalta kotiin) koska pitihan ensimmainen granada ilta aloittaa ikimuistoisesti ja villisti paikallisen tavan mukaan (tapasta tapasta tapasta...). niille jokka ei tajuu mun tapas lappaa kerrottakoon etta tapas tarkottaa yleensa jotain pienta naposteltavaa (pieni patonki, ranskalaisia, noodeleita, bagelseja yms) jota saa ilmatteeks ku tilaa viinilasillisen tai oluen (á 1,30-2,30e!).

huoh, kirjotan vissiin aika sekavasti ja perusteellisesti tasta... hypataan suoraan ny siihen kamppa asiaan :D kiertelin siis keskiviikon ja torstain ympari kaupunkia jo hieman epatoivoisena kamppien suhteen... paljon niita oli tarjolla mut mikaan ei oikeen iskeny kunnolla. loysin yhden maailman kauneimman kampan mutta sen hetkiset asukkaat pitivat mua vissii hieman liian villina siihen kamppaan :D sain sitten eilen illalla jaanan kamppikselta tekstiviestin jossa se sano tietavansa yhen kampan lahella keskustaa ja kaski ottaa sinne yhteytta. en tiennyt yhtaan mita odottaa silta kampalta kun kavelin sita sitten katsomaan klo 22 vesisateessa pikkukujia pitkin. hinta oli niin naurettavan halpa etta olin varma etta siella odottaa mua komero ja 12 kamppista. siina komerossa. mutta kappas vaan, oven avas kauhian mukavanolonen poika ja vei mut sitte tapaamaan kahta toista oikeen mukavan olosta poikaa. kaikki olivat espanjalaisia ja yks niista oli homo ja ehka maailman ihanin ihminen :D harmi vaan etta se muuttaa siita pois huomenna jolloin tilalle tulee italialaistytto.
kamppa on aika vanha ja semihuonokuntoinen mutta siella on tosi hyva tunnelma ja fiilis ja pojat sanoki etta se on enemmankin semmonen "perhekamppa" kuin mikaan erasmus vaihtokamppa. ne myos lupas et ne puhuu mulle suurimman osan ajasta espanjaa ja jos ma en jotain tajua ni puhun englantia (eli 90% ajasta nain alussa). kampassa asuu siis mun lisaksi juandi (28v laaketieteen opiskelija) ja manolo (28 turistifirmassa toissa) ja sitte lola (5v pikkukoira jonka ne on loytany kadulta. vaikka en ookaan koiraihmisia ni se lola on kylla aika adorable :D) ja sitte tosiaan se italialaistytto muuttaa huomenna... kuulemma myos erasmus :) kamppaan paistaa aurinko koko paivan joten se on tosi valosa ja lammin paivisin mutta iltasin ja oisin... nooh, sanotaanko etta nukun 5 viltin kanssa. mun ikkunasta nakee sierra nevadan vuoret ja muutenki nakymat kaupungille on uskomattomat! realejon kaupunginosa on sen verran korkealla etta jopa kolmannesta kerroksesta nakee pitkalle :)
laitan kuvia mun ramakampasta tanne kunhan saajaan netti... eli seuraavan 2 vkon aikana toivottavasti :) nyt pitaa lahtea kaupungille ostaa vaha sisustustarvikkeita jotta saisin casasta mi casan. vloppu menee varmaanki kotiutuessa ja tapastellessa ja ens viikolla alkaakin sitten kouluasioiden ja kurssien selvittely...

hasta luego mi amigas!!!!!!!

doubble dog on nujerrettu!

2007-02-05T11:29:00.000Z

Privjet!
Sori kaikille mese-hairikoinnista. Nettikahvilan kone ei halunnut sulkea mun mesea, joten nyt koko Pietari leikkii silla. Vaihdon salasanan ja blokkasin kaikki kaverit pois mun mesesta, joten eikohan doubble dog ja kumppanit ala rauhoittua. Mun kodin nettiyhteys ei toimi syysta x, jota Jevgeni on kaynyt ihmettelemassa jo muutaman kerran. Luotan kuitenkin, etta kone paranee, kunhan Jevgeni vahan viela arisee paikalliselle laajakaistafirmalle.
Mulla alkoi tanaan oikea vaihto, vaikka kielikurssiakin on viela viikko jaljella. Oon nyt taalla eurooppalaisessa yliopistossa, jossa en ole kylla tosin kuullut viela yhtakaan eurooppalaista kielta. Kaikki mun kurssit on venajaks, mut onneks paasin muiden turistien kanssa lukemaan edes venajan kielta. Muille enkunkielisille kursseille en tod.nak. paase. Ei hirveasti nappaa lukea maisterintason historian kursseja kielella, jolla osaa puhua vain lastenkielta. Pitanee menna monkumaan proffilta jos ne ottais mut edes kuunteluoppilaaksi enkunkielisille luennoille. Paikallisen sanonnan mukaan "kysyminen ei ainakaan potkaise mua paahan", mutta proffa sen sijaan saattaa. Kv-tyypin mukaan proffat ei oo yleensa "very happy" kun niilta kay kysymassa asioita..
Viime viikonloppu meni mukavasti perheen kanssa lomaillessa. Timo ja Satu viettivat taalla viikonlopun taalla mun ja vanhempieni kanssa. Sen lisaksi etta faija muun muassa yritti heittaa venalaista citymaasturia tyhjalla pullolla ja haukkui mulkuksi paikallista, joka oli ensin kutsunut faijaa "ulkomaalaiseksi fasistiksi"(aikaisemmin faijan on epailty varastaneen viskipullo lahikaupasta ja sita on haukuttu "moskovalaiseksi snobiksi"(mika Pietarissa on siis paha solvaus)), viikonloppu meni oikein leppoisasti. Aika kului kaupungilla luuhailu lisaksi paikallisissa joukkoliikennevalineissa ja leivoskahviloissa. Fish Fabriquen ja Datchan valissa tutustuimme jalleen kerran pimeisiin taksiautoilijoihin. Kuten Pietarin-kavijat tietavat, taalla jokainen auto on taksi illan, yon ja aamun aikana. Heilautetaan vaan katta, auto pysahtyy, hinnasta sovitaan, perille paastaan kohtuuttoman halvalla ja kaikki ovat tyytyvaisia. Toinen kuskeista oli nuori poika suoraan paikalliselta Keravalta: auto vimpan paalle pimpattu ja poika onnistui olemaan puhumatta sanaakaan koko matkan aikana. Toinen kuskeista sentaan yritti. Kaveri oli Azerbaidzanista ja puhui suomea (tai no.. tiesi sanan terve)!
Kansataksin lisaksi leivoskahvilat ovat keino paasta sisalle venalaiseen mentaliteettiin. Pullo Sovjetskoe sampanjaa ja kasa akkimakeita leivoksia poytaan, ja a vot, hyvalta tuntuu rankankin illan jalkeen. Taalla leivokset maksavat noin puoli kopeekkaa verrattuna Suomeen ja niita syodaan PALJON. Yksi paikallinen harrastus on kavella tietyntyyppiseen kahvilaan sisaan, tilata 5-7 tuoretta munkkia ja kuppi teeta, syoda ne seisaalteen ja jatkaa matkaa. Ja siis leivoksia harrastavat myos (tai etenkin) 40-kiloiset mallinvartaloiset paikalliset tytot. Kasittamatonta.
Muuten Venaja on entisellaan. Maa valmistautuu paikallisvaaleihin, minka nakee Putinin puolueen vaalimainosten esiintulosta. Muiden puoluiden mainoksia ei juuri ole katukuvassa nakynyt, ja yhden puolueen (Jablokon) viranomaiset jo blokkasit ulos vaaleista. Mita turhia vaihtoehtoja antamaan kansalle, Putinin Yhteinen Venaja taitaa voittaa joka tapauksessa. Suurta naraa pietarilaisten keskuudessa on herattanyt viime aikoina herra P:n aikomukset tuhota Pietarin historiallinen kaupunkikuva. Vuoden paasta pressan tehtavat jattava kaveri aikoo nimittain rakentaan keskella Pietaria 300 metria korkean pilvenpiirtajan valtion kaasuyhtiolle Gazpromille, jonka johtajaksi Putinin epaillaan hyppaavan pressakauden jalkeen. Noin 98 prosenttia pietarilaisista vastustaa pilvenpiirtajan rakentamista, mutta eihan kansaa ole ennenkaan kuunneltu. Paitsi etta puhelimeen vastataan "kuuntelen teita", omaa nimeaan kun ei taalla kaikkina aikoina ole kannattanut heti ensimmaisena paljastaa.

Suvi, joka karsii flunssasta ja joka parantelee itseaan pitamalla valkosipulin kynsia nenassa. Toimii, toisin kuin munahoito!

Hyvää Runebergin päivää!

2007-02-05T10:45:00.000Z

No nyt ois pari valikoitua otosta Annan uudesta huoneesta nro 9 eli Tanskan kodista. Syökää runebergin torttuja!

Sori kuvien kumma laatu, mut täällä vaan on liian aurinkoista :D

Århus: Hyvin menee, muta antaa mennä vaan..

2007-02-02T11:15:00.000Z

Jee! Kaikki asiat menee yksi kerrallaan rikki ja sit tulee kuume. Eilen hiustenkuivaaja lopetti toiminnan ja ostin sit vihoissani uuden ja illalla se vanha toimi taas. Sitten puhelimesta loppu saldo ja meni ikuisuus et se alko toimimaan taas. Firefox ei auennut. Ja särki päätä koko päivän, kunnes illalla sain lasin viiniä lasagnen kanssa. Sit katsottiin vähän käsipalloa, Tanska ei päässyt finaaliin, ärh. Ois muuten ollut hyvät bileet tiedossa... Ja sit oltiin väsyneitä ja kipeitä ja mentiin kaikki vaan omiin koteihin. Tänä aamuna mulla ois ollu international labour markets luento ekaa kertaa, mut tanskan hölmö operaattori ei päästänyt mua sinne. Se lähettelee palveluviestejä aina aamuisin ja jos en silloin poista sitä, herätys ei toimi ennenkuin viesti on poistettu. Hah, onneksi oon niin välkky et osasin tanskaksi poistaa sen toiminnon ja nyt ehkä ens viikolla pääsen kouluun asti :)

Kauheesti ollaan vietetty mun uusien kavereiden (Fleur - Hollanti, Steph ja Annabelle - Saksa, Edith ja Heidi - Australia) kanssa vaihtariaikaa. Eli dinnereitä, leffoja, koululla hengailua ja shoppailua. Se on tosi kivaa, mut mun sosiaalinen energia alkaa olla lopussa. En osaa olla koko ajan ihmisten kanssa, sanat loppuu ja väsyttää. Pitää vetäytyä omaan huoneeseen, vähän keskustella hyperaktiivisten espanjalaisten kämppisten kanssa ja laittaa paperit vinoihin pinoihin ja koittaa päästä kouluun. Mä oon kotoinen ihminen, kiva olla omassa kodissa välillä ja puuhastella ei-mitään.

Jos tänään saisin vihdoin huoneen järjestykseen, voisin ottaa parit fotot todistukseksi ja laittaa et näkisitte missä mä asustelen. Tällä sivulla www.exchangestudents.dk on joitain kuvia viime viikolta mun ryhmästä ja muistakin, vähän kaupungilta ja silleen. Myös mä saatan esiintyä varsinkin niissä alkupään kuvissa.

Mut millon te muut tuutte käy Suomessa? Häh?

lisää uskomattomia parvekkeita mutta myös juoksevia liikennemerkkejä.

2007-01-30T21:39:00.000Z

kotijoukot ja 3/5 vvsp:stä meni vissiin sekaisin ku yhtäkkiä oltiinkin ranskassa eikä härkien maassa. näin ollen haluan palauttaa kaikki takaisin sekavuustilasta vaikka se jännittävä vaihtelun vuoksi onkin ja kertoa että olen juoksevien härkien, ihmisten ja liikennemerkkien maassa. eli en barcelona, españa. täällä on vaatteet pieniä, ilma aina aurinkoinen, parvekkeet joko kukkien tai sitten pyykkien peitossa, ihmiset joko hippejä, pukuisia bisnesihmisiä tai sitten muuten vaan sekaisin ja juttelevat itsekseen dvd-kotelo kädessä pankin edessä. ja mä oon tietysti ainoa joka huomaa nää ja menee vähä hämilleen kun taas mun paikallinen opas, aka loreal 1/5 vvsp, jatkaa kulkuaan ja jutteluaan määrätietoisesti ja tietämättömänä näistä sekopäistä täällä.
ehkä mä oon vaan paranoidi tai sitten multa puuttuu se mielikuvitus mikä näillä kaiffareilla on enkä nää sitä jesusta kenen kans ne juttelee.

ihmettelette varmaan miten liikennemerkit juoksee ilman että niitä ihminen juoksuttaa kädessään? no se on hyvin simppeliä: otetaan liikennemerkki (semmoinen peruskeltamusta) ja piirretään siihen kaksi ihmistä (ihminen ja lapsi) JUOKSEMAAN HENKENSÄ EDESTÄ TIEN YLI (eikä astelemaan nätisti niinku suomessa). suomessa kävellään ja täällä juostaan tien yli koska suojatiet on sijoitettu erittäin epäloogisiin paikkoihin (eipä tule ainakaan kulttuurienvälistä yhteentörmäystä ku kävelevät suomalaiset osaa väistellä juoksevia espanjalaisia). otan kuvan niistä ja laitan tänne koska se on mun mielestä jotain niin jännittävää ja suurta ja koska mulla ei ole elämää ja olen helposti impressed.

ekana iltanani täällä eli viime torstaina lotta ja robi (lotan ihana kämppis) vei mut erasmusporukan bileisiin jossa olut ja hiki virtas ja oli kovin kivaa. olin kuulemma elementissäni (mikä tarkoittaa luultavasti sitä että puhuin lujaa ja nauroin paljo, läimäyttelin käsiäni vielä enemmän yhteen samalla kun pyörähtelin 360astetta) ja to be honest with ya, en malta oottaa et saan kerättyä oman erasmus jengin granadassa. mut siihen saattaa mennä vielä vähän aikaa...

barcelona on ihana, hirmu suuri, erikoinen, kaunis, iso ja yritän seuraavat 2 päivää yksin tutustua paikkoihin ku oppaani loreal yrittää pitää opiskelijaimagoa yllä opiskelemalla. oon jo sen verran espanjalainen että osaan mennä hämilleni espanjaksi, tervehtiä ja skoolata espanjaksi sekä tietysti sanoa moikka katalaaniksi ja nyt mulla on myös espanjalainen numero luomassa doña venlita identiteettiä: +34652110434

nyt sohvalle makaan että pasta-ateria (joka nautittiin tietysti klo22 paikallisen tavan mukaan) laskeutuu.
hasta luego!

hän miettii punaisella tiellä ettei taida haluta mitään

2007-01-30T11:57:00.000Z

belfasti on kuin enkelin siipi tänä aamuna myös, eilen tuoksui kevät ja leikattu ruoho ja osaltaan uusi lukukausi myös muuntaa muraan mielen siksi että nyt on keväs. ja keväässä kuunnellaan aina smg:n ekaa levyä ja painetaan tennarilla kuivaa asfalttia määrätietoisesti, yet keveästi.

muraa on sileä ja järjestyksessä, suoristusraudoin ja uimareissuin kohtalaiseen kuosiin taltutettuna matkalla kohta hakemaan filosofiset arvosanansa, kokemaan mediakurssinsa ja hankkimaan luottokorttinsa. paljon asioita. filosofian professoreista yksi poliittisin ja vanhin on ihastunut muraaseen, mutta ei silti tarjoa muraalle töitä. se olisi mukavaa mutta uskaliasta. se poliittinen tilanne kiehuu, koska ihmiset sanoo, ettei partaveikon sana tarkoita mitään - ei edes partaveikon mielestä. kukaan ei tiedä mikä agenda on, ja tämä on ainut mitä partaveikko tulee koskaan sanomaan, se ei päästä lähemmäs, ei myönny enempää, ja jos tämä ei riitä, ei ole mitään jäljellä. alamme kaikki kerätä hauleja tai odottaa partaveikkojen ja vanhojen miesten hidasta kuolemaa. ne on kaikki dinosauruksia, mutta niiden neuvonantaja joka tykkää muraan käyttämästä kielestä ja uskonnonvastaisuudesta on nuortunut silmissä. tuskin tapaamme enää. tai no, jos tuli huono arvosana niin sitten kyllä jutellaan.

mitäs muuta. tänään mennään keikalle, robinin bändi soi ja ruotsalainen ottaa kameran, tulee savuista, hippiä ja otamme tuopillisen kukin. alue on hieman... kummallinen joten ainut miinus on taksiajelu johon pölytön muraa aina kuolee vähän. tulee kyllä ihan hyvä ilta, ei liian rankka ja livemusiikkia ja mukavia erilaisia hippejä.

ei me ehkä muutetakkaan tänä keväänä kun on tosi vaikeeta löytää halpa ja hyvä talo joka ois jameksen veroinen. ehkei saadakaan kissaa :( pitäis muuttaa muuhun kaupunginosaan, ja mun mielestä on ihan liian kivaa nyt kun voi kävellä luennolle viidessä minuutissa.

enkelinsiipi-ilmat!

Tanska toimii kuin saksalainen oluthana - tarpeettoman hyvin

2007-01-30T09:38:00.000Z

Jesh! Pohjoismaa on aina pohjoismaa ja jos sattuu käyttäytymään sopimattomasti, eli vaikka rikkomaan sääntöjä, saattaa saada sakot. Mut se on aika helppoa elää niiden sakkojen kanssa, kaikki on samanhintaista. 510 kruunua eli noin 70 euroa matkustit sitten espanjalaisittain (ilman lippua) bussissa tai et maksanut parkkimaksua. Se parkkimaksujuttu testattiin eilen vielä varmuuden vuoksi ja hyvin toimii :D Sakot oli tullut molempiin autoihin puolen tunnin päästä parkkeeraamisesta eli nyt kuusi hölmöä tyttöä maksaa yhteensä 140 euroa neljän tunnin parkkeeraamisesta. Paitsi jos poliisi ei löydä saksalaisia autoja saksasta. Suunnitelma ei ole ihan selvä vielä. Aika kallista.

Sit täällä on erittäin vahva dinnerkulttuuri vaihtareiden kesken. Ois ihan kiva jos välillä pääsis kotiin illaksi ;) Ja bileitä enemmän kuin rahaa (yllättäen) ja baarit peruskalliita ja kädenlämpimiä. Ikävä ibitsan tyttöjä ja omia ihania juhlia. Tääl on kyl kans melko ibitsa meininki mut muu maa mustikka.

Tänään järkkäsin mun opiskelut oluen kestävään kuntoon, saisko olla vähän intercultural communicationsia ja international labour marketsia ja aspects of denmarkia, ei saa myöskään unohtaa tanskan alkeiskurssia ja mun päivittäisiä saksan ja ruotsin kielikylpyjä. Onko muissakin maissa semmonen oma vaihtarikieli, epämääräinen sekotus, jonka pohjana on englanti? Kun kukaan ei oikein osaa täydellisesti, paitsi ehkä aussivaihtarit paikoitellen, niin kommunikoidessa syntyy uusia sanoja ja käsitteitä, jotka ovat kaikille vaihtareille yhteisiä. Hmm. Onneksi mä oon jo miltei suorittanut enkut Suomessa niin saa rauhassa unohtaa oikean kielen.

Tällä viikolla ois meidän rivitalossa läksiäiset ja sit mä epäilen vahvasti et joku on muuttanut meille taas, kun kylppärisä oli uusia asioita. Sherlock Holmes ratsastaa taas. Siellä meidän asuntalossa tapahtuu muutenkin kaikkee kummaa mut siellä on aika kivaa. Getossakin voi siis elää.

Ilma on täällä kuin enkelinsiipi, valoisa ja pehmeä. +5 astetta ja aurinkoista. Sunnuntaina vähän meinas myrskytä mut ei sittenkään.

Mulle saa lähettää kirjeitä osoitteeseen
Spobjergvej 55 room 9
8220 Brabrand
Denmark

ja uusi numero ois:

+ 45 22 666 437

Venla asetu nyt sinne kaupunkiin minne olit menossa. Suvi syö uhaa. Johanna Belfast on hesarin mukaan rauhottunut. Lotta tuun sinne huhtikuussa. Kuka tulee pääsiäisenä Suomeen??

ranskalaisten parvekkeiden ja pienten ihmisten luvatussa maassa.

2007-01-29T17:47:00.000Z

tytöt osti liput kolmelta eri tiskiltä ja hyppäs kahessa eri toimistossa sanomassa montpellier, si? ja sai käteensä loppujen lopuksi BOARDING PASSin linja-autoa varten, ja sitte mentiin ranskaan. bussissa oli meidän kahden blondin turistin lisäksi 1 maailman korkeimmilla koroilla kävellyt tumma nainen joka näytti vähä janet jacksonilta (niinku kaikki tummat naiset) ja sitte yks pukuinen mies joka oli sekasikiö (varmaan aasiasta) ja ainaki neljä muuta (miehiä jokka halus jutella koko ajan kahvista). rajalla tapahtuikin sitten jänniä ku 3 passintarkastajasetää kipus bussin kyytiin ja alkoi jutteleen meille mukavia ja vähemmän mukavia sekasikiölle ja kappas vain, hänpä ei jatkanutkaan matkaa enää ranskaan asti. laiton siirtolainen tapahtui. kaikkea sitä matkustaessa pääseekin todistamaan, vallan jännää.

perillä oli meitä odottamassa ruma linja-autoasema ja täydet roskikset. aateltiin et ompas karua ja rumaa. mut ei ollukkaan, niin se ulkonäkö vaan pettää. aluks. kaksi pientä miestä tuli meitä vastaan ja ohjasi meidät mc donaldsiin jossa pääsimme harjoittaan ranskan kielen taitojamme. tästä tulikin viikonlopun kantava läppä: oú sont les toilettes, pourquoi pas? ja te jotka ette tajua sitä niin hankkikaa sanakirja. ilta vietettiin autenttisessa ranskalaissynttäriseurueessa autenttisessa ranskalaispastaravintolassa autenttisella ranskalaiskujalla. kuva ylhäällä. siellä opittiin autenttisia (kauniita?) ranskalaisia yhteislauluja ja täytyy myöntää että ranskalaismiehet ovat koostaan ja lacosten neulepaidoistaan huolimatta kovaäänisiä.

lauantaiaamuna meidät herätettiin pullantuoksulla. tai oikeestaan siellä tuoksu sokeri ja rasva jota meille myös tarjottiin sänkyyn monessa muodossa aamupalaksi, ihan kuin prinsessoille: oli suklaaleipää, suklaapullaa, pähkinäsuklaatahnaa, kaakaota, voita, patonkia, sokeria, omenaleivoksia. me ei ymmärretä yhteyttä tällasen aamiaisen ja nutella-addiktion sekä pienten ranskalaisten miesten välillä. päivällä kierrettiin kaupunkia ja venla keräili ranskalaisia parvekkeita kamerallaan. illalla juhlittiin Sirkuksessa (maailman savuisin baari venlan mielestä. lotta tykkäs paikallisista kameleista eikä ymmärtänyt et miks bileet loppuu yhdeltä vaikka silloin niiden kuuluisi vasta alkaa?!).

sunnuntaina ajeltiin ympäri merenrantaa ja liikenneympyröitä ja mummoja ja pappoja joita Sete oli pullollaan. Syötiin kanaalin rannalla krepejä ja naapuripöydän pappa ihaili venlan kameraa (papat, venla ja kamera huoh). Illalla syötiin munakasta ja 2 salaatinlehteä ja juotiin viiniä ja juoruttiin tai siis muisteltiin lämpimässä hengessä viime vuoden erasmuksia ja ah lapinkaarta. mukana menossa oli laurent, gabriel, franck, benjamin, fabienne sekä me.
ja blahblahblah kuten eräs viisas kirjailija kerran jos toisenkin sanoi.

tänään tultiin pikaexpressbussilla nopsaa takaisin barcelonaan ja seikkailtiin. nyt odotellaan että lotan perhe tulee kotiin ja keksitään tekemistä.

Munaa silmään!

2007-01-28T15:45:00.000Z

Voi Belfastia, korkkasin jo Sovjetskoe shampanjat rauhan kunniaksi. Mut voisitte Pepen kanssa tehda siella jonkun pienen ei-sotilaallisen vallankumouksen, jotta kaikki olis taas kavereita. Vinkkina: tiedan minne Lenin ja kumppanit piilotti vallankumousohjeet, jos kaikki menee --tuiks. niin kuin sitten menikin.
Ja ma en tajuu enaa mistaan mitaan, miten yhtakkia 2/5 ibitsaa onkin laittomien pakolaisten kanssa tapaamassa lapinkaarelaisia. Ehka alla olevat faktat selittavat miksi menin sekaisin.
Kuten olen jo joillekin avautunut, olen päässyt tutustumaan paikalliseen lääketieteeseen. Mahataudin ja silmätulehduksen kourissa raahauduin Pietarin amerikkalaisen klinikalle, jossa minut otti vastaan lähes olemattomasti englantia puhunut paikallinen lääkäri. Hän tarkisti näköni ja ihmetteli, mihin tarvitsen silmälaseja, sillä näössäni ei ole mitään vikaa. Siinä vaiheessa valaisin lääkäriäni, etten tullut näkötarkastukseen vaan hoitamaan silmätulehdusta. Lääkäri ymmärsi yskän, tai siis tulehduksen, ja määräsi perusnatibiootit. Mutta ei siinä vielä kaikki. Sain ohjeeksi myös hauduttaa silmää keitetyllä kanamunalla pari kertaa päivässä. Avarakatseisesti tottelin lääkärin neuvoa muutaman kerran, vaikka se hieman epäilyttikin. Ja let me tell ya, muna silmässä ei ainakaan auta asiaa. Omalla päätökselläni luovuin munista ja tyydyin tylsästi pelkkiin antibiootteihin. Mutta en halua tällä kertomuksella tuomita paikallista osaamista: lääkäri oli erittäin ammattitaitoinen, mutta täällä länsimaisen lääketieteen rinnalla porskuttavat yhä perinteiset hoitokeinot. Tai sitten lääkärin huono englannin kielen taito ja minun huono venäjä saivat jonkin täysin normaalin hoito-ohjeen kuulostamaan päässäni "hauduta sitä munalla" -käskyksi...
Mutta nyt alkaa terveys voittaa ja olin tänään viiden tunnin kävelyretkellä. Vaivuin ikiroutaan hyytävässä viimassa, mutta opin myös muun muassa, missä Venäjän suurin Beatles-fani asuu (john lennonskaja ulitsalla), miksi yleiset vessat ovat siellä missä ovat, mistä voi ostaa pyhää vettä, missä banjassa Rasputin tapaili neitsyitä, miksi taidekoulun rehtorin yksi kolmesta datsasta poltettiin (opiskelijat teki sen),missä sputnikin jämät lojuvat ja miksi metroasemia ei saa kuvata.
Meinasin liittyä kuntoklubiin, jossa oli perusspinningin ja pumpin lisäksi tarjolla stripdance-tunti. Ilmoittautuminen epäonnistui, koska kohtuuhintainen tarjous meni umpeen kun kärvistelin mahataudissa. Mutta täällä on jossain kuulemma tarjolla myös seksoshapea, joten eiköhän jokin mielenkiintoinen kuntoilumuoto vielä löydy. Mitään liian aktiivista ei jaksa harrastaa, koska päivittäin tulee any way käveltyä 2-3 tuntia ihan vain koulumatkoissa.

kauan sitten ibitsasta irtautunut.

2007-01-24T16:33:00.000Z

jaahas. koska muraankan ei tarvinnu valaista belfastiin johtaneista tapahtumaketjuista mahdollisille anonyymeille ibitsan ystäville, en kerro miten oon ihmetelly barcelonaa jo neljä kuukautta ja että kuka olikaan kekä ja miten täällä julkinen liikenne toimii. (eli ihan kivasti paitsi että jäin kiinni laittomasta zonen ylityksestä metropoliisille ja sakkoahan siitä rapsahti! ei paljon lämmittäny opiskelijakortti, eikä säälittävät yritykset epäymmärtää espanjaa..)

viime viikonloppuna retkeilin costa bravalla (barcelonan pohjoispuolen rannikkoa) kommuunikasani ja muutaman epsanjalaisoppaan kanssa. ihania oli autiot pikkukylät ja levottomia illat autiossa huoneistohotellissa. aurinko paistoi lämpeästi (rusketusta rannalla ja avantouintia vastaavaa räpyttelyä meressä), kolmessa päivässä tuli syötyä kaikki mahdolliset porsaan osat (fileenä, pitkänä ja lyhyenä pötkönä, jauheena ja pekonina ja kinkkuna) ja sitten tuuli kovaa ja vyöryttiin kotiin. kivaata oli. lisään kuvia, kunhan osaan. eli kunhan venla tulee.

nyt painaakin sitten päälle toimivaan espanjalaiseen tyyliin neljä viikkoa lomaa eli yksi lukuviikko ja kaksi koeviikkoa ja päälle vielä palautumisviikko. ja tenttejähän on myös jäljellä neljä. seuraavan lukukauden aluksi tietysti on kuusi viikkoa aikaa palloilla eri kursseilla, löytää omaa tasoa, elämänrytmiä ja kiinostusta vastaavat setit ja SITTEN ilmoittautua niille. eli loistavasti yhteensä hmm 10 viikkoa aikaa mm. tutustua uuteen gogoon eli alfa5 club esportiuhun (löytyy ankeeta fitpumppia katalaaniksi ohjattuna (tú pots!), paskanvärinen uima-allas ja tenniskentiltä näköalat yli kaupungin..) sekä vastaanottaa vieraita. hyvähyvähyvä! otetaan lontoo uusiks! unohdetaan ihmisjäte!

tänään meen kattoo babelin ja aloitan jäähyväisbileiden sarjan. vips vaan ja vanhat erasmukset katoaa ja uudet welcome fiestat valtaa kaupungin. ei vaan oikeestaan jaksais. pitää siis kai etsiä uusia siedettäviä paikallisia kavereita, nyt niitä on 3,5.

¡hasta pronto!

päivä 521

2007-01-23T13:18:00.000Z

siistiä, kaikki on jossain paitsi tampereella!

belfastissa, koska olen vähän modifioitu immigranttiopiskelija, mulla ei oo kommuunikasoja ja joskus pääsen yksityisauton kyytiin (vaikka tästä on keskusteltu, on niitä bussejakin!) mutta nykyään meillä onkin _ride_, eikä mikään pikkuauto! näytän teille joskus kun saadaan kameran gaabeli toimimaan. sen nimi on proton ja sen on joku askarrellut kokoon neuvostomaassa monia vuosia sitten. se haisee sikarituhkikselta ja on meillä päivähoidossa siihen asti että pepen ukki tulee ulos portugalista joskus keväällä. olo on monarkiaalinen ja siirtomaavaltainen.

yksityisautoilusta sen verran, tämän kaupungin infrastruktuuri tai mikä sana se onkaan joka kuvaa sitä missä ihmiset asuu, miten reitit on määritelty ja missä on ne mestat jonne ihmisten pitää kulkea, on ei-hyvä eli vähän huonompi. nämä asiat ei ole ollenkaan niin, kuin kaupungissa tulisi olla, ja siksi se on vaan uskomattoman järjetöntä tämä kulkeminen ja se että on halvempaa mennä omalla autolla. ei ole oikein, niinpä olemme usein menemättä ja menemme vain sinne minne voi kävellä tai päästä bussillajunalla. mutta siinäpä se on että ne paikat ei ole toisaalta niitä kauneimpia parhaimpia loogisimpia joihin näillä metodeilla pääsee. en tiedä, mutta ollaan puhuttu että tuettais kohta jotain isompaa kaupunkia jossain muualla. koska meneminen ja käyminenhän se on tärkeintä kuitenkin ja ilman menemistä ei ole tulemista, ja aika vähän nähtävääkin.

muutoin elämä on entisenlaista. oon saanu tartutettua kissakuumeen poikaan mutta onneksi james-hissin vartioimassa sementtikuudiossa ei saa pitää eläintä komerossa, ja koska olemme 50% luterilaisen pohjoismaisen lainkuuliaisia ja 50%helposti houkuteltavissa lainkuuliaisten lahkoon, pysyttelemme sopivan välimatkan päässä kaikista kissanpennuista joita survoutuu ovista, ikkunoista ja liesituulettimesta. (eikä mulla oo koskaan ollu kissaa, tuskin tietäisin miten niitten kanssa pitää käyttäytyä jokapäiväisessä elämässä silloin ku ne ei nuku tai kehrää.)

olen jälleen työnhakija, koska vaatekauppa pistetään kiinni kuunlopussa. ei se nyt niin haittaa, koska työskentelen aikuismaisesti ja epäakateemisesti vain muutaman tunnin viikossa, mutta alkaa suolarahat loppua ja näkkäriäkään ei saa täällä ilmaiseksi niin pitää aloittaa taas cv:ttein tulostelu. nojaa, voisi olla huonomminkin (vrt. käsi irti, pää paketissa, krapula jne).

tänään on ensimmäinen lomapäivä, eilen oli viimeinen tentti tältä tammikuulta ja vasta ensi viikolla alkaa uudet aiheet. mulla on sitten mediakulttuuria ja politiikkaa, olemuksen filosofiaa (ovatko lapaseni olemassa vai ovatko ne vain harhaa, tai annan) ja eurooppalaiset sosiaali- ja kulttuurihahmot (?). melko hippeilyä (siinä köyhässä mielessä) ja kakan taputtelua siis, ja tuntuu että pitäis vaihtaa osa noista moduuleista joksikin asiallisemmaksi tai muuten saan olla palveluammateissa lopun elämääni (ja palveluammattejahan ei KUKAAN halua, eihäneihän).

eipä muuta, menen nyt uimaan hienoimpaan 70-luvulla rakennettuun bunkkeri-uikkarihalliin (oon aika pinnallinen ja mietin että pitää mahtua nätisti kesävaatteisiin kohta) ja sitten tescoon, heip ja haluun pietariin! hikibussit, siistiä!

psst nyt kun loppu tentit ja saa taas lukea muitakin kirjoja, luin sjónin (se björkin kaveri) kirjan "skugga-baldur" joka oli mahtis, ja aloitin einar mar gudmundsenin (nyt saatto mennä nimi väärin) "beatles-manifestin"! ne on molemmat niin hienoja ja erilaisia, käänsin niitä lauseita illalla (melko kömpelöllä englannilla huonosti) pepelle mut se sano et tommoset jutut kuulostaa hullulta/väärältä/skandinaaviselta, mene pois. mut tiiän et ibitsa arvostaa <3 heis vaan!

Päivä numero 16. viikko 3.

2007-01-23T07:34:00.000Z

Jotain hyvää siis Neuvostoliitossakin: neuvostoaikana kehitetty proletaarinen joukkoliikenne toimii täällä paremmin kuin Belfastissa, eikä siten tarvitse ostaa neuvostovalmisteisia autoja. Liikenne ja autot ovat täällä kaikista ärsyttävimpiä asioita (miliisi on vahvasti sijalla kaksi ahdistavien asioiden listalla), eikä kumpaakaan tarvita enää yhtään lisää. Vaikka Tampereella tottui jalankulkijoille suojateillä tööttääviin autoilijoihin, niin täällä saa varoa autoja suojateiden lisäksi ylittäessä katua vihreillä valoilla. Kannattaa väistää. Ihminen häviää aina, vaikka jalankulkija olisikin periaatteessa ollut oikeassa. Pietarilaisen auton tunnistaa tuulilasia myöten tummennetuista ikkunoista ja ihmeellisistä äänimerkeistä. Kaikkien autojen lukkojen avausäänet on pimpattu muistuttamaan vislausääniä, varashälyttymiä ja muita päätä kiristäviä ääniä. Pietarilainen parkkeerauskulttuuri on myös vertaansa vailla: autot jätetään usein keskelle tietä, miten päin tahansa piittaamatta siitä, että keskelle risteystä parkkeerattu auto saattaa blokata tien muulta liikenteeltä. Ei täällä ole tosin parkkipirkkojakaan näkynyt, joten why not. Venäläisen filosofian mukaan lakeja ei pidä noudattaa, jos kukaan (lue: miliisi) ei ole pikkurikkeitä todistamassa. Olen päättänyt olla ärsyyntymästä erikseen jokaisesta ylimielisestä autoilijasta, ja jatkaa taistelua yksityisautoilua vastaan vasta Suomessa. Sitä paitsi kansantaksilla matkustaminen on halpaa lystiä, joten kai niitä autoja tarvitaan ainakin silloin, kun ibitsalaisilla on meillä on pölyä -ilta.
Joukkoliikenteen lisäksi toinen köyhää ilahduttava asia on paikallinen opiskelijakortti. Alennusta saa kaikkialta, mistä kehtaa kysyä. Studentskii biljetillä pääsee maksutta ainakin Eremitaasiin, alennuksella kaikkiin muihin museoihin, internetiin kahvilassa puoleen hintaan jne. jne. Ja Suomen VR:kin kuulemma myöntää Venäjän-junaliput opiskelijahintaan vain venäläisen opiskelijakortin omaavalle suomalaiselle. Anna Häkkisen ja Antti Kauppisen loistavan Sankarimatkailija Pietarissa -oppaan mukaan miliisiltäkin saa sakot opiskelijahintaan korttia vilauttamalla tai vakuuttamalla olevansa köyhä opiskelija. Sydän se on kiristäjälläkin.
Muuten elämä pyörii alkeellisen venäjän puhumisen ympärillä. Alkaa jo vähän jäytää puhua pelkästään lauseilla tyyliin "Mishalla on koira, joka asuu pihalla". Odotan siis innolla oikeiden opintojen alkamista Pietarin eurooppalaisessa yliopistossa, jossa huhujen mukaan on kursseja myös englanniksi, jipii! Mutta helmikuun puoliväliin asti jatkan venäjän tankkaamista valtiollisen yliopiston kielikeskuksessa Smolnii instituutissa, jota muuten suosittelen kaikille venäjän kielikursseista kiinnostuneille.
Suvi, joka hajoilee kesätöiden (tai oikeastaan niiden puuttumisen) vuoksi

Jesh! Ibitsalaisuus jatkuu myös Tanskassa!

2007-01-22T18:29:00.000Z

Tai enhän mä koskaan oikeesti ibitsalla asunut, päivähoitolaisena "vaan". Hahha. Mutta joo, mä asun nykyään Tanskan Hervannassa ja Århusin Lapinkaaressa/Mikontalossa. Tää on villi rivitalo/kommuuni kasa, jossa asuu yhteensä noin 1000 tanskalaista ja kaikenmaalaista. Aamuisin täällä kiivetään bussiin bussin takaosasta ja puolen tunnin päästä koululla kivutaan ulos bussin etupäästä. Jos haluaa matkustaa kuin espanjalainen, ei maksa eli itse osta lippua laitteesta. Mutta kunnon pohjoismaalaisena ostin tänään kuukausikortin. Ja miltei pääsin osaksi SYSTEEMIÄ!

Niinkuin Suomessa, myös Tanskassa kaikilla pitää olla henk. tunnus ja nyt siis mun pitää täällä se hakea ja sit saan oman lääkärin ja ilmaisen hammashuollon ja kaikki pohjoismaiset kattavat sosiaaliedut. Ah Tanskaa.. Myös kuukausikorttiin ois pitänyt olla se numero, mut täti sanoi et kun nyt et vielä päässyt systeemiin niin hän antaa tällaisen lapun jolla voin todistaa ostaneeni sellaisen ja siten kortin kadotessa saan uuden. Sit laitettiin myös mun kuva korttiin. Se on kaunis kuva, Hannu ei avustanut järjestämällä hiuksia kuvaan.

Täällä on kylmä. Eilen tuli lunta.

Vaihtareita on tosi paljon ja meidät on jaettu tutorryhmiin. Huomenna alkaa orientaatioviikko eli Tanskalaisuutta ja bileitä. Vähän kun ois fuksi taas... Huh, mitenköhän vanha jaksaa. Mut kai mun pitää näyttää Tanskalaisille vähän mallia ;)

Tänään koko ryhmä oli retkellä Ikeassa. Jokaisen vaihtarin koti on siis samanlaistettu nyt äärimmäisellä tehokkuudella ja hinta-laatusuhteella. Kauppislaisia jo syntyessään siis :D

Nyt seuraa mun iltaohjelmassa tauko, eli italian dinner meidän kommuunikodissa. Täällä asuu 12 muuta mun lisäksi, yhteinen keittiö ja vessat jaetaan kahden muun kanssa. Aika hostellia siis, mut saa ainakin kokata sisällä. Mä laitan kuvia kodista toiv. pian.

Puss och kram! (En osaa viel Tanskaa)

Jesh! Matka uuteen ibitsalaisuuteen alkakoon.

2007-01-19T17:58:00.000Z

Hyvin toimittu Ahha. Kiitos.
Manageri on kotiutunut hyvin Pietariin, jossa menestyksen tiella ovat ainoastaan olleet kuollut kissa oven edessa ja lahes 24h kestanyt sahkokatkos. Ibitsaa ei ole tullut ikava, silla taalta loytyy kaikki mita Tampereeltakin. Esimerkiksi matkalla yliopistolle vastaan tulee kauppislaisia uurikkaiden suosimasta yksityisesta kauppakorkeasta (venalainen tutorini Andreikin opiskelee kauppatieteita) ja ortodoksinen kirkko, vahan kuin matkalla Ibitsalta yliopistolle matkaa ilahdutti Sorin Boomi-laakso ja sipulikirkko. Sita paitsi nykyinenkin asuntoni sijaitsee oikeastaan tuomiokirkonkadulla, Vatikaanin Pietarin kirkkoa jaljittelevan Kazanin katedraalin takana.
Ibitsamaista kuumuuttaa saa kokea busseissa, joissa lammitys on taysilla, vaikka tana talvena pakkasia ei ole juuri taallakaan nakynyt. Opiskelu on ollut tujua ja venalaisen pedagoin opit ovat menneet perille (Jelena laittaa istumaan selka suorassa pulpetissa ja opiskelmaan venajaa tosissaan). Opetuksen lisaksi Venajalla on moni muukin asia paremmin kuin Suomessa. Aloitan seuraavassa propagandakirjoittelun asenteellisuutta vastaan.
Oppia Suomeen sarjan osa 1. "Joukkoliikenne" Matkustaminen on halpaa ja hyodyllista kuin vesijauhe. Busseja, martsruskoja ja metroja kulkee joka paikkaan ja jokaista vuoroa noin 3-5 min valein. Konduktor, jona toimii yleensa yksi Venajaa pystyssa pitavista babushkoista, keraa rahat ja avot, mentiin. Pois paasee kun huutaa astonovite zdesh, pashalsta tjms. Metrokin kulkee katevasti kuin Anna krapula-aamuna: pitaa vain heittaytya ihmisvirran vietavaksi ja varoa armottoman paattavaisesti sulkeutuvia rautaovia. Tosin kavely on viela joukkoliikennettakin parempaa. Sodista, vallankumouksista ja Neuvostoliitosta selvinneet tsaariennaikaiset rakennukset vaikuttavat joka kerta. Etenkin kun tana vuonna ei lumen puutteen vuoksi pida pelata katoilta tippuvia, telkkarin kokoisia jaapiikkeja.
Jesh. Suvi