Uusia alkuja

Sain vihdoinkin aikaiseksi liittyä kuntoklubin jäseneksi. Tarjolla on peruspumppien ja -spinningien lisäksi asioita nimeltä energy zone (venäläiset on aika taikauskoisia), belly strip (jotain mahan vilauttelua kenties?) ja ranskalaista nyrkkeilyä. Maksoi elämän, mutta sain hinnan tippumaan taivaista ainoastaan kalliiksi ja säästin 120 euroa sinnikkäällä tinkimisellä. Huomenna on vuorossa lääkärintarkastus, jota ilman ei pääse Venäjällä edes uimahalliin, saati kuntosalille treenamaan. Kuulemma tohtori vaan vilkaisee potilasta, kirjoittaa laskun ja avot, dasvidanja. Sit alan pumppaamaan rautaa, jotta saisin rikkinäisen olemukseni edes fyysisesti siedettäväksi. Jostain on aloitettava.
Lihaskunnosta saattaa olla hyötyä myös kohtaamisista miliisin kanssa. Mentiin eilen pälyilemään opposition Putinin vastaista miekkaria, oli vähän vaikeuksia löytää oppositiolaisia, kun miliisi ei päästänyt niitä marssimaan mihinkään suuntaan. Suunnattiin siis miekkarin lähtöpaikalle, ja sieltä löytyi satoja, ellei tuhansia, miliisejä mellakkavarusteisiin sonnistautuneena. Miliisin tueksi ja turvaksi oli lähetetty myös turvallisuuspalvelun OMON-erikoisjoukot ja sotapoikia. Ainoa ongelma oli se, ettei miekkaripaikalla ollut enää melkein yhtään mielenosoittajaa. Pietarin hallinnon laittomaksi julistama mielenilmaus oli hajoitettu ennen kuin se ehti alkaakaan, joten sadat miliisit vahtivat noin 10 mielensoittajaa. Surkuhupaista. Illalla luin sitten netistä, että parin korttelin päästä meistä oli vähän riehuttukin ja poliisi pamputtanut ohi mennen myös mummot, koirat ja viattomat metromatkustajat. Selvisi sekin, miksi OMON-miehet lähti jossain vaiheessa juoksemaan osastossa metroasemaa kohti, jossa mellakka kärjistyi. Harmi, ettei ollut kameraa mukana.
Miekkarin lisäksi oon yrittänyt pitää itseni kiireisenä juoksemalla kulttuuririennoissa. Viime viikolla kävin katsomassa muun muassa The Queenin (Helen Mirren puhui venäjää aika sujuvasti), espanjalaisen synkän perhedraaman teatterissa (tietty myös venäjäksi) ja kuuntelemassa paikallista aktivisti-hiphopia. En tajunnut bändin sanoituksia, mutta painavaa asiaa tais kavereilla olla yleisön reaktioista päätellen.
Viikon päästä keskiviikkona lähdetään Maijan kanssa kohti uusia miekkareita, eli Ukrainaan, jossa hallitus ja oppositio (sekä Varsovasta saapuva Aino) riehuvat kaduilla vielä enemmän kuin täällä. Reitti vie Moskovan kautta, ja ajattelin mennä kattomaan vanhoja kotikulmia. Ehkä tunnistan maisemat, joita kattelin puolivuotiaana rattaista. Todennäköisesti en.