viisumivirkailijasta bussiemannan elamaan

kuusi touria takana on aika tehda yhteenveto tyon hedelmista, kiteytettyna luonnollisesti listan muotoon. aloitetaan hauskimmasta eli bussikuskeista, koska suvikin ehti jo hehkuttaa...
eurohoppaushan toimii niin etta matkustajat vaihtuu joka etapilla (10) mutta kuski pysyy vierella kuusi paivaa ja 3500 kilometria ympari iberian niemimaata. seuraavassa siis kokemukset kuudesta enemman tai vahemman tyypillisesta ‘autobuserosta’.

1. nicolas - 8 kuppia espressoa ja 2 askia nobelia paivassa pitaa keski-ikaisen miehen moottoritiella, vaikkei ehka hampaita suussa..
2. javier "yrttitee" - luottaa GPS-ohjaimeen kuin paaviin, pesee tuulilasin joka pysakilla millintarkasti ja nauttii teensa mielellaan hartaasti kahden mantelileivoksen kera
3. manuel - laulaa flamencoa tunteella, ja kertoo ensimmaisen kahden tunnin aikana koko elamantarinansa (haluatko tytto tietaa mita on demokratia! franco katyrit tappoivat koirani kun olin 6 ja siita asti tata maata ovat pyorittaneet, likaiset korruptoituneet elitistit!) ja lopulta kutsuu syomaan etanoita hotellihuoneeseen.. (en lahtenyt. mieluummin kuitenkin jaan hostellidormin 8 texasilaisen kanssa)
4. angel 1 - blingbling kultaketjut kilisten kierretaan kaikki tienvarsien jamon-baarit (niita joissa roikkuu jalkoja katosta) ja sitten revitaan pelihousut jos neiti co-pilot ei satu tietamaan onko cordoban N-30 tien uloskayntiliittyman jalkeinen katu oikealla yksisuuntainen vai ei... viime kilometreilla myos paljastuu etta kaveri onkin sairaselakkeella sydanvikojen takia ja ajaa autoa enaa ‘harrastuksena’... lieko kinkkuvaltaisella ruokavaliolla osuutta asiaan.
5. angel 2 - "ai miten mahtavaa, olet siis suomalainen! perheen kanssa olemme asuntovaunuilleet kauniissa maassasi,. missa kaupungissa asut?" "tampereella." "jaa.. no enpa taida tuntea noita pienempia paikkoja, mehan pyorimme lahinna kuopiossa, nokialla ja inarissa..." "poikani pitaa myos suomesta. ja suomalaisista! haluaisitko tutustua poikaani? voisit tulla joskus meidan mokille! pojallani on audi ja voisitte menna vaikka diskoon! pelaatko tennista? voisimme pelata yhdessa, poikani kanssa! pojastanikin tulee isona ‘autobusero’..."
6. felipe - ilmeisesti kalifornian chilelainen, italialaisen mafioson ja englantilaisen hipin kovia kokenut lapsi. hoitaa ajaessa noin kuutta muuta hamaraa sivubisnesta, eika kesta sita etta nuorella blondilla oppaalla voi olla valtaa enemman kuin kuljettajalla..

viikon paasta onkin luvassa bussiemantauran huipennus eli viimeinen retki pamplonaan, kuuluisille san fermin-festareille juoksemaan harkien kanssa. vastuullani on siis vieda lastillinen sekopaisia britteja paikan paalle, juhlia kolme vuorokautta, nukkua teltassa ja yrittaa tuoda britit takaisin yhtena kappaleina..jostain syysta talle matkalle valmistelemani safety speechin pituus on kymmenkertaistunut...

heinakuun loppuviikot siis seikkaillaan venlan kanssa, ja elokuun kolmas lennahdan suomeen. optimistisesti voisin arvioida etta yhden postauksen saatan sita ennen viela saada kyhattya...

muchos buenos veranos!

Vaihtarielämän loppu

Päätökseni kirjoittaa joka viikko blogiin kaatui heti kun opiskelijan vapaus vaihtui viisumivirkailijan vastuuseen. Yritän parantaa tapani näinä viimeisinä viikkoina, jotka ibitsa vielä viettää ulkomailla.

Hullua, että kesä on jo melkein puolivälissä, suurin osa Pietari-kavereista on joko lähtenyt tai tekee sitä parhaillaan. Maija lähti eilen takaisin, mistä olen erityisen suruissani. Kuka nyt syö mun kanssa pinaattia kiinalaisessa ravintolassa ja panikoi maanis-depressiivisten pimeiden taksien kyydissä aamukuudelta?

Viimeksi mainittu tapahtui, kun palattiin kotiin viime lauantaiselta Airin ja Junior Boysin keikalta. Juhannuspäivä sujui mukavasti elektronisen musiikin parissa, vaikkakin Air oli pienoinen pettymys livenä. Jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis, että mitä ihmeen pelleilyä tämä on. Ranskalaiset nörtit laulavat huonolta enkulla typeryyksiä. No ei, tykkään yhä Airista. Mutta ehkä vain levyllä tästä edespäin. Mutta illan jännittävimmät hetket koettiin matkalla kotiin, kun napattiin kadulta perinteisesti pimeä taksi. Kaveri ensin pysäytti meidän eteen n. 100km/h vauhdista lukkojarrutuksella. Ja sitten mentiin. Nopeus oli keskimäärin n. 120km/h (siis keskellä suurkaupunkia!), ensin ajettiin linnun yli, jonka jälkeen kuski otti jalankulkijat tähtäimeensä. Ihmiset joutuivat hyppimään pois alta, kun kuski jarruttamisen sijaan painoi tööttiä. Huusin paniikissa, ettei saa mennä niin kovaa ja että rauhallisemmin. Kuski vaan painoi kaasua ja mumisi kiukkuisena roskista ja humalaisista kaduilla. Kotiin päästiin hengissä – ja ennätysnopeasti.

Muuten juhannus sujui samoissa merkeissä. Konsulaatissa oli vähän tarjoiluja torstaina, mikä koitui monen viisumivirkailijan kohtaloksi. Ensin juhlittiin töissä, sitten vähän kotona ja lopulta Fish Fabriquessa, jossa yhdellä työkaverilla oli keikka. Tyypit on vähän häpeillen töissä pyydelleet anteeksi torstain tapahtumia. Turhaan, kaikki oli yhtä naamoissa. Juhannusaatto oli onneksi vapaapäivä ja luvassa oli skandinaavinen piknikki. Oli Abba-sillit ja perunat tilleillä. Sekä Ruotsin lippu, mistä Venla olisi ollut innoissaan. Mun ruotsi on täällä vähän sekavaa, kun käytän venäläisiä sanoja ruotsin lomassa ja kovasti yritän taivuttaa niitä ruotsin kielioppisääntöjen mukaan. Syömisen lomassa pelailtiin mölkkyä (jota edelleen vihaan) ja heiteltiin frisbeetä. Oli mukavaa, mutta kivaa.

Iltaulkoilun lisäksi aika kuluu töissä ja urheillessa. Käydään pelaamassa työkavereiden kanssa futista pari kertaa viikossa, mikä on ihan huippukivaa. Korvaan puutteelliset taitoni väkivallalla, joten sääreni ovat täysin mustelmilla. Ne kohdat jaloistani, jota futiskaverit ei ole tuhonnut, ovat täynnä itikan puremia. Yksi yö heräsin kun lauma itikoita oli samanaikaisesti mun kimpussa. Aamulla laski pelkästään naamasta yli kymmenen puremaa. Kaunista näin kesällä, jolloin olis kiva kirmailla niissä Venlan mainostamissa mikroshortseissa tai hameessa.

Tällä viikolla jää kirmailut vähiin, sillä oon lupautunut ylitöihin koko viikoksi. Alkuviikon saldo on pari 12 tunnin päivää ja seuraava vapaa on tiedossa 10 päivän päästä. No, onneksi on luvattu sadetta koko viikoksi. Ajattelin ehkä kuitenkin tänään käväistä keikalla, sillä vuorossa on Klub Tampere! Kerron sit miten kävi. ПОКА!

Viva el Verano!

ostin eilen turkoosit mikrosortsit.
pitkään yritin välttää niiden ostamista mutta äiti luonto on sitä mieltä että espanjasta tehdään kesäisin uuni jotta hedelmät kypsyy nopeemmin joten olo on päivisin kuin piparkakkupojalla joka haluaa paeta uunia. oon jopa hiukan piparkakkupojan värinen, kiitos uvan ja uvbn! no tämä piparkakkupoika lähti aamulla (eli klo 14) krapulassa uudet mikrosortsit jalassa kohti fruteríaa kuten tapoihin kuuluu ja osti hyllyt tyhjiksi hedelmistä ja vihanneksista. kotimatkalla pkp (piparkakkupoika) sai huomata että kesä on tullut ja ihmiset käyttäytyvät kuten kämppikset ennustivatkin eli kuumasti. vastaan tuli nimittäin pappa, luultavasti nimeltään josé ja iältään 70v. kun pappa näki uudet mikrosortsit, se päätti pysähtyä ja ilmaista ilonsa kesän tulosta ja mikrosortsikaudesta huutamalla kovaan ääneen että

VIVA EL VERANO!

(aijjoo ja teille kielitaidottomille tiedoksi et se tarkottaa "eläköön kesä" :D). josé ja kulttuurierot huhhuh. vaikea kuvitella suomalaista viljami-pappaa huutelemassa kaduilla nuorille tai vähemmän nuorille tytöille. sori tarkennan, huutelemassa jotain muuta kuin "samperi tää ei oo pyörätie!". paikalliset josét myöskin ajelevat joka paikkaan skoottereilla kavereidensa pedrojen kanssa eli näky kahesta skootteripapasta on tosi yleinen ja aina yhtä huvittava!

eilen oltiin porukalla tanssimassa salsaa baarissa ja voi himputti sentään ku oli mukavaa! meitä oli 3 suomalaista tyttöä ja 2 meksikolaista poikaa sekä 1 epsanjalainen joten me tytöt saatiin tanssia koko ilta tanssitaitosten partnereitten kanssa kuubalaisten ja vähemmän kuubalaisten rytmien tahdissa. ilta oli niin mukava että tänään on pakko palata sinne:) kyseisessä baarissa on kolme kertaa viikossa ilmaisia salsatunteja ja tunnelma on niin rento ja mukava et sinne uskaltaa mennä vaikkei rytmitajua oliskaan. taidan raahata lotan sinne illalla (hmm tuo ny ei mitenkään viittaa siihen rytmitajuttomuuteen :D)

tosiaan lotta tulee tänään ja vie mun Lolita II barcelonaan odottamaan sitä et lennän sieltä sitten kotiin sen kanssa (ja n.157 muun asian kanssa). elämä ilman lolitaa (eli siis mun läppäriä) tulee oleen vaikeeta mutta ongelmallista, erikoista mutta outoa. parempi kuitenkin näin kuin että reissaan sen kanssa kuukauden ympäri portugalia ja espanjaa. tosiaan näillä näkymin koti kutsuu heinäkuun lopulla.

ainiin tossa on kuva kesästä ja pyllyistä ja rannasta. rannalla tulee oltua jonkun verran koska siellä sentään tuulee joten 35asteen lämpötila tuntuu siedettävältä :) koulu on vissiin melkeen ohi, en oikeen huomannu missä vaiheessa se edes alkoikaan. yks tentti on vielä jäljellä (siis mullahan niitä oli yhteensä 3). yhdessä tentissä sai olla materiaalit mukana (mitä mä en tosiaankaan tietäny ennenkuin saavuin tenttitilaisuuteen), toisessa tentissä sain nähä tehtävät etukäteen ja ny kolmas on sitte multimediasta espanjaks.

ny syömään salaattia! tsaupau.

Hellou Helsinki. Tai Lontoo. Ja Århus. Hiukan myös Kosovo.

Heippa Lontoosta, pian viimeistä kertaa Århusista. Lontooseen olen päätynyt seuraavasti: Barcelonan jälkeen menin Suvin kanssa (Turun kautta, thanks to sumu ja clickair) Helsinkiin ja sieltä Kajaaniin kahdeksi viikoksi aloittelemaan töitä. Sitten kuuman Tampereen kautta tänne Londokseen taas kerran pariksi päiväksi Hannua moikkailemaan. Nyt Hannu on töissä ja mun pitäis lukea mua Tanskassa odottaviin tentteihin, mut toisaalta en oo kirjottanu blogiinkaan pitkän aikaan niin asiat tärkeysjärjestykseen. Edelleen :) Ja tentteihin ennenkään liikaa luettu. Ja huomenna tää mun päättymätön matka jatkuu Århusiin ja sitten taas Kajaaniin josta juhannukseksi luultavasti Lappeenrantaan Isoäidinsynttäreille ja sit heinäkuussa Ilosaareen ja Pietariinkin tahtoisin. Sitten en enää koskaanikinäminnekän matkusta. Huh.Huh.

Lontoossa on mukavampaa kesällä kuin talvella seuraavista syistä:
1. ei tule ihmiskalapuikkoja
2. puissa on lehtiä, ei tarvitse kerätä niitä kaduilta
3. ei sada ehkä koko aikaa. välttämättä
4. ihmiset pukeutuu kesäisesti. ei sillä ettei ne ehkä talvellakin. mut nyt ei näytä pelottavalta.välttämättä :)
5. voi juoda siideriä ulkona ja puistossa skumppaa. niinkuin barcassa
6. voi laskea vesiliukumäkeä Green Parkin Canada Memorialilla.

Talvella on kivempaa, koska:
a) ei ole niin pölyistä, nenä on kyllä musta nyttenkin
b) ei oo hiki. Koko aikaa.
c) on talvista. tai ehkä ei.

Mulla on aika tommoiset pehmeät ja kompromistiset mielipiteet, kaikilla on kivaa. Asetteluksi valitsin tälle sivustolle vakioksi muodostuneen mutta hyväksi havaitun l i s t a n.

Pekkalla on aika villit tarinat Kosovosta, kaikenlaista nekin siellä tekee. Meillä on nyt onneksi oma kurkisteluikkuna sinne. Hei vaan Pekka! tuo tuliaisia!

Mitäs muuta maailmaan.. Ei muuta kuin mutaa. :) Nyt meen tutkii jos saisin suihkusta muutakin kuin kuumia ja kylmiä suihkauksia.

Nähään pian taas

Lomalta loman kautta töihin

Nyt on lomat lomailtu ja edessä häämöttää virkamiesmäinen arki. Pari viikkoa Tanskassa ja Barcelonassa hujahti kuin salaa. Oli ihanaa tavata ibitsaa lukuisine uusine ja vanhoine vahvistuksineen. Perustyyppien lisäksi Anni, Hannu, Elina, Jaana, Mia, Pipsa, Joonas ja Lotan kämppikset sekä barca-kaverit viihdyttivät meitä Euroopan homomekassa. Tanskassa Annan hurjat saksalaiskaverit kyyditti meitä maailman pisimmillä silloilla sadankuudenkympin tuntivauhdilla. En muista enää kaikkea mitä tapahtui, koska tapahtui paljon, mutta tiivistän lomat lottamaiseen tyyliin luetteloksi.
Tapahtui Tanskassa:
- Tivolin keinu kymmenien metrien korkeudessa kaatosateessa
- teinipunkkareiden miekkari Ungdomshusetin ja Christianin puolesta
- kauniit tanskalaiset
- 22 Pistepirkon tyyppi perussuomalaisella masiskaljalla
- tuulimyllyt
- kuuden euron olut
- tuntemattomien tanskalaispoikien halailu Århusin pääbulevardilla (kymmenien muiden ihmisten tavoin)
- Annan Erasmus-elämä, joka ei siis oikeasti ole Erasmus

Parasta Barcelonassa:
- lämpö
- Lotan huippumukavat kämppikset
- Lotan koti Llull-kadulla, jossa nukuttiin katupatjoilla ihanasti siskonpedissä
- merivesi ja jättiaallot kohmeloaamuna (ei voinut lopettaa nauramista)
- cava vuoren huipulla
- ilmaiset drinkit (vain tytöille), jotka olivat aina jostain syystä tulessa
- nähtävyydet, kuten kapeat kujat vanhassa kaupungissa, soivat suihkulähteet ja sekopää Gaudin hullut talot
- sämpylämies
- Lotan kertomukset bussikuskista
- ryöstöiltä ja palamiselta säästyminen
- junailu viinikellarissa käymisvaiheessa olevien cava-pullojen seassa
- business in the front/party in the back -espanjalaistukat (lue: siilitukka edessä, kiharainen takatukka takana)
- rakkolaastarit
- hävyttömyyksillä kommunikoiminen (katso merta, hui jne.)
- uuden ibitsan ja Brnon-matkan suunnitteleminen

Turistielämä jatkui vähän vielä Pietarissa, kun Heidi tuli kyläilemään. Käytiin kävelemässä kaikissa paikoissa, syömässä leivoksia, nähtiin hiekkaveistoksia, suihkulähde keskellä merta, Pietari kanaalista käsin ja tavattiin hulluja, mutta mukavia paikallisia. Ukrainalainen levykauppias ja venäläinen ruotsinopettaja veivät meidät jonnekin salaisiin bileisiin, missä tyypit jamitteli lukkojen takana. Sisään pääsi vain takaovesta ja vain jos tunsi jonkun joka tunsi jonkun sisältä. Oli jännää, ja törmättiin samoihin kavereihin taas eilen vakkaribaarissa. Kiva et Heidi tapas normaaleja venäläisiä, ettei vahingossa luule et kaikil venäläisillä on piikkarit ja minihame (monella tosin on).
Perjantai tipahdin takaisin arkeen ja työelämään, josta olen tehokkaasti vieroittunut vaihtokevään aikana. Aikaisin ylös, yritys näyttää ihmiseltä ja konsulaattiin töihin. Työ oli kivaa ja työkaverit vielä kivempia. Olin vähän down vielä viikko sit, kun olisin halunnut jäädä ehkä sittenkin Suomeen kesäksi. Konsulaatissa oli kuitenkin niin kiva meininki ja Pietari on taas oma sekopäinen itsensä, joten oon ihan onnessani kun saan jäädä tänne vielä kesäksi. Tuun kuitenkin Suomeen viimeistään heinäkuun puolivälissä, jolloin matkakohteena on Ilosaari! kaikki sinne! Saatan tulla ehkä käymään juhannuksena, jos Airin keikka ei vie voittoa ja saa mua jäämään tänne.

Suvi

sommertiden hej hej sommertiden!

mulla ois varmaan enemmän uskottavuutta jos toi ois tullu espanjaks. täytyy tunnustaa etten oo vielä oppinu mitään espanjalaisia kesäisiä kansanlurituksia. yhden runon tosin opin:
que bonita está grana´, con alhambra iluminada. que bonita está grana´,en la madruga´. la luna vomita la estrellas, por vin! que pollas.
toi on andalucian murteella kirjotettu ja lausuttu joten voin ainaki ylpeillä sillä et osaan runon andalusiaks. ehkä mainitsen sen jopa mun cv:ssä. runo menee käännettynä suurinpiirtein näin: kuinka ihana onkaan granada kun alhambra on valaistu, kuinka ihana onkaan granada aamuyöstä. kuu oksentaa tähtiä, viddu perkele. tästä vois päätellä et mun yksityisopettajat ovat aika kieroutuneita.
mut jeps kuten ruotsiks jo lirautinkin ni kesä on täällä! sen tietää lähinnä siitä et kun astuu ovesta ulos kolmen maissa päivällä ni ensimmäinen asia joka tulee mieleen on suihku. täällä on päivisin lämpötilat 28asteen tuntumassa, auringossa luultavasti 35 vähintään. ja tietenkin nämä on niitä aikoja ku espajanjalaisten ja joidenkin erasmuslaisten pitää opiskella, kuinkas muutenkaan! suomessa nuoret raataa jo kesätöissä ku espanjalaiset vasta alkaa miettiin et niinjoo, kai sitä joku tentti ja esseeki pitäis vääntää. täällä kaikki toimii pikkasen viiveellä... myös minä. syy siihen minkä takia alotin tätä blogiakin kirjottaan on juuri se et periaatteessa tällä hetkellä pitäis olla opiskelemassa amerikkaa. mut tulin siihen tulokseen et se on turha maa, kirjotan mieluummin tänne ja lähen sitte fruteriaan ostaa salaattiaineksia ja hedelmiä.
mut hurjat italiankielentaidot on tullu tarpeeseen viimepäivinä sillä marin eli mun kämppiksen poikaystävä ja sen kaveri (jonka nimi on bello cabello eli kauniit hiukset ja jolla on ehkä maailman pisimmät hiukset. mieheks. kauniista en sano mitään) o kylässä. joka päivä ne heittää mulle jotain läppää italiaks ja mähän osaan vastata niille et grazi, prego. undici quattro staggioni, mamma mia. (kiitos, ole hyvä. 11 neljä vuodenaika pizzaa. äitini mun). ollaan tosi hyviä kavereita jo. (ja ne luultavasti pitää mua hulluna).
kielistä puheenollen en malta odottaa et pääsen heinäkuussa portugaliin morjestaan migueleita ja muita kavereita! tällä hetkellä osaan sanoa portugaliks et kiitos ja sauvasekoitin. italiassa en sentään jäis nälkäseks mut saa nähä miten käy portugalissa ku sauvasekotinta on paha mennä syömään...
postaan tähän kuvan meistä ibitsan tytöistä barcelonan reissulta :) musta se o jänskä.
kiitti koko sakille barcelonasta, oli kivaa! seuraavaks sitte roadtripille itä-eurooppaan. tajusin et mullaki on kavereita puolassa eli sen kautta on mentävä myös.
nyt fruteriaan eli hedelmälään.
besos