kotijoukot ja 3/5 vvsp:stä meni vissiin sekaisin ku yhtäkkiä oltiinkin ranskassa eikä härkien maassa. näin ollen haluan palauttaa kaikki takaisin sekavuustilasta vaikka se jännittävä vaihtelun vuoksi onkin ja kertoa että olen juoksevien härkien, ihmisten ja liikennemerkkien maassa. eli en barcelona, españa. täällä on vaatteet pieniä, ilma aina aurinkoinen, parvekkeet joko kukkien tai sitten pyykkien peitossa, ihmiset joko hippejä, pukuisia bisnesihmisiä tai sitten muuten vaan sekaisin ja juttelevat itsekseen dvd-kotelo kädessä pankin edessä. ja mä oon tietysti ainoa joka huomaa nää ja menee vähä hämilleen kun taas mun paikallinen opas, aka loreal 1/5 vvsp, jatkaa kulkuaan ja jutteluaan määrätietoisesti ja tietämättömänä näistä sekopäistä täällä.
ehkä mä oon vaan paranoidi tai sitten multa puuttuu se mielikuvitus mikä näillä kaiffareilla on enkä nää sitä jesusta kenen kans ne juttelee.
ihmettelette varmaan miten liikennemerkit juoksee ilman että niitä ihminen juoksuttaa kädessään? no se on hyvin simppeliä: otetaan liikennemerkki (semmoinen peruskeltamusta) ja piirretään siihen kaksi ihmistä (ihminen ja lapsi) JUOKSEMAAN HENKENSÄ EDESTÄ TIEN YLI (eikä astelemaan nätisti niinku suomessa). suomessa kävellään ja täällä juostaan tien yli koska suojatiet on sijoitettu erittäin epäloogisiin paikkoihin (eipä tule ainakaan kulttuurienvälistä yhteentörmäystä ku kävelevät suomalaiset osaa väistellä juoksevia espanjalaisia). otan kuvan niistä ja laitan tänne koska se on mun mielestä jotain niin jännittävää ja suurta ja koska mulla ei ole elämää ja olen helposti impressed.
ekana iltanani täällä eli viime torstaina lotta ja robi (lotan ihana kämppis) vei mut erasmusporukan bileisiin jossa olut ja hiki virtas ja oli kovin kivaa. olin kuulemma elementissäni (mikä tarkoittaa luultavasti sitä että puhuin lujaa ja nauroin paljo, läimäyttelin käsiäni vielä enemmän yhteen samalla kun pyörähtelin 360astetta) ja to be honest with ya, en malta oottaa et saan kerättyä oman erasmus jengin granadassa. mut siihen saattaa mennä vielä vähän aikaa...
barcelona on ihana, hirmu suuri, erikoinen, kaunis, iso ja yritän seuraavat 2 päivää yksin tutustua paikkoihin ku oppaani loreal yrittää pitää opiskelijaimagoa yllä opiskelemalla. oon jo sen verran espanjalainen että osaan mennä hämilleni espanjaksi, tervehtiä ja skoolata espanjaksi sekä tietysti sanoa moikka katalaaniksi ja nyt mulla on myös espanjalainen numero luomassa doña venlita identiteettiä: +34652110434
nyt sohvalle makaan että pasta-ateria (joka nautittiin tietysti klo22 paikallisen tavan mukaan) laskeutuu.
hasta luego!
Tuesday, January 30, 2007
hän miettii punaisella tiellä ettei taida haluta mitään
belfasti on kuin enkelin siipi tänä aamuna myös, eilen tuoksui kevät ja leikattu ruoho ja osaltaan uusi lukukausi myös muuntaa muraan mielen siksi että nyt on keväs. ja keväässä kuunnellaan aina smg:n ekaa levyä ja painetaan tennarilla kuivaa asfalttia määrätietoisesti, yet keveästi.
muraa on sileä ja järjestyksessä, suoristusraudoin ja uimareissuin kohtalaiseen kuosiin taltutettuna matkalla kohta hakemaan filosofiset arvosanansa, kokemaan mediakurssinsa ja hankkimaan luottokorttinsa. paljon asioita. filosofian professoreista yksi poliittisin ja vanhin on ihastunut muraaseen, mutta ei silti tarjoa muraalle töitä. se olisi mukavaa mutta uskaliasta. se poliittinen tilanne kiehuu, koska ihmiset sanoo, ettei partaveikon sana tarkoita mitään - ei edes partaveikon mielestä. kukaan ei tiedä mikä agenda on, ja tämä on ainut mitä partaveikko tulee koskaan sanomaan, se ei päästä lähemmäs, ei myönny enempää, ja jos tämä ei riitä, ei ole mitään jäljellä. alamme kaikki kerätä hauleja tai odottaa partaveikkojen ja vanhojen miesten hidasta kuolemaa. ne on kaikki dinosauruksia, mutta niiden neuvonantaja joka tykkää muraan käyttämästä kielestä ja uskonnonvastaisuudesta on nuortunut silmissä. tuskin tapaamme enää. tai no, jos tuli huono arvosana niin sitten kyllä jutellaan.
mitäs muuta. tänään mennään keikalle, robinin bändi soi ja ruotsalainen ottaa kameran, tulee savuista, hippiä ja otamme tuopillisen kukin. alue on hieman... kummallinen joten ainut miinus on taksiajelu johon pölytön muraa aina kuolee vähän. tulee kyllä ihan hyvä ilta, ei liian rankka ja livemusiikkia ja mukavia erilaisia hippejä.
ei me ehkä muutetakkaan tänä keväänä kun on tosi vaikeeta löytää halpa ja hyvä talo joka ois jameksen veroinen. ehkei saadakaan kissaa :( pitäis muuttaa muuhun kaupunginosaan, ja mun mielestä on ihan liian kivaa nyt kun voi kävellä luennolle viidessä minuutissa.
enkelinsiipi-ilmat!
muraa on sileä ja järjestyksessä, suoristusraudoin ja uimareissuin kohtalaiseen kuosiin taltutettuna matkalla kohta hakemaan filosofiset arvosanansa, kokemaan mediakurssinsa ja hankkimaan luottokorttinsa. paljon asioita. filosofian professoreista yksi poliittisin ja vanhin on ihastunut muraaseen, mutta ei silti tarjoa muraalle töitä. se olisi mukavaa mutta uskaliasta. se poliittinen tilanne kiehuu, koska ihmiset sanoo, ettei partaveikon sana tarkoita mitään - ei edes partaveikon mielestä. kukaan ei tiedä mikä agenda on, ja tämä on ainut mitä partaveikko tulee koskaan sanomaan, se ei päästä lähemmäs, ei myönny enempää, ja jos tämä ei riitä, ei ole mitään jäljellä. alamme kaikki kerätä hauleja tai odottaa partaveikkojen ja vanhojen miesten hidasta kuolemaa. ne on kaikki dinosauruksia, mutta niiden neuvonantaja joka tykkää muraan käyttämästä kielestä ja uskonnonvastaisuudesta on nuortunut silmissä. tuskin tapaamme enää. tai no, jos tuli huono arvosana niin sitten kyllä jutellaan.
mitäs muuta. tänään mennään keikalle, robinin bändi soi ja ruotsalainen ottaa kameran, tulee savuista, hippiä ja otamme tuopillisen kukin. alue on hieman... kummallinen joten ainut miinus on taksiajelu johon pölytön muraa aina kuolee vähän. tulee kyllä ihan hyvä ilta, ei liian rankka ja livemusiikkia ja mukavia erilaisia hippejä.
ei me ehkä muutetakkaan tänä keväänä kun on tosi vaikeeta löytää halpa ja hyvä talo joka ois jameksen veroinen. ehkei saadakaan kissaa :( pitäis muuttaa muuhun kaupunginosaan, ja mun mielestä on ihan liian kivaa nyt kun voi kävellä luennolle viidessä minuutissa.
enkelinsiipi-ilmat!
Tanska toimii kuin saksalainen oluthana - tarpeettoman hyvin
Jesh! Pohjoismaa on aina pohjoismaa ja jos sattuu käyttäytymään sopimattomasti, eli vaikka rikkomaan sääntöjä, saattaa saada sakot. Mut se on aika helppoa elää niiden sakkojen kanssa, kaikki on samanhintaista. 510 kruunua eli noin 70 euroa matkustit sitten espanjalaisittain (ilman lippua) bussissa tai et maksanut parkkimaksua. Se parkkimaksujuttu testattiin eilen vielä varmuuden vuoksi ja hyvin toimii :D Sakot oli tullut molempiin autoihin puolen tunnin päästä parkkeeraamisesta eli nyt kuusi hölmöä tyttöä maksaa yhteensä 140 euroa neljän tunnin parkkeeraamisesta. Paitsi jos poliisi ei löydä saksalaisia autoja saksasta. Suunnitelma ei ole ihan selvä vielä. Aika kallista.
Sit täällä on erittäin vahva dinnerkulttuuri vaihtareiden kesken. Ois ihan kiva jos välillä pääsis kotiin illaksi ;) Ja bileitä enemmän kuin rahaa (yllättäen) ja baarit peruskalliita ja kädenlämpimiä. Ikävä ibitsan tyttöjä ja omia ihania juhlia. Tääl on kyl kans melko ibitsa meininki mut muu maa mustikka.
Tänään järkkäsin mun opiskelut oluen kestävään kuntoon, saisko olla vähän intercultural communicationsia ja international labour marketsia ja aspects of denmarkia, ei saa myöskään unohtaa tanskan alkeiskurssia ja mun päivittäisiä saksan ja ruotsin kielikylpyjä. Onko muissakin maissa semmonen oma vaihtarikieli, epämääräinen sekotus, jonka pohjana on englanti? Kun kukaan ei oikein osaa täydellisesti, paitsi ehkä aussivaihtarit paikoitellen, niin kommunikoidessa syntyy uusia sanoja ja käsitteitä, jotka ovat kaikille vaihtareille yhteisiä. Hmm. Onneksi mä oon jo miltei suorittanut enkut Suomessa niin saa rauhassa unohtaa oikean kielen.
Tällä viikolla ois meidän rivitalossa läksiäiset ja sit mä epäilen vahvasti et joku on muuttanut meille taas, kun kylppärisä oli uusia asioita. Sherlock Holmes ratsastaa taas. Siellä meidän asuntalossa tapahtuu muutenkin kaikkee kummaa mut siellä on aika kivaa. Getossakin voi siis elää.
Ilma on täällä kuin enkelinsiipi, valoisa ja pehmeä. +5 astetta ja aurinkoista. Sunnuntaina vähän meinas myrskytä mut ei sittenkään.
Mulle saa lähettää kirjeitä osoitteeseen
Spobjergvej 55 room 9
8220 Brabrand
Denmark
ja uusi numero ois:
+ 45 22 666 437
Venla asetu nyt sinne kaupunkiin minne olit menossa. Suvi syö uhaa. Johanna Belfast on hesarin mukaan rauhottunut. Lotta tuun sinne huhtikuussa. Kuka tulee pääsiäisenä Suomeen??
Sit täällä on erittäin vahva dinnerkulttuuri vaihtareiden kesken. Ois ihan kiva jos välillä pääsis kotiin illaksi ;) Ja bileitä enemmän kuin rahaa (yllättäen) ja baarit peruskalliita ja kädenlämpimiä. Ikävä ibitsan tyttöjä ja omia ihania juhlia. Tääl on kyl kans melko ibitsa meininki mut muu maa mustikka.
Tänään järkkäsin mun opiskelut oluen kestävään kuntoon, saisko olla vähän intercultural communicationsia ja international labour marketsia ja aspects of denmarkia, ei saa myöskään unohtaa tanskan alkeiskurssia ja mun päivittäisiä saksan ja ruotsin kielikylpyjä. Onko muissakin maissa semmonen oma vaihtarikieli, epämääräinen sekotus, jonka pohjana on englanti? Kun kukaan ei oikein osaa täydellisesti, paitsi ehkä aussivaihtarit paikoitellen, niin kommunikoidessa syntyy uusia sanoja ja käsitteitä, jotka ovat kaikille vaihtareille yhteisiä. Hmm. Onneksi mä oon jo miltei suorittanut enkut Suomessa niin saa rauhassa unohtaa oikean kielen.
Tällä viikolla ois meidän rivitalossa läksiäiset ja sit mä epäilen vahvasti et joku on muuttanut meille taas, kun kylppärisä oli uusia asioita. Sherlock Holmes ratsastaa taas. Siellä meidän asuntalossa tapahtuu muutenkin kaikkee kummaa mut siellä on aika kivaa. Getossakin voi siis elää.
Ilma on täällä kuin enkelinsiipi, valoisa ja pehmeä. +5 astetta ja aurinkoista. Sunnuntaina vähän meinas myrskytä mut ei sittenkään.
Mulle saa lähettää kirjeitä osoitteeseen
Spobjergvej 55 room 9
8220 Brabrand
Denmark
ja uusi numero ois:
+ 45 22 666 437
Venla asetu nyt sinne kaupunkiin minne olit menossa. Suvi syö uhaa. Johanna Belfast on hesarin mukaan rauhottunut. Lotta tuun sinne huhtikuussa. Kuka tulee pääsiäisenä Suomeen??
Monday, January 29, 2007
ranskalaisten parvekkeiden ja pienten ihmisten luvatussa maassa.
tytöt osti liput kolmelta eri tiskiltä ja hyppäs kahessa eri toimistossa sanomassa montpellier, si? ja sai käteensä loppujen lopuksi BOARDING PASSin linja-autoa varten, ja sitte mentiin ranskaan. bussissa oli meidän kahden blondin turistin lisäksi 1 maailman korkeimmilla koroilla kävellyt tumma nainen joka näytti vähä janet jacksonilta (niinku kaikki tummat naiset) ja sitte yks pukuinen mies joka oli sekasikiö (varmaan aasiasta) ja ainaki neljä muuta (miehiä jokka halus jutella koko ajan kahvista). rajalla tapahtuikin sitten jänniä ku 3 passintarkastajasetää kipus bussin kyytiin ja alkoi jutteleen meille mukavia ja vähemmän mukavia sekasikiölle ja kappas vain, hänpä ei jatkanutkaan matkaa enää ranskaan asti. laiton siirtolainen tapahtui. kaikkea sitä matkustaessa pääseekin todistamaan, vallan jännää.
perillä oli meitä odottamassa ruma linja-autoasema ja täydet roskikset. aateltiin et ompas karua ja rumaa. mut ei ollukkaan, niin se ulkonäkö vaan pettää. aluks. kaksi pientä miestä tuli meitä vastaan ja ohjasi meidät mc donaldsiin jossa pääsimme harjoittaan ranskan kielen taitojamme. tästä tulikin viikonlopun kantava läppä: oú sont les toilettes, pourquoi pas? ja te jotka ette tajua sitä niin hankkikaa sanakirja. ilta vietettiin autenttisessa ranskalaissynttäriseurueessa autenttisessa ranskalaispastaravintolassa autenttisella ranskalaiskujalla. kuva ylhäällä. siellä opittiin autenttisia (kauniita?) ranskalaisia yhteislauluja ja täytyy myöntää että ranskalaismiehet ovat koostaan ja lacosten neulepaidoistaan huolimatta kovaäänisiä.
lauantaiaamuna meidät herätettiin pullantuoksulla. tai oikeestaan siellä tuoksu sokeri ja rasva jota meille myös tarjottiin sänkyyn monessa muodossa aamupalaksi, ihan kuin prinsessoille: oli suklaaleipää, suklaapullaa, pähkinäsuklaatahnaa, kaakaota, voita, patonkia, sokeria, omenaleivoksia. me ei ymmärretä yhteyttä tällasen aamiaisen ja nutella-addiktion sekä pienten ranskalaisten miesten välillä. päivällä kierrettiin kaupunkia ja venla keräili ranskalaisia parvekkeita kamerallaan. illalla juhlittiin Sirkuksessa (maailman savuisin baari venlan mielestä. lotta tykkäs paikallisista kameleista eikä ymmärtänyt et miks bileet loppuu yhdeltä vaikka silloin niiden kuuluisi vasta alkaa?!).
sunnuntaina ajeltiin ympäri merenrantaa ja liikenneympyröitä ja mummoja ja pappoja joita Sete oli pullollaan. Syötiin kanaalin rannalla krepejä ja naapuripöydän pappa ihaili venlan kameraa (papat, venla ja kamera huoh). Illalla syötiin munakasta ja 2 salaatinlehteä ja juotiin viiniä ja juoruttiin tai siis muisteltiin lämpimässä hengessä viime vuoden erasmuksia ja ah lapinkaarta. mukana menossa oli laurent, gabriel, franck, benjamin, fabienne sekä me.
ja blahblahblah kuten eräs viisas kirjailija kerran jos toisenkin sanoi.
tänään tultiin pikaexpressbussilla nopsaa takaisin barcelonaan ja seikkailtiin. nyt odotellaan että lotan perhe tulee kotiin ja keksitään tekemistä.
Sunday, January 28, 2007
Munaa silmään!
Voi Belfastia, korkkasin jo Sovjetskoe shampanjat rauhan kunniaksi. Mut voisitte Pepen kanssa tehda siella jonkun pienen ei-sotilaallisen vallankumouksen, jotta kaikki olis taas kavereita. Vinkkina: tiedan minne Lenin ja kumppanit piilotti vallankumousohjeet, jos kaikki menee --tuiks. niin kuin sitten menikin.
Ja ma en tajuu enaa mistaan mitaan, miten yhtakkia 2/5 ibitsaa onkin laittomien pakolaisten kanssa tapaamassa lapinkaarelaisia. Ehka alla olevat faktat selittavat miksi menin sekaisin.
Kuten olen jo joillekin avautunut, olen päässyt tutustumaan paikalliseen lääketieteeseen. Mahataudin ja silmätulehduksen kourissa raahauduin Pietarin amerikkalaisen klinikalle, jossa minut otti vastaan lähes olemattomasti englantia puhunut paikallinen lääkäri. Hän tarkisti näköni ja ihmetteli, mihin tarvitsen silmälaseja, sillä näössäni ei ole mitään vikaa. Siinä vaiheessa valaisin lääkäriäni, etten tullut näkötarkastukseen vaan hoitamaan silmätulehdusta. Lääkäri ymmärsi yskän, tai siis tulehduksen, ja määräsi perusnatibiootit. Mutta ei siinä vielä kaikki. Sain ohjeeksi myös hauduttaa silmää keitetyllä kanamunalla pari kertaa päivässä. Avarakatseisesti tottelin lääkärin neuvoa muutaman kerran, vaikka se hieman epäilyttikin. Ja let me tell ya, muna silmässä ei ainakaan auta asiaa. Omalla päätökselläni luovuin munista ja tyydyin tylsästi pelkkiin antibiootteihin. Mutta en halua tällä kertomuksella tuomita paikallista osaamista: lääkäri oli erittäin ammattitaitoinen, mutta täällä länsimaisen lääketieteen rinnalla porskuttavat yhä perinteiset hoitokeinot. Tai sitten lääkärin huono englannin kielen taito ja minun huono venäjä saivat jonkin täysin normaalin hoito-ohjeen kuulostamaan päässäni "hauduta sitä munalla" -käskyksi...
Mutta nyt alkaa terveys voittaa ja olin tänään viiden tunnin kävelyretkellä. Vaivuin ikiroutaan hyytävässä viimassa, mutta opin myös muun muassa, missä Venäjän suurin Beatles-fani asuu (john lennonskaja ulitsalla), miksi yleiset vessat ovat siellä missä ovat, mistä voi ostaa pyhää vettä, missä banjassa Rasputin tapaili neitsyitä, miksi taidekoulun rehtorin yksi kolmesta datsasta poltettiin (opiskelijat teki sen),missä sputnikin jämät lojuvat ja miksi metroasemia ei saa kuvata.
Meinasin liittyä kuntoklubiin, jossa oli perusspinningin ja pumpin lisäksi tarjolla stripdance-tunti. Ilmoittautuminen epäonnistui, koska kohtuuhintainen tarjous meni umpeen kun kärvistelin mahataudissa. Mutta täällä on jossain kuulemma tarjolla myös seksoshapea, joten eiköhän jokin mielenkiintoinen kuntoilumuoto vielä löydy. Mitään liian aktiivista ei jaksa harrastaa, koska päivittäin tulee any way käveltyä 2-3 tuntia ihan vain koulumatkoissa.
Ja ma en tajuu enaa mistaan mitaan, miten yhtakkia 2/5 ibitsaa onkin laittomien pakolaisten kanssa tapaamassa lapinkaarelaisia. Ehka alla olevat faktat selittavat miksi menin sekaisin.
Kuten olen jo joillekin avautunut, olen päässyt tutustumaan paikalliseen lääketieteeseen. Mahataudin ja silmätulehduksen kourissa raahauduin Pietarin amerikkalaisen klinikalle, jossa minut otti vastaan lähes olemattomasti englantia puhunut paikallinen lääkäri. Hän tarkisti näköni ja ihmetteli, mihin tarvitsen silmälaseja, sillä näössäni ei ole mitään vikaa. Siinä vaiheessa valaisin lääkäriäni, etten tullut näkötarkastukseen vaan hoitamaan silmätulehdusta. Lääkäri ymmärsi yskän, tai siis tulehduksen, ja määräsi perusnatibiootit. Mutta ei siinä vielä kaikki. Sain ohjeeksi myös hauduttaa silmää keitetyllä kanamunalla pari kertaa päivässä. Avarakatseisesti tottelin lääkärin neuvoa muutaman kerran, vaikka se hieman epäilyttikin. Ja let me tell ya, muna silmässä ei ainakaan auta asiaa. Omalla päätökselläni luovuin munista ja tyydyin tylsästi pelkkiin antibiootteihin. Mutta en halua tällä kertomuksella tuomita paikallista osaamista: lääkäri oli erittäin ammattitaitoinen, mutta täällä länsimaisen lääketieteen rinnalla porskuttavat yhä perinteiset hoitokeinot. Tai sitten lääkärin huono englannin kielen taito ja minun huono venäjä saivat jonkin täysin normaalin hoito-ohjeen kuulostamaan päässäni "hauduta sitä munalla" -käskyksi...
Mutta nyt alkaa terveys voittaa ja olin tänään viiden tunnin kävelyretkellä. Vaivuin ikiroutaan hyytävässä viimassa, mutta opin myös muun muassa, missä Venäjän suurin Beatles-fani asuu (john lennonskaja ulitsalla), miksi yleiset vessat ovat siellä missä ovat, mistä voi ostaa pyhää vettä, missä banjassa Rasputin tapaili neitsyitä, miksi taidekoulun rehtorin yksi kolmesta datsasta poltettiin (opiskelijat teki sen),missä sputnikin jämät lojuvat ja miksi metroasemia ei saa kuvata.
Meinasin liittyä kuntoklubiin, jossa oli perusspinningin ja pumpin lisäksi tarjolla stripdance-tunti. Ilmoittautuminen epäonnistui, koska kohtuuhintainen tarjous meni umpeen kun kärvistelin mahataudissa. Mutta täällä on jossain kuulemma tarjolla myös seksoshapea, joten eiköhän jokin mielenkiintoinen kuntoilumuoto vielä löydy. Mitään liian aktiivista ei jaksa harrastaa, koska päivittäin tulee any way käveltyä 2-3 tuntia ihan vain koulumatkoissa.
Wednesday, January 24, 2007
kauan sitten ibitsasta irtautunut.
jaahas. koska muraankan ei tarvinnu valaista belfastiin johtaneista tapahtumaketjuista mahdollisille anonyymeille ibitsan ystäville, en kerro miten oon ihmetelly barcelonaa jo neljä kuukautta ja että kuka olikaan kekä ja miten täällä julkinen liikenne toimii. (eli ihan kivasti paitsi että jäin kiinni laittomasta zonen ylityksestä metropoliisille ja sakkoahan siitä rapsahti! ei paljon lämmittäny opiskelijakortti, eikä säälittävät yritykset epäymmärtää espanjaa..)
viime viikonloppuna retkeilin costa bravalla (barcelonan pohjoispuolen rannikkoa) kommuunikasani ja muutaman epsanjalaisoppaan kanssa. ihania oli autiot pikkukylät ja levottomia illat autiossa huoneistohotellissa. aurinko paistoi lämpeästi (rusketusta rannalla ja avantouintia vastaavaa räpyttelyä meressä), kolmessa päivässä tuli syötyä kaikki mahdolliset porsaan osat (fileenä, pitkänä ja lyhyenä pötkönä, jauheena ja pekonina ja kinkkuna) ja sitten tuuli kovaa ja vyöryttiin kotiin. kivaata oli. lisään kuvia, kunhan osaan. eli kunhan venla tulee.
nyt painaakin sitten päälle toimivaan espanjalaiseen tyyliin neljä viikkoa lomaa eli yksi lukuviikko ja kaksi koeviikkoa ja päälle vielä palautumisviikko. ja tenttejähän on myös jäljellä neljä. seuraavan lukukauden aluksi tietysti on kuusi viikkoa aikaa palloilla eri kursseilla, löytää omaa tasoa, elämänrytmiä ja kiinostusta vastaavat setit ja SITTEN ilmoittautua niille. eli loistavasti yhteensä hmm 10 viikkoa aikaa mm. tutustua uuteen gogoon eli alfa5 club esportiuhun (löytyy ankeeta fitpumppia katalaaniksi ohjattuna (tú pots!), paskanvärinen uima-allas ja tenniskentiltä näköalat yli kaupungin..) sekä vastaanottaa vieraita. hyvähyvähyvä! otetaan lontoo uusiks! unohdetaan ihmisjäte!
tänään meen kattoo babelin ja aloitan jäähyväisbileiden sarjan. vips vaan ja vanhat erasmukset katoaa ja uudet welcome fiestat valtaa kaupungin. ei vaan oikeestaan jaksais. pitää siis kai etsiä uusia siedettäviä paikallisia kavereita, nyt niitä on 3,5.
¡hasta pronto!
Tuesday, January 23, 2007
päivä 521
siistiä, kaikki on jossain paitsi tampereella!
belfastissa, koska olen vähän modifioitu immigranttiopiskelija, mulla ei oo kommuunikasoja ja joskus pääsen yksityisauton kyytiin (vaikka tästä on keskusteltu, on niitä bussejakin!) mutta nykyään meillä onkin _ride_, eikä mikään pikkuauto! näytän teille joskus kun saadaan kameran gaabeli toimimaan. sen nimi on proton ja sen on joku askarrellut kokoon neuvostomaassa monia vuosia sitten. se haisee sikarituhkikselta ja on meillä päivähoidossa siihen asti että pepen ukki tulee ulos portugalista joskus keväällä. olo on monarkiaalinen ja siirtomaavaltainen.
yksityisautoilusta sen verran, tämän kaupungin infrastruktuuri tai mikä sana se onkaan joka kuvaa sitä missä ihmiset asuu, miten reitit on määritelty ja missä on ne mestat jonne ihmisten pitää kulkea, on ei-hyvä eli vähän huonompi. nämä asiat ei ole ollenkaan niin, kuin kaupungissa tulisi olla, ja siksi se on vaan uskomattoman järjetöntä tämä kulkeminen ja se että on halvempaa mennä omalla autolla. ei ole oikein, niinpä olemme usein menemättä ja menemme vain sinne minne voi kävellä tai päästä bussillajunalla. mutta siinäpä se on että ne paikat ei ole toisaalta niitä kauneimpia parhaimpia loogisimpia joihin näillä metodeilla pääsee. en tiedä, mutta ollaan puhuttu että tuettais kohta jotain isompaa kaupunkia jossain muualla. koska meneminen ja käyminenhän se on tärkeintä kuitenkin ja ilman menemistä ei ole tulemista, ja aika vähän nähtävääkin.
muutoin elämä on entisenlaista. oon saanu tartutettua kissakuumeen poikaan mutta onneksi james-hissin vartioimassa sementtikuudiossa ei saa pitää eläintä komerossa, ja koska olemme 50% luterilaisen pohjoismaisen lainkuuliaisia ja 50%helposti houkuteltavissa lainkuuliaisten lahkoon, pysyttelemme sopivan välimatkan päässä kaikista kissanpennuista joita survoutuu ovista, ikkunoista ja liesituulettimesta. (eikä mulla oo koskaan ollu kissaa, tuskin tietäisin miten niitten kanssa pitää käyttäytyä jokapäiväisessä elämässä silloin ku ne ei nuku tai kehrää.)
olen jälleen työnhakija, koska vaatekauppa pistetään kiinni kuunlopussa. ei se nyt niin haittaa, koska työskentelen aikuismaisesti ja epäakateemisesti vain muutaman tunnin viikossa, mutta alkaa suolarahat loppua ja näkkäriäkään ei saa täällä ilmaiseksi niin pitää aloittaa taas cv:ttein tulostelu. nojaa, voisi olla huonomminkin (vrt. käsi irti, pää paketissa, krapula jne).
tänään on ensimmäinen lomapäivä, eilen oli viimeinen tentti tältä tammikuulta ja vasta ensi viikolla alkaa uudet aiheet. mulla on sitten mediakulttuuria ja politiikkaa, olemuksen filosofiaa (ovatko lapaseni olemassa vai ovatko ne vain harhaa, tai annan) ja eurooppalaiset sosiaali- ja kulttuurihahmot (?). melko hippeilyä (siinä köyhässä mielessä) ja kakan taputtelua siis, ja tuntuu että pitäis vaihtaa osa noista moduuleista joksikin asiallisemmaksi tai muuten saan olla palveluammateissa lopun elämääni (ja palveluammattejahan ei KUKAAN halua, eihäneihän).
eipä muuta, menen nyt uimaan hienoimpaan 70-luvulla rakennettuun bunkkeri-uikkarihalliin (oon aika pinnallinen ja mietin että pitää mahtua nätisti kesävaatteisiin kohta) ja sitten tescoon, heip ja haluun pietariin! hikibussit, siistiä!
psst nyt kun loppu tentit ja saa taas lukea muitakin kirjoja, luin sjónin (se björkin kaveri) kirjan "skugga-baldur" joka oli mahtis, ja aloitin einar mar gudmundsenin (nyt saatto mennä nimi väärin) "beatles-manifestin"! ne on molemmat niin hienoja ja erilaisia, käänsin niitä lauseita illalla (melko kömpelöllä englannilla huonosti) pepelle mut se sano et tommoset jutut kuulostaa hullulta/väärältä/skandinaaviselta, mene pois. mut tiiän et ibitsa arvostaa <3 heis vaan!
belfastissa, koska olen vähän modifioitu immigranttiopiskelija, mulla ei oo kommuunikasoja ja joskus pääsen yksityisauton kyytiin (vaikka tästä on keskusteltu, on niitä bussejakin!) mutta nykyään meillä onkin _ride_, eikä mikään pikkuauto! näytän teille joskus kun saadaan kameran gaabeli toimimaan. sen nimi on proton ja sen on joku askarrellut kokoon neuvostomaassa monia vuosia sitten. se haisee sikarituhkikselta ja on meillä päivähoidossa siihen asti että pepen ukki tulee ulos portugalista joskus keväällä. olo on monarkiaalinen ja siirtomaavaltainen.
yksityisautoilusta sen verran, tämän kaupungin infrastruktuuri tai mikä sana se onkaan joka kuvaa sitä missä ihmiset asuu, miten reitit on määritelty ja missä on ne mestat jonne ihmisten pitää kulkea, on ei-hyvä eli vähän huonompi. nämä asiat ei ole ollenkaan niin, kuin kaupungissa tulisi olla, ja siksi se on vaan uskomattoman järjetöntä tämä kulkeminen ja se että on halvempaa mennä omalla autolla. ei ole oikein, niinpä olemme usein menemättä ja menemme vain sinne minne voi kävellä tai päästä bussillajunalla. mutta siinäpä se on että ne paikat ei ole toisaalta niitä kauneimpia parhaimpia loogisimpia joihin näillä metodeilla pääsee. en tiedä, mutta ollaan puhuttu että tuettais kohta jotain isompaa kaupunkia jossain muualla. koska meneminen ja käyminenhän se on tärkeintä kuitenkin ja ilman menemistä ei ole tulemista, ja aika vähän nähtävääkin.
muutoin elämä on entisenlaista. oon saanu tartutettua kissakuumeen poikaan mutta onneksi james-hissin vartioimassa sementtikuudiossa ei saa pitää eläintä komerossa, ja koska olemme 50% luterilaisen pohjoismaisen lainkuuliaisia ja 50%helposti houkuteltavissa lainkuuliaisten lahkoon, pysyttelemme sopivan välimatkan päässä kaikista kissanpennuista joita survoutuu ovista, ikkunoista ja liesituulettimesta. (eikä mulla oo koskaan ollu kissaa, tuskin tietäisin miten niitten kanssa pitää käyttäytyä jokapäiväisessä elämässä silloin ku ne ei nuku tai kehrää.)
olen jälleen työnhakija, koska vaatekauppa pistetään kiinni kuunlopussa. ei se nyt niin haittaa, koska työskentelen aikuismaisesti ja epäakateemisesti vain muutaman tunnin viikossa, mutta alkaa suolarahat loppua ja näkkäriäkään ei saa täällä ilmaiseksi niin pitää aloittaa taas cv:ttein tulostelu. nojaa, voisi olla huonomminkin (vrt. käsi irti, pää paketissa, krapula jne).
tänään on ensimmäinen lomapäivä, eilen oli viimeinen tentti tältä tammikuulta ja vasta ensi viikolla alkaa uudet aiheet. mulla on sitten mediakulttuuria ja politiikkaa, olemuksen filosofiaa (ovatko lapaseni olemassa vai ovatko ne vain harhaa, tai annan) ja eurooppalaiset sosiaali- ja kulttuurihahmot (?). melko hippeilyä (siinä köyhässä mielessä) ja kakan taputtelua siis, ja tuntuu että pitäis vaihtaa osa noista moduuleista joksikin asiallisemmaksi tai muuten saan olla palveluammateissa lopun elämääni (ja palveluammattejahan ei KUKAAN halua, eihäneihän).
eipä muuta, menen nyt uimaan hienoimpaan 70-luvulla rakennettuun bunkkeri-uikkarihalliin (oon aika pinnallinen ja mietin että pitää mahtua nätisti kesävaatteisiin kohta) ja sitten tescoon, heip ja haluun pietariin! hikibussit, siistiä!
psst nyt kun loppu tentit ja saa taas lukea muitakin kirjoja, luin sjónin (se björkin kaveri) kirjan "skugga-baldur" joka oli mahtis, ja aloitin einar mar gudmundsenin (nyt saatto mennä nimi väärin) "beatles-manifestin"! ne on molemmat niin hienoja ja erilaisia, käänsin niitä lauseita illalla (melko kömpelöllä englannilla huonosti) pepelle mut se sano et tommoset jutut kuulostaa hullulta/väärältä/skandinaaviselta, mene pois. mut tiiän et ibitsa arvostaa <3 heis vaan!
Päivä numero 16. viikko 3.
Jotain hyvää siis Neuvostoliitossakin: neuvostoaikana kehitetty proletaarinen joukkoliikenne toimii täällä paremmin kuin Belfastissa, eikä siten tarvitse ostaa neuvostovalmisteisia autoja. Liikenne ja autot ovat täällä kaikista ärsyttävimpiä asioita (miliisi on vahvasti sijalla kaksi ahdistavien asioiden listalla), eikä kumpaakaan tarvita enää yhtään lisää. Vaikka Tampereella tottui jalankulkijoille suojateillä tööttääviin autoilijoihin, niin täällä saa varoa autoja suojateiden lisäksi ylittäessä katua vihreillä valoilla. Kannattaa väistää. Ihminen häviää aina, vaikka jalankulkija olisikin periaatteessa ollut oikeassa. Pietarilaisen auton tunnistaa tuulilasia myöten tummennetuista ikkunoista ja ihmeellisistä äänimerkeistä. Kaikkien autojen lukkojen avausäänet on pimpattu muistuttamaan vislausääniä, varashälyttymiä ja muita päätä kiristäviä ääniä. Pietarilainen parkkeerauskulttuuri on myös vertaansa vailla: autot jätetään usein keskelle tietä, miten päin tahansa piittaamatta siitä, että keskelle risteystä parkkeerattu auto saattaa blokata tien muulta liikenteeltä. Ei täällä ole tosin parkkipirkkojakaan näkynyt, joten why not. Venäläisen filosofian mukaan lakeja ei pidä noudattaa, jos kukaan (lue: miliisi) ei ole pikkurikkeitä todistamassa. Olen päättänyt olla ärsyyntymästä erikseen jokaisesta ylimielisestä autoilijasta, ja jatkaa taistelua yksityisautoilua vastaan vasta Suomessa. Sitä paitsi kansantaksilla matkustaminen on halpaa lystiä, joten kai niitä autoja tarvitaan ainakin silloin, kun ibitsalaisilla on meillä on pölyä -ilta.
Joukkoliikenteen lisäksi toinen köyhää ilahduttava asia on paikallinen opiskelijakortti. Alennusta saa kaikkialta, mistä kehtaa kysyä. Studentskii biljetillä pääsee maksutta ainakin Eremitaasiin, alennuksella kaikkiin muihin museoihin, internetiin kahvilassa puoleen hintaan jne. jne. Ja Suomen VR:kin kuulemma myöntää Venäjän-junaliput opiskelijahintaan vain venäläisen opiskelijakortin omaavalle suomalaiselle. Anna Häkkisen ja Antti Kauppisen loistavan Sankarimatkailija Pietarissa -oppaan mukaan miliisiltäkin saa sakot opiskelijahintaan korttia vilauttamalla tai vakuuttamalla olevansa köyhä opiskelija. Sydän se on kiristäjälläkin.
Muuten elämä pyörii alkeellisen venäjän puhumisen ympärillä. Alkaa jo vähän jäytää puhua pelkästään lauseilla tyyliin "Mishalla on koira, joka asuu pihalla". Odotan siis innolla oikeiden opintojen alkamista Pietarin eurooppalaisessa yliopistossa, jossa huhujen mukaan on kursseja myös englanniksi, jipii! Mutta helmikuun puoliväliin asti jatkan venäjän tankkaamista valtiollisen yliopiston kielikeskuksessa Smolnii instituutissa, jota muuten suosittelen kaikille venäjän kielikursseista kiinnostuneille.
Suvi, joka hajoilee kesätöiden (tai oikeastaan niiden puuttumisen) vuoksi
Joukkoliikenteen lisäksi toinen köyhää ilahduttava asia on paikallinen opiskelijakortti. Alennusta saa kaikkialta, mistä kehtaa kysyä. Studentskii biljetillä pääsee maksutta ainakin Eremitaasiin, alennuksella kaikkiin muihin museoihin, internetiin kahvilassa puoleen hintaan jne. jne. Ja Suomen VR:kin kuulemma myöntää Venäjän-junaliput opiskelijahintaan vain venäläisen opiskelijakortin omaavalle suomalaiselle. Anna Häkkisen ja Antti Kauppisen loistavan Sankarimatkailija Pietarissa -oppaan mukaan miliisiltäkin saa sakot opiskelijahintaan korttia vilauttamalla tai vakuuttamalla olevansa köyhä opiskelija. Sydän se on kiristäjälläkin.
Muuten elämä pyörii alkeellisen venäjän puhumisen ympärillä. Alkaa jo vähän jäytää puhua pelkästään lauseilla tyyliin "Mishalla on koira, joka asuu pihalla". Odotan siis innolla oikeiden opintojen alkamista Pietarin eurooppalaisessa yliopistossa, jossa huhujen mukaan on kursseja myös englanniksi, jipii! Mutta helmikuun puoliväliin asti jatkan venäjän tankkaamista valtiollisen yliopiston kielikeskuksessa Smolnii instituutissa, jota muuten suosittelen kaikille venäjän kielikursseista kiinnostuneille.
Suvi, joka hajoilee kesätöiden (tai oikeastaan niiden puuttumisen) vuoksi
Monday, January 22, 2007
Jesh! Ibitsalaisuus jatkuu myös Tanskassa!
Tai enhän mä koskaan oikeesti ibitsalla asunut, päivähoitolaisena "vaan". Hahha. Mutta joo, mä asun nykyään Tanskan Hervannassa ja Århusin Lapinkaaressa/Mikontalossa. Tää on villi rivitalo/kommuuni kasa, jossa asuu yhteensä noin 1000 tanskalaista ja kaikenmaalaista. Aamuisin täällä kiivetään bussiin bussin takaosasta ja puolen tunnin päästä koululla kivutaan ulos bussin etupäästä. Jos haluaa matkustaa kuin espanjalainen, ei maksa eli itse osta lippua laitteesta. Mutta kunnon pohjoismaalaisena ostin tänään kuukausikortin. Ja miltei pääsin osaksi SYSTEEMIÄ!
Niinkuin Suomessa, myös Tanskassa kaikilla pitää olla henk. tunnus ja nyt siis mun pitää täällä se hakea ja sit saan oman lääkärin ja ilmaisen hammashuollon ja kaikki pohjoismaiset kattavat sosiaaliedut. Ah Tanskaa.. Myös kuukausikorttiin ois pitänyt olla se numero, mut täti sanoi et kun nyt et vielä päässyt systeemiin niin hän antaa tällaisen lapun jolla voin todistaa ostaneeni sellaisen ja siten kortin kadotessa saan uuden. Sit laitettiin myös mun kuva korttiin. Se on kaunis kuva, Hannu ei avustanut järjestämällä hiuksia kuvaan.
Täällä on kylmä. Eilen tuli lunta.
Vaihtareita on tosi paljon ja meidät on jaettu tutorryhmiin. Huomenna alkaa orientaatioviikko eli Tanskalaisuutta ja bileitä. Vähän kun ois fuksi taas... Huh, mitenköhän vanha jaksaa. Mut kai mun pitää näyttää Tanskalaisille vähän mallia ;)
Tänään koko ryhmä oli retkellä Ikeassa. Jokaisen vaihtarin koti on siis samanlaistettu nyt äärimmäisellä tehokkuudella ja hinta-laatusuhteella. Kauppislaisia jo syntyessään siis :D
Nyt seuraa mun iltaohjelmassa tauko, eli italian dinner meidän kommuunikodissa. Täällä asuu 12 muuta mun lisäksi, yhteinen keittiö ja vessat jaetaan kahden muun kanssa. Aika hostellia siis, mut saa ainakin kokata sisällä. Mä laitan kuvia kodista toiv. pian.
Puss och kram! (En osaa viel Tanskaa)
Niinkuin Suomessa, myös Tanskassa kaikilla pitää olla henk. tunnus ja nyt siis mun pitää täällä se hakea ja sit saan oman lääkärin ja ilmaisen hammashuollon ja kaikki pohjoismaiset kattavat sosiaaliedut. Ah Tanskaa.. Myös kuukausikorttiin ois pitänyt olla se numero, mut täti sanoi et kun nyt et vielä päässyt systeemiin niin hän antaa tällaisen lapun jolla voin todistaa ostaneeni sellaisen ja siten kortin kadotessa saan uuden. Sit laitettiin myös mun kuva korttiin. Se on kaunis kuva, Hannu ei avustanut järjestämällä hiuksia kuvaan.
Täällä on kylmä. Eilen tuli lunta.
Vaihtareita on tosi paljon ja meidät on jaettu tutorryhmiin. Huomenna alkaa orientaatioviikko eli Tanskalaisuutta ja bileitä. Vähän kun ois fuksi taas... Huh, mitenköhän vanha jaksaa. Mut kai mun pitää näyttää Tanskalaisille vähän mallia ;)
Tänään koko ryhmä oli retkellä Ikeassa. Jokaisen vaihtarin koti on siis samanlaistettu nyt äärimmäisellä tehokkuudella ja hinta-laatusuhteella. Kauppislaisia jo syntyessään siis :D
Nyt seuraa mun iltaohjelmassa tauko, eli italian dinner meidän kommuunikodissa. Täällä asuu 12 muuta mun lisäksi, yhteinen keittiö ja vessat jaetaan kahden muun kanssa. Aika hostellia siis, mut saa ainakin kokata sisällä. Mä laitan kuvia kodista toiv. pian.
Puss och kram! (En osaa viel Tanskaa)
Friday, January 19, 2007
Jesh! Matka uuteen ibitsalaisuuteen alkakoon.
Hyvin toimittu Ahha. Kiitos.
Manageri on kotiutunut hyvin Pietariin, jossa menestyksen tiella ovat ainoastaan olleet kuollut kissa oven edessa ja lahes 24h kestanyt sahkokatkos. Ibitsaa ei ole tullut ikava, silla taalta loytyy kaikki mita Tampereeltakin. Esimerkiksi matkalla yliopistolle vastaan tulee kauppislaisia uurikkaiden suosimasta yksityisesta kauppakorkeasta (venalainen tutorini Andreikin opiskelee kauppatieteita) ja ortodoksinen kirkko, vahan kuin matkalla Ibitsalta yliopistolle matkaa ilahdutti Sorin Boomi-laakso ja sipulikirkko. Sita paitsi nykyinenkin asuntoni sijaitsee oikeastaan tuomiokirkonkadulla, Vatikaanin Pietarin kirkkoa jaljittelevan Kazanin katedraalin takana.
Ibitsamaista kuumuuttaa saa kokea busseissa, joissa lammitys on taysilla, vaikka tana talvena pakkasia ei ole juuri taallakaan nakynyt. Opiskelu on ollut tujua ja venalaisen pedagoin opit ovat menneet perille (Jelena laittaa istumaan selka suorassa pulpetissa ja opiskelmaan venajaa tosissaan). Opetuksen lisaksi Venajalla on moni muukin asia paremmin kuin Suomessa. Aloitan seuraavassa propagandakirjoittelun asenteellisuutta vastaan.
Oppia Suomeen sarjan osa 1. "Joukkoliikenne" Matkustaminen on halpaa ja hyodyllista kuin vesijauhe. Busseja, martsruskoja ja metroja kulkee joka paikkaan ja jokaista vuoroa noin 3-5 min valein. Konduktor, jona toimii yleensa yksi Venajaa pystyssa pitavista babushkoista, keraa rahat ja avot, mentiin. Pois paasee kun huutaa astonovite zdesh, pashalsta tjms. Metrokin kulkee katevasti kuin Anna krapula-aamuna: pitaa vain heittaytya ihmisvirran vietavaksi ja varoa armottoman paattavaisesti sulkeutuvia rautaovia. Tosin kavely on viela joukkoliikennettakin parempaa. Sodista, vallankumouksista ja Neuvostoliitosta selvinneet tsaariennaikaiset rakennukset vaikuttavat joka kerta. Etenkin kun tana vuonna ei lumen puutteen vuoksi pida pelata katoilta tippuvia, telkkarin kokoisia jaapiikkeja.
Jesh. Suvi
Manageri on kotiutunut hyvin Pietariin, jossa menestyksen tiella ovat ainoastaan olleet kuollut kissa oven edessa ja lahes 24h kestanyt sahkokatkos. Ibitsaa ei ole tullut ikava, silla taalta loytyy kaikki mita Tampereeltakin. Esimerkiksi matkalla yliopistolle vastaan tulee kauppislaisia uurikkaiden suosimasta yksityisesta kauppakorkeasta (venalainen tutorini Andreikin opiskelee kauppatieteita) ja ortodoksinen kirkko, vahan kuin matkalla Ibitsalta yliopistolle matkaa ilahdutti Sorin Boomi-laakso ja sipulikirkko. Sita paitsi nykyinenkin asuntoni sijaitsee oikeastaan tuomiokirkonkadulla, Vatikaanin Pietarin kirkkoa jaljittelevan Kazanin katedraalin takana.
Ibitsamaista kuumuuttaa saa kokea busseissa, joissa lammitys on taysilla, vaikka tana talvena pakkasia ei ole juuri taallakaan nakynyt. Opiskelu on ollut tujua ja venalaisen pedagoin opit ovat menneet perille (Jelena laittaa istumaan selka suorassa pulpetissa ja opiskelmaan venajaa tosissaan). Opetuksen lisaksi Venajalla on moni muukin asia paremmin kuin Suomessa. Aloitan seuraavassa propagandakirjoittelun asenteellisuutta vastaan.
Oppia Suomeen sarjan osa 1. "Joukkoliikenne" Matkustaminen on halpaa ja hyodyllista kuin vesijauhe. Busseja, martsruskoja ja metroja kulkee joka paikkaan ja jokaista vuoroa noin 3-5 min valein. Konduktor, jona toimii yleensa yksi Venajaa pystyssa pitavista babushkoista, keraa rahat ja avot, mentiin. Pois paasee kun huutaa astonovite zdesh, pashalsta tjms. Metrokin kulkee katevasti kuin Anna krapula-aamuna: pitaa vain heittaytya ihmisvirran vietavaksi ja varoa armottoman paattavaisesti sulkeutuvia rautaovia. Tosin kavely on viela joukkoliikennettakin parempaa. Sodista, vallankumouksista ja Neuvostoliitosta selvinneet tsaariennaikaiset rakennukset vaikuttavat joka kerta. Etenkin kun tana vuonna ei lumen puutteen vuoksi pida pelata katoilta tippuvia, telkkarin kokoisia jaapiikkeja.
Jesh. Suvi
Subscribe to:
Posts (Atom)
