En sitten tainnutkaan ihan joka viikko kirjoittaa blogiin, vaikka niin tuli luvattua. Nyt korjaan vahingon tiivistamalla heinakuun tapahtumat yhteen postiin.
Viikot ovat menneet aika saman kaavan mukaan koko kesan ajan. Ilosaari-viikonloppua lukuunottamatta elamani sujuu seuraavalla tavalla. Paivat kirjoitellaan visukoita ja silloin talloin tehdaan ylitoita 24/7. Ylityot on ihan kivoja, kun niihin liittyy 13 tunnin tyopaivien lisaksi pitkia lounaita sushiravintolassa ja after work -baareilua. Ja rahaa tulee ihan mukavasti. Toissa oon paassyt vahan uusiin hommiin, kun mut on otettu passien luovutukseen. Siella saa jutella venajaa kaikenlaisten venalaisten kanssa ja juosta paa kolmantena jalkana kadonneiden passien perassa.
Homma toimii siis niin, etta asiakkaat tuo hakemukset vastaanottoon, sitten me kasitellaan ne muutaman viikon kuluessa (nyt ollaan aika pahasti myohassa, siksi ylitoita koko ajan) ja lopulta ne luovutetaan asiakkaille, jolloin ma siis hyppaan kuvioihin ellen ole jo kasittelyvaiheessa hommissa. Tai siis nain homma periaatteessa toimii. Venalaiset kuitenkin haluavat valttaa kontaktia viranomaisten kanssa tai ihan vain mukavuussyista valttaa konsulaatin tuntien jonoja, joten konsulaatin ymparilla pyorii jos jonkinlaista valittajabusinesta. Kuriiripojat ja vakuutusyhtioiden mummot tuovat ja hakevat hakemuksia pienta palkkiota vastaan, joten passien luovutuksessa kuulee valilla miten joku kuriiri on vienyt rahat ja heittany hakijoiden passit roskiin ja valilla suoranaisia valheita miksi juuri tietyn hakijan viisumi pitaisi tehda heti paikalla. Valilla riipaisee sydanta kun perheen lomamatkasuunnitelmat menee pilalle eparehellisten matkatoimistojen takia ja valilla heilun raivon partaalla, kun kaveri kusettaa pain naamaa luukulla.
Nyt ehka Ilosaaressa olleet ymmartaa miksi tokin niin sujuvasti epamiellyttavia kavereita kepilla ja toivotin hyvastit. Mutta kaiken kaikkiaan on ollut mukava paasta paperien pyorittelysta kontakteihin ihmisten kanssa. Mun venajan taito on kyl laskenut kovasti kesan aikana, kevaalla puhe sujui paljon paremmin kun viela istui paivittain venajan tunneilla.
Vapaa-aikarutiinit puolestaan ovat samoja kuin kesan alussa. Futista pelataan kerran pari viikossa ja huomen olis tarkoitus aloittaa myos biitsin pelaaminen. Tein eilen mun kauden toisen futismaalin upealla yksinnousulla koko kentan lapi (oon siis yleensa puolustaja, siksi vain kaksi maalia:)). Pallottelun lisaksi kavin maanantaina ekaa kertaa pyorailemassa, mika oli yllattavan helppoa vaikka liikenne on taalla suorastaan kammottavaa. Ehka tamperelainen vihaan-kaikkia-pyorailijoita-asenne on totuttanut mut idioottiautoilijoihin.
Tervehenkisen urheilun vastapainoksi kayn edelleen aika paljon ulkoilemassa yossa. Oon heinakuussa kaynyt vahintaan kerran viikossa jollain keikalla. Taalla on ihan mieleton tarjonta koko ajan, tuttujen pikkubandien lisaksi oon nahnyt Rolling Stonesin viime lauantaina ja Lily Allenin viikko sitten. Rollarit oli ehka maailman hauskin koskaan, en voinut lopettaa nauramista Keith Richardsin takia. Aina kun sita kuvattiin screenille oli pakko taas vahan nauraa. Kaljan juomisen lisaksi kayn myos ihan liikaa ulkona syomassa, mutta toisaalta kaupassa kayminen on taalla yhta helvettia. Nyt ymmarran miksi venalaiset juo kaljaa aina kavellessaan kadulla: arki on taalla niin sietamattoman vaikeea valilla, etta pitaa turruttaa itsensa tyytyvaiseksi juomalla.
Vaihdon aikana kaupassa kayminen oli viela ok, kun oli enemman energiaa. Nyt on toiden jalkeen ihan poikki, mika tekee arjen askareista tosi rasittavia. Keskustassa on lahinna vaan pienia "produkteja", joissa kaikki ostokset pitaa tilaa tadilta tiskin takaa. Pahimmissa tapauksissa kassoja on viisi yhdessa kaupassa. Eli jos haluaa maitoa, leipaa ja mehua, pitaa menna kolmelle eri kassalle maksamaan ja pyytamaan ruokatarvikkeita. Itsepalvelumyymalat on kylla yleistyneet, mutta niissa on yleensa mielettomat jonot ja paskat valikoimat. Esimerkiksi tuoreiden hedelmien ja vihannesten saaminen on taalla aikamoinen haaste, vaikka on kesa ja vihannessesonki parhaimmillaan. Kuvaavaa on se, etta ostin Joensuusta tuliaiseksi Venajalle kilon uusia perunoita ja mausteita, kun taalla ei oikeasti saa niita niin helposti. Helppoa se on espoolaisen ajaa citymaasturilla stockalle ruokaostoksille, kun taalla perheenaitien (en usko miesten juuri ruokaa ostavan) pitaa raahata kaikki juomavedesta alkaen kasivoimin surkeista kaupoista kotiin. On siis helpompaa syoda ulkona, mika on tietysti mahdollista vain meille turisteille, jotka saa suomalaista palkkaa.
Kavin viime keskiviikkona rauhoittamassa hermojani lahikaupungissa Krohnstadissa, jossa suomalainen Containership ja venalaiset viranomaiset otti yhteen pari kuukautta sitten. Krohnstad oli oikein mukava pikkukaupunki, joka muistuttaa kuulemma neuvostoajan Pietaria. Missaan ei ollut mainoksia eika kauppojen nayteikkunoita tai varivaloja. Kylla sielu lepasi, kun sai juoda meren rannassa kavereiden kanssa skumppaa. Parasta oli se, kun kukkamekkoinen mummo tuli ihastelemaan "miten kivaa on kun nuoret juo sovjetskoeta" ja pummimaan tilkkaa lasiin, joka loytyi sopivasti mummon laukusta. Taitaa tati paivystaa rannalla muidenkin skumpanjuojien toivossa.
Nyt elokuussa alkaa mun ensimmaisen Pietari-jakson loppusuora. Ens viikonloppu menee ihanasti vapaalla ja lupausten mukaan myos auringossa, sit viikko ylitoita, jonka jalkeen tyot jo melkein loppuukin. Ens viikolla tulee sukulaiset ja sit saan nauttia vapaasta turistielamasta kavereiden kanssa. Pedikyyria ja vankilareissuja luvassa Pietarin-turisteille parin viikon paasta!
Wednesday, August 1, 2007
Friday, July 6, 2007
Töissä duunissa eli Suomessa Venäjällä
Halleluja! Kyllä kannatti Putinin skimbailla viime talvena Sochissa tv-kameroiden ristitulessa, kun tänne ne olympialaiset sitten lopulta saatiin. Tyypit huutaa televisiossa vuorotelle ”Putin, Putin, Putin” ja ”Russija, Russija, Russija”, eikä uutistenlukijoiden riemulla ole rajoja. Normaalisti tiukasti vain venäjässä pysyvä Putin yllätti kaikki puhumalla olympiakokouksessa sekä englantia että ranskaa. Kyllä nyt Pietarissa voidaan olla ylpeitä omasta pojasta. Juuri näillä kulmilla, jonne muutin kesäkuun alussa, pikku-Vladimir kuulemma kirmaili pienenä poikasena. Suomen konsulaatti on puolestaan Putinin kastekirkon vieressä. Konsulaatin tunnistaa korttelin ympäri menevistä viisumijonoista: ilmeisesti kaikki venäläiset ovat tulossa Suomeen kyläilemään. Mikä on hyvä asia, sillä jonkun tutkimuksen mukaan venäläinen turisti kuluttaa keskimäärin 500 euroa päivässä Suomen-lomillaan.
Ja takaisin Putiniin. Kohtalokas (niin entiselle agentille Putinille kuin monelle muullekin venäläisille) entinen KGB:n nykyinen turvallisuuspalvelun FSB:n talo sijaitsee myös tuolla parin korttelin päässä. Paikalliset kuulemma kutsuvat kunnioitusta herättävää rakennetusta tuttavallisesti Suureksi taloksi. Paikallisen vitsin mukaan talo on niin iso, että sen kellareista näkee Siperiaan asti.
Olen muutenkin vallan ihastunut uuteen kotiseutuuni Tsernysevskajan alueeseen. Vanhana porvariston kaupunginosana (vähän kuin Espoo) täällä on talot todella koristeellisia ja kauniita, mutta neuvostoaika toi mukanaan tuulahduksen oikeaa elämää näillekin pihoille. Aamulla roskiksilla voi moikkailla tuttuja juoppoja ja illalla naapurin mummo on toivottaa tervetulleeksi huutamalla ”Mene kotiin, huora!”. Puoliksi on täti oikeassa, sillä kotiinhan olen aina matkalla. Tai sitten täti osaa suomea ja puhuu vaan sukista, sillä ”suka” on venäjäksi juuri se miksi täti minua kutsuu. Juuri tästä syystä suomea opiskelevat venäläiset kaverit repivät huumoria suomen kielestä: monet arkipäivän ilmaisut Suomessa saavat täällä eri merkityksen. Juoppojen (harmittomia) ja mummojen lisäksi takapihalla kirmailevat lapset ja taiteilijat, jotka ovat rakentaneet pihan täyteen mosaiikkiteoksia. Muita takapihan nähtävyyksiä ovat suojeltu savupiippu, joka on yksi Pietarin ensimmäisistä rakennelmista.
Hienoihin paikkoihin pääsee myös naapurin pihan kautta. Tutustumalla naapureihin olen päässyt ihailemaan Pietarin siluettia ruosteisilta katoilta ja portaikkoja, joissa mennään vuorotellen ylös- ja alaspäin. Katolla kiipeily oli todella vaikuttavaa, mutta hiukan myös pelottavaa. Mutta en kerro enempää, ettei äiti huolestuJ. Naapurien koti on itsessään myös pienoinen nähtävyys: vanha kunnon neuvostoajan kommunalka, eli yhteisasunto, nelimetrisillä huoneilla ja kukallisilla emaliastioilla. Nykyään täällä tupataan eurorempata kämpät, mikä on tehty myös meidän asunnolle. En tiedä kumpi on parempi, sillä meillä näkee keittiöistä suoraan suihkuun (ei ole ovea, eikä vuokraisäntä ymmärrä miksi vouhkaan kylppärin oven tärkeydestä). Ainahan on mukava aamiaista syödessä katella kaverin paljasta peppua.
Tajusin viime viikolla ylitöitä tehdessä, että oon ollut viimeisen kuukauden ihmeellisessä pikku-Suomessa. Varsinkin ylityöviikolla, jolloin vietin töissä noin 12h päivässä ja 7 päivää viikossa, tuntui etten olisi ollenkaan Venäjällä. Konsulaatissa juodaan suomalaista kahvia ja vettä hanasta (oma vedenpuhdistamo), sinne tulee saman päivän Hesari kuriirin kyydillä ja ympärillä on pelkkiä suomalaisia. Tosin mukavia sellaisia, mutta iski jo vähän Venäjä-ikävä. Tää viikko on tuntunut lomalta, kun töistä on päässyt jo neljän viiden aikaan ja on ehtinyt nähdä muutakin kuin visukkahakemuksia. Sunnuntain iltakävelyllä Nevan rannassa näin mm. ballerinoja täydessä esiintymismeikissä ja hienoissa puvuissa poseeraamassa sekä samaisin sota-aluksen, jossa vierailtiin tyttöjen kanssa silloin pari vuotta sitten. Ja totta kai myös Zerkalon Timonen ja Timosen Zerkalo on taas heilunut samoissa baareissa kuin silloinkin. Tänne on avattu viime kuussa uusia paikkoja lähes joka viikonloppu. Uusi viisumilaisten suosikki on Dyyni, joka on rakennettu piiloon ränsistyneelle sisäpihalle. Baarien piilottaminen on joku juttu täällä, sillä kaikkia uusia paikkoja pitää etsiä aina kissojen, koirien ja keskiaasialaisten kuskien kanssa. Dyyni on nimensä mukaisesti täynnä hiekkaa, jonka päälle on heitetty parit aurinkotuolit ja rantamatot. Ihan helmi, kun arska paistaa, mutta yöllä tulee vilu ja joka paikkaan menevä hiekka alkavat vaivata.
Mutta tietenkin ylityöviikko, urheiluöverit maanantaina ja dyyneily tiistaina vaativat veronsa: nyt iski kunnon kesävilustuminen. Just sellainen ärsyttävä, ettei oo tarpeeksi kipeä jäädäkseen kotiin, mutta liian sairas tehdäkseen mitään töiden jälkeen. Toivottavasti paranen ennen Ilosaarta, koska siellä nähdään kaverit!
Ja takaisin Putiniin. Kohtalokas (niin entiselle agentille Putinille kuin monelle muullekin venäläisille) entinen KGB:n nykyinen turvallisuuspalvelun FSB:n talo sijaitsee myös tuolla parin korttelin päässä. Paikalliset kuulemma kutsuvat kunnioitusta herättävää rakennetusta tuttavallisesti Suureksi taloksi. Paikallisen vitsin mukaan talo on niin iso, että sen kellareista näkee Siperiaan asti.
Olen muutenkin vallan ihastunut uuteen kotiseutuuni Tsernysevskajan alueeseen. Vanhana porvariston kaupunginosana (vähän kuin Espoo) täällä on talot todella koristeellisia ja kauniita, mutta neuvostoaika toi mukanaan tuulahduksen oikeaa elämää näillekin pihoille. Aamulla roskiksilla voi moikkailla tuttuja juoppoja ja illalla naapurin mummo on toivottaa tervetulleeksi huutamalla ”Mene kotiin, huora!”. Puoliksi on täti oikeassa, sillä kotiinhan olen aina matkalla. Tai sitten täti osaa suomea ja puhuu vaan sukista, sillä ”suka” on venäjäksi juuri se miksi täti minua kutsuu. Juuri tästä syystä suomea opiskelevat venäläiset kaverit repivät huumoria suomen kielestä: monet arkipäivän ilmaisut Suomessa saavat täällä eri merkityksen. Juoppojen (harmittomia) ja mummojen lisäksi takapihalla kirmailevat lapset ja taiteilijat, jotka ovat rakentaneet pihan täyteen mosaiikkiteoksia. Muita takapihan nähtävyyksiä ovat suojeltu savupiippu, joka on yksi Pietarin ensimmäisistä rakennelmista.
Hienoihin paikkoihin pääsee myös naapurin pihan kautta. Tutustumalla naapureihin olen päässyt ihailemaan Pietarin siluettia ruosteisilta katoilta ja portaikkoja, joissa mennään vuorotellen ylös- ja alaspäin. Katolla kiipeily oli todella vaikuttavaa, mutta hiukan myös pelottavaa. Mutta en kerro enempää, ettei äiti huolestuJ. Naapurien koti on itsessään myös pienoinen nähtävyys: vanha kunnon neuvostoajan kommunalka, eli yhteisasunto, nelimetrisillä huoneilla ja kukallisilla emaliastioilla. Nykyään täällä tupataan eurorempata kämpät, mikä on tehty myös meidän asunnolle. En tiedä kumpi on parempi, sillä meillä näkee keittiöistä suoraan suihkuun (ei ole ovea, eikä vuokraisäntä ymmärrä miksi vouhkaan kylppärin oven tärkeydestä). Ainahan on mukava aamiaista syödessä katella kaverin paljasta peppua.
Tajusin viime viikolla ylitöitä tehdessä, että oon ollut viimeisen kuukauden ihmeellisessä pikku-Suomessa. Varsinkin ylityöviikolla, jolloin vietin töissä noin 12h päivässä ja 7 päivää viikossa, tuntui etten olisi ollenkaan Venäjällä. Konsulaatissa juodaan suomalaista kahvia ja vettä hanasta (oma vedenpuhdistamo), sinne tulee saman päivän Hesari kuriirin kyydillä ja ympärillä on pelkkiä suomalaisia. Tosin mukavia sellaisia, mutta iski jo vähän Venäjä-ikävä. Tää viikko on tuntunut lomalta, kun töistä on päässyt jo neljän viiden aikaan ja on ehtinyt nähdä muutakin kuin visukkahakemuksia. Sunnuntain iltakävelyllä Nevan rannassa näin mm. ballerinoja täydessä esiintymismeikissä ja hienoissa puvuissa poseeraamassa sekä samaisin sota-aluksen, jossa vierailtiin tyttöjen kanssa silloin pari vuotta sitten. Ja totta kai myös Zerkalon Timonen ja Timosen Zerkalo on taas heilunut samoissa baareissa kuin silloinkin. Tänne on avattu viime kuussa uusia paikkoja lähes joka viikonloppu. Uusi viisumilaisten suosikki on Dyyni, joka on rakennettu piiloon ränsistyneelle sisäpihalle. Baarien piilottaminen on joku juttu täällä, sillä kaikkia uusia paikkoja pitää etsiä aina kissojen, koirien ja keskiaasialaisten kuskien kanssa. Dyyni on nimensä mukaisesti täynnä hiekkaa, jonka päälle on heitetty parit aurinkotuolit ja rantamatot. Ihan helmi, kun arska paistaa, mutta yöllä tulee vilu ja joka paikkaan menevä hiekka alkavat vaivata.
Mutta tietenkin ylityöviikko, urheiluöverit maanantaina ja dyyneily tiistaina vaativat veronsa: nyt iski kunnon kesävilustuminen. Just sellainen ärsyttävä, ettei oo tarpeeksi kipeä jäädäkseen kotiin, mutta liian sairas tehdäkseen mitään töiden jälkeen. Toivottavasti paranen ennen Ilosaarta, koska siellä nähdään kaverit!
Wednesday, June 27, 2007
viisumivirkailijasta bussiemannan elamaan
kuusi touria takana on aika tehda yhteenveto tyon hedelmista, kiteytettyna luonnollisesti listan muotoon. aloitetaan hauskimmasta eli bussikuskeista, koska suvikin ehti jo hehkuttaa...
eurohoppaushan toimii niin etta matkustajat vaihtuu joka etapilla (10) mutta kuski pysyy vierella kuusi paivaa ja 3500 kilometria ympari iberian niemimaata. seuraavassa siis kokemukset kuudesta enemman tai vahemman tyypillisesta ‘autobuserosta’.
1. nicolas - 8 kuppia espressoa ja 2 askia nobelia paivassa pitaa keski-ikaisen miehen moottoritiella, vaikkei ehka hampaita suussa..
2. javier "yrttitee" - luottaa GPS-ohjaimeen kuin paaviin, pesee tuulilasin joka pysakilla millintarkasti ja nauttii teensa mielellaan hartaasti kahden mantelileivoksen kera
3. manuel - laulaa flamencoa tunteella, ja kertoo ensimmaisen kahden tunnin aikana koko elamantarinansa (haluatko tytto tietaa mita on demokratia! franco katyrit tappoivat koirani kun olin 6 ja siita asti tata maata ovat pyorittaneet, likaiset korruptoituneet elitistit!) ja lopulta kutsuu syomaan etanoita hotellihuoneeseen.. (en lahtenyt. mieluummin kuitenkin jaan hostellidormin 8 texasilaisen kanssa)
4. angel 1 - blingbling kultaketjut kilisten kierretaan kaikki tienvarsien jamon-baarit (niita joissa roikkuu jalkoja katosta) ja sitten revitaan pelihousut jos neiti co-pilot ei satu tietamaan onko cordoban N-30 tien uloskayntiliittyman jalkeinen katu oikealla yksisuuntainen vai ei... viime kilometreilla myos paljastuu etta kaveri onkin sairaselakkeella sydanvikojen takia ja ajaa autoa enaa ‘harrastuksena’... lieko kinkkuvaltaisella ruokavaliolla osuutta asiaan.
5. angel 2 - "ai miten mahtavaa, olet siis suomalainen! perheen kanssa olemme asuntovaunuilleet kauniissa maassasi,. missa kaupungissa asut?" "tampereella." "jaa.. no enpa taida tuntea noita pienempia paikkoja, mehan pyorimme lahinna kuopiossa, nokialla ja inarissa..." "poikani pitaa myos suomesta. ja suomalaisista! haluaisitko tutustua poikaani? voisit tulla joskus meidan mokille! pojallani on audi ja voisitte menna vaikka diskoon! pelaatko tennista? voisimme pelata yhdessa, poikani kanssa! pojastanikin tulee isona ‘autobusero’..."
6. felipe - ilmeisesti kalifornian chilelainen, italialaisen mafioson ja englantilaisen hipin kovia kokenut lapsi. hoitaa ajaessa noin kuutta muuta hamaraa sivubisnesta, eika kesta sita etta nuorella blondilla oppaalla voi olla valtaa enemman kuin kuljettajalla..
viikon paasta onkin luvassa bussiemantauran huipennus eli viimeinen retki pamplonaan, kuuluisille san fermin-festareille juoksemaan harkien kanssa. vastuullani on siis vieda lastillinen sekopaisia britteja paikan paalle, juhlia kolme vuorokautta, nukkua teltassa ja yrittaa tuoda britit takaisin yhtena kappaleina..jostain syysta talle matkalle valmistelemani safety speechin pituus on kymmenkertaistunut...
heinakuun loppuviikot siis seikkaillaan venlan kanssa, ja elokuun kolmas lennahdan suomeen. optimistisesti voisin arvioida etta yhden postauksen saatan sita ennen viela saada kyhattya...
muchos buenos veranos!
eurohoppaushan toimii niin etta matkustajat vaihtuu joka etapilla (10) mutta kuski pysyy vierella kuusi paivaa ja 3500 kilometria ympari iberian niemimaata. seuraavassa siis kokemukset kuudesta enemman tai vahemman tyypillisesta ‘autobuserosta’.
1. nicolas - 8 kuppia espressoa ja 2 askia nobelia paivassa pitaa keski-ikaisen miehen moottoritiella, vaikkei ehka hampaita suussa..
2. javier "yrttitee" - luottaa GPS-ohjaimeen kuin paaviin, pesee tuulilasin joka pysakilla millintarkasti ja nauttii teensa mielellaan hartaasti kahden mantelileivoksen kera
3. manuel - laulaa flamencoa tunteella, ja kertoo ensimmaisen kahden tunnin aikana koko elamantarinansa (haluatko tytto tietaa mita on demokratia! franco katyrit tappoivat koirani kun olin 6 ja siita asti tata maata ovat pyorittaneet, likaiset korruptoituneet elitistit!) ja lopulta kutsuu syomaan etanoita hotellihuoneeseen.. (en lahtenyt. mieluummin kuitenkin jaan hostellidormin 8 texasilaisen kanssa)
4. angel 1 - blingbling kultaketjut kilisten kierretaan kaikki tienvarsien jamon-baarit (niita joissa roikkuu jalkoja katosta) ja sitten revitaan pelihousut jos neiti co-pilot ei satu tietamaan onko cordoban N-30 tien uloskayntiliittyman jalkeinen katu oikealla yksisuuntainen vai ei... viime kilometreilla myos paljastuu etta kaveri onkin sairaselakkeella sydanvikojen takia ja ajaa autoa enaa ‘harrastuksena’... lieko kinkkuvaltaisella ruokavaliolla osuutta asiaan.
5. angel 2 - "ai miten mahtavaa, olet siis suomalainen! perheen kanssa olemme asuntovaunuilleet kauniissa maassasi,. missa kaupungissa asut?" "tampereella." "jaa.. no enpa taida tuntea noita pienempia paikkoja, mehan pyorimme lahinna kuopiossa, nokialla ja inarissa..." "poikani pitaa myos suomesta. ja suomalaisista! haluaisitko tutustua poikaani? voisit tulla joskus meidan mokille! pojallani on audi ja voisitte menna vaikka diskoon! pelaatko tennista? voisimme pelata yhdessa, poikani kanssa! pojastanikin tulee isona ‘autobusero’..."
6. felipe - ilmeisesti kalifornian chilelainen, italialaisen mafioson ja englantilaisen hipin kovia kokenut lapsi. hoitaa ajaessa noin kuutta muuta hamaraa sivubisnesta, eika kesta sita etta nuorella blondilla oppaalla voi olla valtaa enemman kuin kuljettajalla..
viikon paasta onkin luvassa bussiemantauran huipennus eli viimeinen retki pamplonaan, kuuluisille san fermin-festareille juoksemaan harkien kanssa. vastuullani on siis vieda lastillinen sekopaisia britteja paikan paalle, juhlia kolme vuorokautta, nukkua teltassa ja yrittaa tuoda britit takaisin yhtena kappaleina..jostain syysta talle matkalle valmistelemani safety speechin pituus on kymmenkertaistunut...
heinakuun loppuviikot siis seikkaillaan venlan kanssa, ja elokuun kolmas lennahdan suomeen. optimistisesti voisin arvioida etta yhden postauksen saatan sita ennen viela saada kyhattya...
muchos buenos veranos!
Vaihtarielämän loppu
Päätökseni kirjoittaa joka viikko blogiin kaatui heti kun opiskelijan vapaus vaihtui viisumivirkailijan vastuuseen. Yritän parantaa tapani näinä viimeisinä viikkoina, jotka ibitsa vielä viettää ulkomailla.
Hullua, että kesä on jo melkein puolivälissä, suurin osa Pietari-kavereista on joko lähtenyt tai tekee sitä parhaillaan. Maija lähti eilen takaisin, mistä olen erityisen suruissani. Kuka nyt syö mun kanssa pinaattia kiinalaisessa ravintolassa ja panikoi maanis-depressiivisten pimeiden taksien kyydissä aamukuudelta?
Viimeksi mainittu tapahtui, kun palattiin kotiin viime lauantaiselta Airin ja Junior Boysin keikalta. Juhannuspäivä sujui mukavasti elektronisen musiikin parissa, vaikkakin Air oli pienoinen pettymys livenä. Jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis, että mitä ihmeen pelleilyä tämä on. Ranskalaiset nörtit laulavat huonolta enkulla typeryyksiä. No ei, tykkään yhä Airista. Mutta ehkä vain levyllä tästä edespäin. Mutta illan jännittävimmät hetket koettiin matkalla kotiin, kun napattiin kadulta perinteisesti pimeä taksi. Kaveri ensin pysäytti meidän eteen n. 100km/h vauhdista lukkojarrutuksella. Ja sitten mentiin. Nopeus oli keskimäärin n. 120km/h (siis keskellä suurkaupunkia!), ensin ajettiin linnun yli, jonka jälkeen kuski otti jalankulkijat tähtäimeensä. Ihmiset joutuivat hyppimään pois alta, kun kuski jarruttamisen sijaan painoi tööttiä. Huusin paniikissa, ettei saa mennä niin kovaa ja että rauhallisemmin. Kuski vaan painoi kaasua ja mumisi kiukkuisena roskista ja humalaisista kaduilla. Kotiin päästiin hengissä – ja ennätysnopeasti.
Muuten juhannus sujui samoissa merkeissä. Konsulaatissa oli vähän tarjoiluja torstaina, mikä koitui monen viisumivirkailijan kohtaloksi. Ensin juhlittiin töissä, sitten vähän kotona ja lopulta Fish Fabriquessa, jossa yhdellä työkaverilla oli keikka. Tyypit on vähän häpeillen töissä pyydelleet anteeksi torstain tapahtumia. Turhaan, kaikki oli yhtä naamoissa. Juhannusaatto oli onneksi vapaapäivä ja luvassa oli skandinaavinen piknikki. Oli Abba-sillit ja perunat tilleillä. Sekä Ruotsin lippu, mistä Venla olisi ollut innoissaan. Mun ruotsi on täällä vähän sekavaa, kun käytän venäläisiä sanoja ruotsin lomassa ja kovasti yritän taivuttaa niitä ruotsin kielioppisääntöjen mukaan. Syömisen lomassa pelailtiin mölkkyä (jota edelleen vihaan) ja heiteltiin frisbeetä. Oli mukavaa, mutta kivaa.
Iltaulkoilun lisäksi aika kuluu töissä ja urheillessa. Käydään pelaamassa työkavereiden kanssa futista pari kertaa viikossa, mikä on ihan huippukivaa. Korvaan puutteelliset taitoni väkivallalla, joten sääreni ovat täysin mustelmilla. Ne kohdat jaloistani, jota futiskaverit ei ole tuhonnut, ovat täynnä itikan puremia. Yksi yö heräsin kun lauma itikoita oli samanaikaisesti mun kimpussa. Aamulla laski pelkästään naamasta yli kymmenen puremaa. Kaunista näin kesällä, jolloin olis kiva kirmailla niissä Venlan mainostamissa mikroshortseissa tai hameessa.
Tällä viikolla jää kirmailut vähiin, sillä oon lupautunut ylitöihin koko viikoksi. Alkuviikon saldo on pari 12 tunnin päivää ja seuraava vapaa on tiedossa 10 päivän päästä. No, onneksi on luvattu sadetta koko viikoksi. Ajattelin ehkä kuitenkin tänään käväistä keikalla, sillä vuorossa on Klub Tampere! Kerron sit miten kävi. ПОКА!
Hullua, että kesä on jo melkein puolivälissä, suurin osa Pietari-kavereista on joko lähtenyt tai tekee sitä parhaillaan. Maija lähti eilen takaisin, mistä olen erityisen suruissani. Kuka nyt syö mun kanssa pinaattia kiinalaisessa ravintolassa ja panikoi maanis-depressiivisten pimeiden taksien kyydissä aamukuudelta?
Viimeksi mainittu tapahtui, kun palattiin kotiin viime lauantaiselta Airin ja Junior Boysin keikalta. Juhannuspäivä sujui mukavasti elektronisen musiikin parissa, vaikkakin Air oli pienoinen pettymys livenä. Jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis, että mitä ihmeen pelleilyä tämä on. Ranskalaiset nörtit laulavat huonolta enkulla typeryyksiä. No ei, tykkään yhä Airista. Mutta ehkä vain levyllä tästä edespäin. Mutta illan jännittävimmät hetket koettiin matkalla kotiin, kun napattiin kadulta perinteisesti pimeä taksi. Kaveri ensin pysäytti meidän eteen n. 100km/h vauhdista lukkojarrutuksella. Ja sitten mentiin. Nopeus oli keskimäärin n. 120km/h (siis keskellä suurkaupunkia!), ensin ajettiin linnun yli, jonka jälkeen kuski otti jalankulkijat tähtäimeensä. Ihmiset joutuivat hyppimään pois alta, kun kuski jarruttamisen sijaan painoi tööttiä. Huusin paniikissa, ettei saa mennä niin kovaa ja että rauhallisemmin. Kuski vaan painoi kaasua ja mumisi kiukkuisena roskista ja humalaisista kaduilla. Kotiin päästiin hengissä – ja ennätysnopeasti.
Muuten juhannus sujui samoissa merkeissä. Konsulaatissa oli vähän tarjoiluja torstaina, mikä koitui monen viisumivirkailijan kohtaloksi. Ensin juhlittiin töissä, sitten vähän kotona ja lopulta Fish Fabriquessa, jossa yhdellä työkaverilla oli keikka. Tyypit on vähän häpeillen töissä pyydelleet anteeksi torstain tapahtumia. Turhaan, kaikki oli yhtä naamoissa. Juhannusaatto oli onneksi vapaapäivä ja luvassa oli skandinaavinen piknikki. Oli Abba-sillit ja perunat tilleillä. Sekä Ruotsin lippu, mistä Venla olisi ollut innoissaan. Mun ruotsi on täällä vähän sekavaa, kun käytän venäläisiä sanoja ruotsin lomassa ja kovasti yritän taivuttaa niitä ruotsin kielioppisääntöjen mukaan. Syömisen lomassa pelailtiin mölkkyä (jota edelleen vihaan) ja heiteltiin frisbeetä. Oli mukavaa, mutta kivaa.
Iltaulkoilun lisäksi aika kuluu töissä ja urheillessa. Käydään pelaamassa työkavereiden kanssa futista pari kertaa viikossa, mikä on ihan huippukivaa. Korvaan puutteelliset taitoni väkivallalla, joten sääreni ovat täysin mustelmilla. Ne kohdat jaloistani, jota futiskaverit ei ole tuhonnut, ovat täynnä itikan puremia. Yksi yö heräsin kun lauma itikoita oli samanaikaisesti mun kimpussa. Aamulla laski pelkästään naamasta yli kymmenen puremaa. Kaunista näin kesällä, jolloin olis kiva kirmailla niissä Venlan mainostamissa mikroshortseissa tai hameessa.
Tällä viikolla jää kirmailut vähiin, sillä oon lupautunut ylitöihin koko viikoksi. Alkuviikon saldo on pari 12 tunnin päivää ja seuraava vapaa on tiedossa 10 päivän päästä. No, onneksi on luvattu sadetta koko viikoksi. Ajattelin ehkä kuitenkin tänään käväistä keikalla, sillä vuorossa on Klub Tampere! Kerron sit miten kävi. ПОКА!
Thursday, June 21, 2007
Viva el Verano!
ostin eilen turkoosit mikrosortsit.
pitkään yritin välttää niiden ostamista mutta äiti luonto on sitä mieltä että espanjasta tehdään kesäisin uuni jotta hedelmät kypsyy nopeemmin joten olo on päivisin kuin piparkakkupojalla joka haluaa paeta uunia. oon jopa hiukan piparkakkupojan värinen, kiitos uvan ja uvbn! no tämä piparkakkupoika lähti aamulla (eli klo 14) krapulassa uudet mikrosortsit jalassa kohti fruteríaa kuten tapoihin kuuluu ja osti hyllyt tyhjiksi hedelmistä ja vihanneksista. kotimatkalla pkp (piparkakkupoika) sai huomata että kesä on tullut ja ihmiset käyttäytyvät kuten kämppikset ennustivatkin eli kuumasti. vastaan tuli nimittäin pappa, luultavasti nimeltään josé ja iältään 70v. kun pappa näki uudet mikrosortsit, se päätti pysähtyä ja ilmaista ilonsa kesän tulosta ja mikrosortsikaudesta huutamalla kovaan ääneen että
VIVA EL VERANO!
(aijjoo ja teille kielitaidottomille tiedoksi et se tarkottaa "eläköön kesä" :D). josé ja kulttuurierot huhhuh. vaikea kuvitella suomalaista viljami-pappaa huutelemassa kaduilla nuorille tai vähemmän nuorille tytöille. sori tarkennan, huutelemassa jotain muuta kuin "samperi tää ei oo pyörätie!". paikalliset josét myöskin ajelevat joka paikkaan skoottereilla kavereidensa pedrojen kanssa eli näky kahesta skootteripapasta on tosi yleinen ja aina yhtä huvittava!
eilen oltiin porukalla tanssimassa salsaa baarissa ja voi himputti sentään ku oli mukavaa! meitä oli 3 suomalaista tyttöä ja 2 meksikolaista poikaa sekä 1 epsanjalainen joten me tytöt saatiin tanssia koko ilta tanssitaitosten partnereitten kanssa kuubalaisten ja vähemmän kuubalaisten rytmien tahdissa. ilta oli niin mukava että tänään on pakko palata sinne:) kyseisessä baarissa on kolme kertaa viikossa ilmaisia salsatunteja ja tunnelma on niin rento ja mukava et sinne uskaltaa mennä vaikkei rytmitajua oliskaan. taidan raahata lotan sinne illalla (hmm tuo ny ei mitenkään viittaa siihen rytmitajuttomuuteen :D)
tosiaan lotta tulee tänään ja vie mun Lolita II barcelonaan odottamaan sitä et lennän sieltä sitten kotiin sen kanssa (ja n.157 muun asian kanssa). elämä ilman lolitaa (eli siis mun läppäriä) tulee oleen vaikeeta mutta ongelmallista, erikoista mutta outoa. parempi kuitenkin näin kuin että reissaan sen kanssa kuukauden ympäri portugalia ja espanjaa. tosiaan näillä näkymin koti kutsuu heinäkuun lopulla.
ainiin tossa on kuva kesästä ja pyllyistä ja rannasta. rannalla tulee oltua jonkun verran koska siellä sentään tuulee joten 35asteen lämpötila tuntuu siedettävältä :) koulu on vissiin melkeen ohi, en oikeen huomannu missä vaiheessa se edes alkoikaan. yks tentti on vielä jäljellä (siis mullahan niitä oli yhteensä 3). yhdessä tentissä sai olla materiaalit mukana (mitä mä en tosiaankaan tietäny ennenkuin saavuin tenttitilaisuuteen), toisessa tentissä sain nähä tehtävät etukäteen ja ny kolmas on sitte multimediasta espanjaks.
ny syömään salaattia! tsaupau.
Monday, June 11, 2007
Hellou Helsinki. Tai Lontoo. Ja Århus. Hiukan myös Kosovo.
Heippa Lontoosta, pian viimeistä kertaa Århusista. Lontooseen olen päätynyt seuraavasti: Barcelonan jälkeen menin Suvin kanssa (Turun kautta, thanks to sumu ja clickair) Helsinkiin ja sieltä Kajaaniin kahdeksi viikoksi aloittelemaan töitä. Sitten kuuman Tampereen kautta tänne Londokseen taas kerran pariksi päiväksi Hannua moikkailemaan. Nyt Hannu on töissä ja mun pitäis lukea mua Tanskassa odottaviin tentteihin, mut toisaalta en oo kirjottanu blogiinkaan pitkän aikaan niin asiat tärkeysjärjestykseen. Edelleen :) Ja tentteihin ennenkään liikaa luettu. Ja huomenna tää mun päättymätön matka jatkuu Århusiin ja sitten taas Kajaaniin josta juhannukseksi luultavasti Lappeenrantaan Isoäidinsynttäreille ja sit heinäkuussa Ilosaareen ja Pietariinkin tahtoisin. Sitten en enää koskaanikinäminnekän matkusta. Huh.Huh.
Lontoossa on mukavampaa kesällä kuin talvella seuraavista syistä:
1. ei tule ihmiskalapuikkoja
2. puissa on lehtiä, ei tarvitse kerätä niitä kaduilta
3. ei sada ehkä koko aikaa. välttämättä
4. ihmiset pukeutuu kesäisesti. ei sillä ettei ne ehkä talvellakin. mut nyt ei näytä pelottavalta.välttämättä :)
5. voi juoda siideriä ulkona ja puistossa skumppaa. niinkuin barcassa
6. voi laskea vesiliukumäkeä Green Parkin Canada Memorialilla.
Talvella on kivempaa, koska:
a) ei ole niin pölyistä, nenä on kyllä musta nyttenkin
b) ei oo hiki. Koko aikaa.
c) on talvista. tai ehkä ei.
Mulla on aika tommoiset pehmeät ja kompromistiset mielipiteet, kaikilla on kivaa. Asetteluksi valitsin tälle sivustolle vakioksi muodostuneen mutta hyväksi havaitun l i s t a n.
Pekkalla on aika villit tarinat Kosovosta, kaikenlaista nekin siellä tekee. Meillä on nyt onneksi oma kurkisteluikkuna sinne. Hei vaan Pekka! tuo tuliaisia!
Mitäs muuta maailmaan.. Ei muuta kuin mutaa. :) Nyt meen tutkii jos saisin suihkusta muutakin kuin kuumia ja kylmiä suihkauksia.
Nähään pian taas
Lontoossa on mukavampaa kesällä kuin talvella seuraavista syistä:
1. ei tule ihmiskalapuikkoja
2. puissa on lehtiä, ei tarvitse kerätä niitä kaduilta
3. ei sada ehkä koko aikaa. välttämättä
4. ihmiset pukeutuu kesäisesti. ei sillä ettei ne ehkä talvellakin. mut nyt ei näytä pelottavalta.välttämättä :)
5. voi juoda siideriä ulkona ja puistossa skumppaa. niinkuin barcassa
6. voi laskea vesiliukumäkeä Green Parkin Canada Memorialilla.
Talvella on kivempaa, koska:
a) ei ole niin pölyistä, nenä on kyllä musta nyttenkin
b) ei oo hiki. Koko aikaa.
c) on talvista. tai ehkä ei.
Mulla on aika tommoiset pehmeät ja kompromistiset mielipiteet, kaikilla on kivaa. Asetteluksi valitsin tälle sivustolle vakioksi muodostuneen mutta hyväksi havaitun l i s t a n.
Pekkalla on aika villit tarinat Kosovosta, kaikenlaista nekin siellä tekee. Meillä on nyt onneksi oma kurkisteluikkuna sinne. Hei vaan Pekka! tuo tuliaisia!
Mitäs muuta maailmaan.. Ei muuta kuin mutaa. :) Nyt meen tutkii jos saisin suihkusta muutakin kuin kuumia ja kylmiä suihkauksia.
Nähään pian taas
Sunday, June 3, 2007
Lomalta loman kautta töihin
Nyt on lomat lomailtu ja edessä häämöttää virkamiesmäinen arki. Pari viikkoa Tanskassa ja Barcelonassa hujahti kuin salaa. Oli ihanaa tavata ibitsaa lukuisine uusine ja vanhoine vahvistuksineen. Perustyyppien lisäksi Anni, Hannu, Elina, Jaana, Mia, Pipsa, Joonas ja Lotan kämppikset sekä barca-kaverit viihdyttivät meitä Euroopan homomekassa. Tanskassa Annan hurjat saksalaiskaverit kyyditti meitä maailman pisimmillä silloilla sadankuudenkympin tuntivauhdilla. En muista enää kaikkea mitä tapahtui, koska tapahtui paljon, mutta tiivistän lomat lottamaiseen tyyliin luetteloksi.
Tapahtui Tanskassa:
- Tivolin keinu kymmenien metrien korkeudessa kaatosateessa
- teinipunkkareiden miekkari Ungdomshusetin ja Christianin puolesta
- kauniit tanskalaiset
- 22 Pistepirkon tyyppi perussuomalaisella masiskaljalla
- tuulimyllyt
- kuuden euron olut
- tuntemattomien tanskalaispoikien halailu Århusin pääbulevardilla (kymmenien muiden ihmisten tavoin)
- Annan Erasmus-elämä, joka ei siis oikeasti ole Erasmus
Parasta Barcelonassa:
- lämpö
- Lotan huippumukavat kämppikset
- Lotan koti Llull-kadulla, jossa nukuttiin katupatjoilla ihanasti siskonpedissä
- merivesi ja jättiaallot kohmeloaamuna (ei voinut lopettaa nauramista)
- cava vuoren huipulla
- ilmaiset drinkit (vain tytöille), jotka olivat aina jostain syystä tulessa
- nähtävyydet, kuten kapeat kujat vanhassa kaupungissa, soivat suihkulähteet ja sekopää Gaudin hullut talot
- sämpylämies
- Lotan kertomukset bussikuskista
- ryöstöiltä ja palamiselta säästyminen
- junailu viinikellarissa käymisvaiheessa olevien cava-pullojen seassa
- business in the front/party in the back -espanjalaistukat (lue: siilitukka edessä, kiharainen takatukka takana)
- rakkolaastarit
- hävyttömyyksillä kommunikoiminen (katso merta, hui jne.)
- uuden ibitsan ja Brnon-matkan suunnitteleminen
Turistielämä jatkui vähän vielä Pietarissa, kun Heidi tuli kyläilemään. Käytiin kävelemässä kaikissa paikoissa, syömässä leivoksia, nähtiin hiekkaveistoksia, suihkulähde keskellä merta, Pietari kanaalista käsin ja tavattiin hulluja, mutta mukavia paikallisia. Ukrainalainen levykauppias ja venäläinen ruotsinopettaja veivät meidät jonnekin salaisiin bileisiin, missä tyypit jamitteli lukkojen takana. Sisään pääsi vain takaovesta ja vain jos tunsi jonkun joka tunsi jonkun sisältä. Oli jännää, ja törmättiin samoihin kavereihin taas eilen vakkaribaarissa. Kiva et Heidi tapas normaaleja venäläisiä, ettei vahingossa luule et kaikil venäläisillä on piikkarit ja minihame (monella tosin on).
Perjantai tipahdin takaisin arkeen ja työelämään, josta olen tehokkaasti vieroittunut vaihtokevään aikana. Aikaisin ylös, yritys näyttää ihmiseltä ja konsulaattiin töihin. Työ oli kivaa ja työkaverit vielä kivempia. Olin vähän down vielä viikko sit, kun olisin halunnut jäädä ehkä sittenkin Suomeen kesäksi. Konsulaatissa oli kuitenkin niin kiva meininki ja Pietari on taas oma sekopäinen itsensä, joten oon ihan onnessani kun saan jäädä tänne vielä kesäksi. Tuun kuitenkin Suomeen viimeistään heinäkuun puolivälissä, jolloin matkakohteena on Ilosaari! kaikki sinne! Saatan tulla ehkä käymään juhannuksena, jos Airin keikka ei vie voittoa ja saa mua jäämään tänne.
Suvi
Tapahtui Tanskassa:
- Tivolin keinu kymmenien metrien korkeudessa kaatosateessa
- teinipunkkareiden miekkari Ungdomshusetin ja Christianin puolesta
- kauniit tanskalaiset
- 22 Pistepirkon tyyppi perussuomalaisella masiskaljalla
- tuulimyllyt
- kuuden euron olut
- tuntemattomien tanskalaispoikien halailu Århusin pääbulevardilla (kymmenien muiden ihmisten tavoin)
- Annan Erasmus-elämä, joka ei siis oikeasti ole Erasmus
Parasta Barcelonassa:
- lämpö
- Lotan huippumukavat kämppikset
- Lotan koti Llull-kadulla, jossa nukuttiin katupatjoilla ihanasti siskonpedissä
- merivesi ja jättiaallot kohmeloaamuna (ei voinut lopettaa nauramista)
- cava vuoren huipulla
- ilmaiset drinkit (vain tytöille), jotka olivat aina jostain syystä tulessa
- nähtävyydet, kuten kapeat kujat vanhassa kaupungissa, soivat suihkulähteet ja sekopää Gaudin hullut talot
- sämpylämies
- Lotan kertomukset bussikuskista
- ryöstöiltä ja palamiselta säästyminen
- junailu viinikellarissa käymisvaiheessa olevien cava-pullojen seassa
- business in the front/party in the back -espanjalaistukat (lue: siilitukka edessä, kiharainen takatukka takana)
- rakkolaastarit
- hävyttömyyksillä kommunikoiminen (katso merta, hui jne.)
- uuden ibitsan ja Brnon-matkan suunnitteleminen
Turistielämä jatkui vähän vielä Pietarissa, kun Heidi tuli kyläilemään. Käytiin kävelemässä kaikissa paikoissa, syömässä leivoksia, nähtiin hiekkaveistoksia, suihkulähde keskellä merta, Pietari kanaalista käsin ja tavattiin hulluja, mutta mukavia paikallisia. Ukrainalainen levykauppias ja venäläinen ruotsinopettaja veivät meidät jonnekin salaisiin bileisiin, missä tyypit jamitteli lukkojen takana. Sisään pääsi vain takaovesta ja vain jos tunsi jonkun joka tunsi jonkun sisältä. Oli jännää, ja törmättiin samoihin kavereihin taas eilen vakkaribaarissa. Kiva et Heidi tapas normaaleja venäläisiä, ettei vahingossa luule et kaikil venäläisillä on piikkarit ja minihame (monella tosin on).
Perjantai tipahdin takaisin arkeen ja työelämään, josta olen tehokkaasti vieroittunut vaihtokevään aikana. Aikaisin ylös, yritys näyttää ihmiseltä ja konsulaattiin töihin. Työ oli kivaa ja työkaverit vielä kivempia. Olin vähän down vielä viikko sit, kun olisin halunnut jäädä ehkä sittenkin Suomeen kesäksi. Konsulaatissa oli kuitenkin niin kiva meininki ja Pietari on taas oma sekopäinen itsensä, joten oon ihan onnessani kun saan jäädä tänne vielä kesäksi. Tuun kuitenkin Suomeen viimeistään heinäkuun puolivälissä, jolloin matkakohteena on Ilosaari! kaikki sinne! Saatan tulla ehkä käymään juhannuksena, jos Airin keikka ei vie voittoa ja saa mua jäämään tänne.
Suvi
Subscribe to:
Posts (Atom)
