Löytöjä kirppikseltä ja linnoitukselta

O-ou. Oon semisti sydänkohtauksen partaalla futispelin jäljiltä. Futis oli tosin jo eilen, mutta nyt alkaa painaa jaloissa ja kummallisissa lihaksissa, joita en edes tiennyt omistavani. Torstai-illan bileet venyi aamuseitsemään ja muutaman tunnin päikkäreiden jälkeen oli urheilun vuoro. Olin vahvassa iskua, taklasin vastustajia ja juoksentelin ympäri kenttää täydet 90 minuuttia. Pelattiin yliopiston proffien kanssa, joista yks on pelannut nuorena Zenitissä jollain kovalla tasolla. Oli ihan huippua, mutta nyt tuntuu pahalta. Bileet+jatkot+unettomuus+rankka peli=ei hyvä.
Muutenkin vois alkaa miettiä samoja asioita kuin Johanna, eli olikohan tänä keväänä tarkoitus saada jotain jopa aikaiseksi. Pitäis kirjoittaa pari esseetä ja oppia venäjän kieli Kiovan, Barcelonan ja Århusin matkojen välissä. Ja ai niin, Moskovassakin pitäis käydä jossain raossa. Kesäkuussa toivottavasti aloitan työt Suomen Pietarin-konsulaatissa, joko mediasuhteiden osastolla tai viisumipuolella. En pidä työpaikkaa varmana ennen kuin mulla on nimi paperissa, sillä niiden pitää tehdä joku turvaselvitys ja tutkia oonko tarpeeksi nuhteeton työskentelemään ulkoministeriön alaisuudessa. Tietääkseni oon aika viaton.
Muuten Venäjällä on vsjoo harashoo. Aurinko paistaa, papat ottaa stringeissä aurinkoa Pietari-Paavalin linnoituksella ja baareissa tapaa sekavia venäläisiä. Viime viikonloppuna käytiin Sasan ja pietarinsuomalaisten kanssa jättimäisellä kirppiksellä, jossa myytiin muun muassa Tykkimäki- ja Etelä-Suomen Sanomat -lippiksiä, kaloja, rikkinäisiä vaakoja, lehmän kieliä ja Olipa kerran elämä -muovinukkeja. Mitä ei Udelnajasta löydy, sitä ei ihminen tarvitse. Autenttiseen venäläistunnelmaan pääsee myös Datsassa, jossa käy kaikista kauneimmat venäläiset. Vaikka venäläiset miehet ei oo yleensä mitään hirveän hehkeitä, uus sukupolvi näyttää lupaavalta. Alle parikymppisinä ne on kauniita ja rohkeita, vähän kuin Annan Leipä (alias Hleb, eli Vlad). Muutenkin täällä on koko viikon pyörinyt paikallisia lapsosia, kun niillä on joku ihme kevätlomaviikko, mikä tarkoittaa täällä luokkaretkiviikkoa. Ei päästy edes Ermitaasin Sasan kanssa kun luokkaretkeläiset oli vallaneet kaikki nähtävyydet.
Mut jesh. Nyt jatkan rauhallista lauantai-iltaa lukemalla kaikkia viime viikolla rästiin jääneitä artikkeleita. Muu elämä ja sen seuraukset on estäneet luennoille osallistumisen, mutta ens viikolla alkaa uus elämä. Silkkaa joogaa, elävää ravintoa ja korkealentoista ajattelua luvassa.

i don't do blog posts

taalla pain ei olla juuri huomattu etta "suomessa" ("onkse se riekale siin ranskan ylapuolella ja kasvaaks siella ruohoa", "kerran oltiin menossa mut sinnehan maksaa 600 puntaa lentaa", "kai sa nyt sita venajaakin sit puhut") oli "vaalit" ("siis moneenks se aanestyspaikka on auki", "en ma oo rekisteroityny aanestaan, tai siis pitaaks rekisteroityy?" -syntyperainen pohjoisirlantilainen, "ethan sa edes anna rahaa hyvantekevaisyyteen, mita sa luulet et aanestaminen vaikuttaa"). no, niinpa.

taalla oli viime lauantaina tietysti st paddy's day, ja koska moinen osui viikonlopulle herasin joskus tiistaiaamuna yhdeksan maissa tunteeseen etta jotain oli varmaan tarkoitus tehdakin tana kevaana. karistelin neliapilan rippeet rinnuksilta (ei valttamatta synonyymi pahoinvoinnille mutta voidaan olettaa myos jalkimmaisen tapahtuneen) ja siita lahtien elama on koostunut rankaisu-deadlinejen valttelysta ja kirjastossa nuokkumisesta. jostain syysta muistan etta sunnuntaina satoi lunta ja jaata vaakatasossa, se oli jannaa. vielakin on suht kirpakka keli mutta kevat voittaa jos on aurinkoisessa nurkkauksessa.

iloittuamme irlantilaisuudestamme opimme kuinka tama etuvappu letkeasti katkaisi muutenkin olemattoman opiskeluputken. joku oli nahnyt ranskalaisen natsiopettajan tanssimassa ja tanssinut mukana, jota muistellessamme tunnelma seminaarissa mukavasti keventyi noin nanosekunniksi kunnes perinteelliset "no eiks KUKAAN nyt tieda" piinapenkit aloitettiin. se meni talla viikolla ihan kivasti, vastasin castromaisella leveydella ja laajuudella ja saastin karjistetyn argumentin lopuksi, ja kaikkeen tahan ei edes ranskalaisella ollut paljoa lisattavaa.

kissamaisen kepeasti siirryn keskiviikkoon, jolloin seurasi kuun tapaus. itsensa bob geldof nimittainkin loysi tiensa yliopistomme kammioihin ja antoi "luennon", vaikka aluksi vartin pyorineet jeesusvideot bobista kayskentelemassa ties missa aavikolla ja surullisissa maisemissa subsaharassa lupailivat paljon enemmankin, jotain joka ehka lahentelisi jumalanpalvelusta tai ainakin olisi valmistautunut vyoryvaan geldofmaniaan. heppu tuumaili lavalla aikansa tukkaansa sohien (ei lakkia!) jonka jalkeen ilmoitti tulleensa luennoimaan, johon han lisasi perin paradoksaaliseen rokkimieshenkeen "i don't do lectures". seurasi monipolvisia lausuntoja kaikenlaisista poliitikoista, avustamisesta, laulujen tekemisesta ("there was a fat kid following us around when we were recording it, who turned out to be Bono") ja Bush nuoremman ylistamisesta ja mita itse tajusin, kansainvalisen yhteistyon roskakoriin runttaamisesta. eurooppalaisista ei ole mihinkaan (no ok totta, en ole maksanut puntaakaan kuussa auttaakseni kaivojen rakentamisessa), japanilaiset ei halua ymmartaa, venalaiset on vaan oljyn kimpussa mutta yhdysvallat - voi yhdysvallat antavat (insert suuri luku, enemman kuin 12 miljoonaa vahemman kuin 0.16% usa:n bkt:sta) tuplaten jonkun yk:n sopimuksen verran rahaa - itsenaisesti. no niin. bobia ei omien sanojensa mukaan kiinnosta kuka antaa kenen maarayksesta kenen kautta kunhan pennit menee perille afrikkaan. siis, tuskin bob valehtelee, mutta nama asiat voidaan kertoa monella tapaa. ja paha on alkaa vihata muusikkoa joka (taas omien sanojensa mukaan) ei osaa kirjoittaa lauluja ja joka kiertaa kaikenmaailman kyynisten ja analyyttisten opiskelijapummien luentosaleissa ja silti pussittaa kymmenia miljoonia afrikkaan ja saa satojatuhansia lapsia kouluun. oh bob, you're all so modest.

ehdottomasti huonointa oli, etta vaikka istuin etummaisissa riveissa, valokuvista ei ihan saa selvaa etta se oli bob geldof. miinukselle meni myos sen suhteen etta ilmeisen valikoiva on bobin aivo, seka se etta tuntiin saa ahdettua srebrenican, japanin, saksan ja imaamin sen enempia sumplimatta ("no taahan on ihan paska taa systeemi"). ja se etta nama vuodet filosofoidessa, systeemeja ymmartaessa ja valtioita analysoidessa valuu hukkaan kun oikeesti pitais vaan kaaria hiha, ottaa asenne, tulla kuuluisaksi, tulla muiden kuuluisien ystaviksi ja alkaa lainailla sit kavereiden omia lentokoneita avun saamiseksi afrikkaan (eika sitten muuten mihinkaan muualle, bob korosti moneen kertaan et nyt han puhuu VAAN afrikasta - ehka Bushin ja Blairin hyvantahtoisuuden esillenostamiseen olisi tarvittu noin vuosi lahetysaikaa ja bunkkeri kaukana lahi-idasta ilman tata selvennysta).

siina jannittavimmat talta viikolta. nyt on perjantai ja toimistotyotunnit talta viikolta tehty, koti on viela patrikin jalkeisessa kaaoksessa ja essee ei synny yksinaan. mursu aukaisee seuraavaksi kirjan ja sitten siita viisastuneena kirjoittaa parituhatta sanaa ihmisten moraalisesta tasa-arvoisuudesta ja siita etta milloinkas ihminen aloittaa ja lopettaa arvokkaan olemisensa. heipheip.


ps. tommy tabermann kansanedustajana vahan jarkytti muraan mielta.

Rankaisevia mummoja ja ulkopolitiikkaa

Voi tata suruaikaa, sekoomuslaiset paas valtaan. Toivoa paremmasta huomisesta on vain, jos Masa Vanhanen paastaa vihreat mukaan vallankahvaan. Oli hyvat vaalinvalvojaiset, silla kaikki kannatti vihreita yhta kauppislaista (yllari) lukuunottamatta. Mukaan oli eksynyt myos jenkki, joka koko illan ihmetteli, miten eduskunnassa voi olla naisia, jotka on viela nuoria ja osa vielapa hyvannakoisia. Kaveri oppi myos kenen joukoissa seisoa, ja kirosi valilla "funcking kok".
Suomi on ihmeen hyvin maailman kartalla, silla mun venalainen kielikaverikin alkoi spekuloimaan Suomen uudesta hallituksesta. Se on joku ihme lapsi: 19-vuotiaana tietaa enemman politiikasta kuin ma tulen koskaan tietamaan, puhuu liian montaa kielta ja on muun muassa suunnitellut lautailuvaatteita tyokseen. Hammentavia tuollaiset suorittajat. Ehka Venajalla pitaa pyrkia vahan pidemmalle kuin Suomessa, kun sossusta ei noin vain haeta rahaa. Mutta sovittiin, etta siita tulee Venajan Suomen-diplomaatti ja musta Suomen Venajan-diplomaatti, jotta voidaan selvitella kaikkia diplomaattisia selkkauksia maiden valilla sitten kun ollaan isoja. Eli no worries, NATOa ei tarvita, kun me hoidetaan Stanislavin kanssa homma kotiin. Toivottavasti ne tajuaa siella konsulaatissakin maailmanpoliittisen tilanteen ja palkkaa mut kesatoihin.
Taalla on talla hetkella rasismin vastaiset leffafestarit, jossa kaytiin eilen haahuilemassa. En tajunnut juuri mitaan, eika sanakirjastakaan ollut apua kun piti kaantaa rasistien kayttamia solvauksia. Mutta teatteri oli ihan taynna porukkaa, mika on hyva, silla taalla antisemitismi ja uusfasismi on kovassa huudossa. Rasismin vastaiset festarit houkuttelivat ulkomaalaisten mukana myos skineja, jotka olivat paikalla ehka tekemassa muutakin kuin avartamassa maailmankuvaansa. Mutta suomalaisen pitaisi olla taalla turvassa, vaikka joutuisikin keskelle skinilaumaa. Meita pidetaan veljeskansana, tosin vahan yksinkertaisena sellaisena. Kassa taas vahan koulutti mua tyhmaa turistia eilen, kun halusin ostaa kylman oluen matkajuomaksi. Kylma juoma on kuulemma pahaksi kurkulle ja aiheuttaa sairauksia. Oon taysin rakastunut venalaisten kollektiiviseen huolenpitoon, aina joku mummo kouluttaa jostain asiasta. Ei kannata ihmetella jos ravintolassa ei saa sita mita tilaa tai kaupassa aletaan meuhkata vaarista ostoksista. Uskokaa pois, babushkat tietavat paremmin. Ja olutta ostamalla yritin matkia venalaisia, jotka vetavat pivoa kuin kokista. Miehet, naiset ja teinit juovat olutta metroissa, puistoissa ja kaduilla riippumatta siita, onko aamu, ilta vai keskiyo. Ihanan vapauttavaa, aamuoluen nauttiminen matkalla toihin on ihan peruskamaa. Mutta venalaisten juomataitojen salaisuus piileekin siina, etta ryypataan yhdessa hyvan ruuan ja ystavien parissa. Ei lukkiutumalla yksin kotiin Leijona-pullon kanssa.
Asken oli taas niin hyvia hetkia venajan tunnilla. Puhuttiin pahaa idiootti sovinisti-jenkista meidan super-ihanan opettajan kanssa ja vertailtiin eri maiden koulutusjarjestelmia. Ne ei voineet kasittaa, etta rikkaiden ja koyhien lapset voidaan laittaa Suomessa samaan kouluun. Amerikassa ja Venajalla kuulemma rikkaiden lapsilla on niin paha asennevamma koyhia kohtaan, ettei yhteiskouluista tulisi yhtaan mitaan. Ja tama maa oli tasapainen Neuvostoliitto viela 15 vuotta sitten. Yliopistoihinkin on kaksi tieta: joko paasykokeen kautta tai maksamalla. No, niin on varmaan kohta Suomessakin, kun kokkarit ja keskusta johdattavat meidat yksityiskoulujen ja maksullisen opetuksen tielle.

Kevätlaulu ja pääsiäismuna

JEE! keväinen on saapunut tanskaan. Otin varmuuden vuoksi kuvan mun hevosenovi-ikkunasta, ei tosin näytä vielä kovin keväältä. mut jos oikein tarkkaan katsoo, voi huomata puun, jossa tosin on vielä viime vuoden lehdet, ja sen juurella levyn! se on selvä keväänmerkki! ja sit pensaissa näkyy silmuja, kerkeen niitä aina tarkkailla koulumatkalla ja lenkillä. kaikenlaisia kukkiakin on, ilmeisesti krookuksia ja sinivuokkoja etsin kovasti. keltaisia sinivuokkoja olen löytänyt, mutta tuskin taitaa olla sama asia.. vaalit oli ja meni, nyt keskitytään kukkiin, puutarhaan ja multaan. ah, maan tuoksua ja mutaa!

viikon päästä suomeen! jee! mä otan kevään mukaan, tai kevätvaatteet. ja talvivaatteet, mutta ne saa jäädä suomeen. täällä on elämä normaalia, koulua, tanskaa ja spagettia. mä osaan tanskaa jo melko hyvin, jos siis haluan keskustella vaikka etunimistä tai kotimaasta. kaikki on niin suhteellista.

sit mä näin jotain jännää. kattokaas tätä!! mä tahdon tietää miten tää tehdään
hah! se on rahapuu, jossa on KUKKIA!! ja ihan
tolleen vaan tanskalaisen talon tanskalaisella
ikkunalla. onneksi mun röntgenkatse havaitsi
sen ja sitten nappasin diskreetisti kuvan.
ja aika hienon kuvan, kuten näkyy. kivasti heijastuu mm. vastapäinen talo (ja naapuri?) ja sit tommonen kameran kulma.

mä muuten törmäsin tänään samaan ilmiöön kun johanna. ope (britti) ei ollu tyytyväinen kun
kukaan luokassa ei ollu lukenu kappaletta.
ei voitu tehdä harjotuksia, sen piti vaan pälpättää
meille. hah. ensi viikoksi ois kuulemma kiva
jos me vaikka luettas kappale, mut pha! mä en ookkaan täällä vaan kerron suomessa kaikille interkulttuurisista kommunikaatioista. paitsi etten kerrokkaan kun oon suomalainen ja siksi hiljainen, mutta viisas.

mä olen nyt kertonut liikaa.. täytyy vaieta. ja pääsiäismuna otsikossa oli vaan vitsi.

itseasiassa mä osaan tanskaa yhtä hyvin kuin tanskalaiset, sillä
*vaikeneminen on kultaa*. sen tanskalaisetkin osaa :D

Sukelluksia teekannuun ja Suomen historiaan

Täällä on kovin vaikeaa leikkiä luonnonsuojelijaa. Kaikki tuotteet kääritään muoviin, muovipusseihin ja sitten vielä kaikki ostokset laitetaan toisenlaisiin muovipusseihin. Tänään yritin vakuuttaa hedelmäosaston babuskalle, joka punnitsi mun banaaneja, etten halua niitä muovipussiin. Virhe. Mummo alkoi sadattelemaan, että miten niin ei tarvitse, tottakai banaanit nyt pussiin laitetaan ja päälle vielä parit halveksuvat tuhahdukset. Venäjällä asiakas ei ole aina oikeassa.
Muutenkin raastaa sydäntä heittää pullot, tölkit, sanomalehdet ja ruuanjämät samaan roskikseen. Kierrätystä ei ole, vaikka oliskin valmis viemään pullot ja lehdet vähän kotipihaa kauemmaksi. Venäjällä ei tosin kerskakuluteta vielä länsimaiseen tahtiin ja todennäköisesti paikallisten ekologinen jalanjälki on noin 10 kertaa meidän jälkeä pienempi. Asenteesta kertoo ehkä jotain se, että ympäristöministerin pesti lakkautettiin taannoin tarpeettomana. Näin meillä.
Mutta asiaan, eli pakolliseen bileanalyysiin. Tsinik-baari teki taas tehtävänsä. Tavattiin maailman sekopäisempiä venäläisiä, jotka huus koko illan meille "haistakaa vittu!" koska se oli ainoa lause, minkä kaverit oli suomeksi oppineet (opetettiin pari hävyttömyyttä lisää). Ja päinvastoin ne opetti meille venäläisiä vastineita. Nyt tunnen olevani kielitaidon ytimessä ja venaan jo milloin pääsen käyttämään mun uutta sanavarastoa! Mutta te Tsinikin kokeneet tiedätte paikan hengen, vieläkin hengästyttää baarin meininki. Hengattiin venäläisten indierokkareiden kanssa iltayhdeksästä aamuneljään ja koko ilta meni karjuessa erilaisilla kielillä (ei norjalla). Puhuin koko illan venäjää, mutta jouduin tulkkaamaan itseäni englanniksi venäläisille, mikä on kertoo miten vahva mun venäjä alkaa olla. Pojilla ja tytöllä oli omat vodkapullot mukana, joista kaadeltiin maljoja noin joka viides minuutti. Jippona on tilata kannu teetä ja täyttää tyhjennettyä kannua vodkalla vaivihkaa pöydän alla (tai ihan avoimesti). Huh!
Turmiollista iltaa edelsi sukellus suomalaiseen kulttuurihistoriaan, eli päivämatka Viipuriin. Sinne pääsee paikallisjunalla mukavasti puupenkeillä istuen ja matka maksaa vaan muutaman paikallisen shillingin. Lauantaiaamuna juna oli pakattu täyteen datsoilleen matkaavia mummoja ja pappoja turkislakeissaan ja -takeissaan. Vanhukset oli mukavia ja vieressä istunut pappa neuvoi meitä turisteja pyytämättä. Junassa ei ollut ravintolavaunua, vaan jotain vielä parempaa. Kaupustelijat kiersivät vaunuja ja möivät kaikkea öljylampuista hammastahnaan (tärkeää datsoilla) ja huutelivat hintoja loistavan tuote-esittelyn ohessa. Viipurissa parasta oli linna, tai oikeastaan sen torni. Let me tell ya, huipulla tulee. Piti pitää seinistä, aidasta ja silmälaseista kiinni, ettei olis lennellyt taivaan tuuliin. Torilla oli ankeaa, juntteja Suomesta ja kaupustelijat huuteli "osta pieni muna, 2 euroa" jne. Hämmentävää. Liikaa Asiakaisen autoja, Savonlinjoja ja suomalaisehdokkaiden vaalimatkailuvaunuja (!?!).

siesta ja mañana henkeä.

miksei kunnollisuutta ja yrittämistä voida palkita tässä maassa?
olin tapani mukaan eilen ulkona, ensin tapaksella kämppisten kanssa belgialaisessa baarissa jossa sai karikatyyrin (vas.) ittestään ku osti cocktailin (otettiin sitte kaikki piirrokset ittestämme koristaan meijän eteistä) ja jossa jokainen sai sydämen ja numeron rintaansa jotta voi lähetellä toisille viestejä amor-baarimikon välityksellä :D mä sain vain viestejä itse baarimikolta, mutta enni oli todella suosittu täydessä baarissa ja viestejä tippui hirveä määrä nroilta 11 ja 96. amor-leikkien jälkeen mentiin ennin kanssa tanssiin salsabaariin espanjalaisten kaiffareitten kanssa ja voi h i t t o ku espanjalaiset pojat osaa pyörittää! mierda. jos mä oon koskaan missään vaiheessa kuvitellu osaavani tanssia edes vähäsenkään niin ny karis neki pienet luulot pois! mut se hyvä puoli salsassa yms on, että usein riittää että poika osaa viedä - tanssi sujuu jotenkin kun vaan antautuu sen vietäväksi :) no pointti tässä koko jutussa oli kuitenkin se, että päätin tänä aamuna vaivautua kouluun klo 13 koska yritän olla kunnollinen opiskelija biletyksestä huolimatta. niinpä heräsin kaheltatoista muutaman tunnin yöunien jälkeen ja lähdin kohti koulua. kävelin lempireittiäni pitkin, joka vie muutaman nätin plazan ja katedraalin ohi. arvasin että jotain on vialla ku pääsin katedraalin viereen jossa mun lempipappa ja sen harmonikka yleensä soittaa mutrusuuna vanhoja biisejä. tänään pappaa ei kuitenkaan näkyny missään! voih. no kouluun pääsin kuitenkin perille hyvissä ajoin. sitten alkoi perinteinen odottelu johon täällä espanjassa saa tottua. paikalle oli eksyny muutama espanjalainenkin, innostuneena multimedian saloista. siinä sitten odoteltiin porukalla opettajaa puoli kahteen asti, jolloin joku neiti ilmestyy nurkan takaa huikkaamaan vaan että "ella no viene!" eli et opettaja ei oo tulossa.
jahas. loistavasti kulkee tää informaatio täällä ajallaan :D
netti on sitten toinen valituksen aihe tänään: ollaan odoteltu netinasentajaa jo kohta kuukausi tässä, mañana mañana henki voimistuu entisestään. onneksi mari tajusi hakkeroitua naapuri pedron verkkoon, joten ollaan joka päivä käytetty pedroa hyväksi :)
nyt on siesta-aika ja kaupunki hiljentyny. täällä siestan vaikutus on uskomattoman suuri! suurin osa kaupoista sulkee ovensa kahdelta ja avaa uudestaan viiden maissa. syy siihen on kuulemma se, että kesäisin täällä on hillittömän kuuma ja työntekeminen kuumimpaan aikana päivästä on mahdotonta (tekosyitä sanon mä :D). pikkuhiljaa alkaa myös oman elämän rytmi tottua tähän siestailuun ja odotteluun ja epävarmuuteen ja suuunnittelun puutteeseen... vaikka vaikeaa se on :D sen verran olen kuitenkin saanu suunniteltua että viikon päästä lähetään tyttöjen kans Valenciaan jossa on isot tulikekkerit, las Fallas. huomenna puolestaan mennään vaihtarikommuunin jättibileisiin joihin odotetaan n.100 henkeä. bilepainotteisesta tekstistä huolimatta, opiskelen kyllä kans, silloin kun opettajat ja mä ilmaantuvat paikalle ;) ma, ke ja pe iltaisin 18-20 kävelen toiselle puolelle katua upeaan modern language centreriin opiskelemaan espanjan kieltä uskomattoman hauskan ja sympaattisen opettajan johdolla. tasokokeen perusteella mut heitettiin edistyneiden ryhmään (alimpaan sellaiseen tosin) joten oon vähemmästäkin aika hukassa siellä mutta täytyy ottaa koko juttu haasteena. muut meijän ryhmäläisistä onkin opiskellu espanjaa 3-9vuotta... mutta varsinkin britit eivät vissiin suostu luopumaan omasta aksentistaan sitte millään. kai niillä on samanlainen tunneside siihen kuin puntaankin.
kovaa tarinointia taas tänään. oon niin laiska kirjoittaan tänne että ku alan kirjoittaa ni juttua riittäis vaikka loppuviikoksi. mutta yks juttu on vielä kerrottava tuosta mañana hengestä, nimittäin se että vaikka suurin osa asioista hoituu hieman epävarmasti mañana, on yksi asia varma: se ettei samaa ruokaa syödä enää seuraavana päivänä kuten me suomalaiset opiskelijat oomme tottuneet tekeen. asun kadun varrella joka on täynnä pieniä erikoiskauppoja jossa myydään vain tuoretta tavaraa: on kalakauppa, lihakauppa, monta leipomoa, MUNAkauppa, pari hedelmäkauppaa, you name it! ainoo joka puuttuu mun mielestä on maitokauppa mutta täällä ei tuota maitoa juoda samaan tahtiin kuin suomessa joten kai sen puute on ihan normaalia. oonkin ottanu ny tavaks käydä hakemassa päivittäin lähileipomosta tuoretta integral leipää (yhtä lähellä ruisleipää ku mandariini tosin) ja paljon hedelmiä ja vihanneksia fruteríasta. ja kaikki o tietysti halpaa ku makkara :) mut se ei muuta sitä faktaa että syön kyllä yhestä kokkaamastani ateriasta 3päivän ajan. se on syvällä veressä se :D
nyt hedelmien ja läksyjen kimppuun!
venla aka bella (vääntyny siksi täällä epsanjassa)

Syy venäläisten uhanalaisuuteen (uha, hahah)

Hyvää Stalinin kuoleman 53. vuosipäivää kaikille. Hah, tätä tulisi juhlia!
Mutta asiaan: soitin tänään vuoden hämmentävimmän puhelun. Haluan mukaan valokuvauskurssille ja nappasin kivan näköisen mainoksen lyhtypylväästä, mikä on aina takuu laadusta. Soitin kavereille ja ne ei tietenkään puhuneet enkkua, joten aloin sopertamaan venäjää. Kaikki meni hyvin, kunnes piti kertoa, minkälainen kamera mulla on. En tiennyt sanoja "järjestelmä" ja "digitaalinen" venäjäks, joten sanoin vaan että kamera on harashoo. Täti ymmärs täydellisesti ja antoi ohjeet kurssia varten. Mun pitää odottaa, että herra x soittaa mulle "joskus 15.3. jälkeen", minkä jälkeen mun pitää ilmestyä tietylle metroasemalle valokuvanäytteiden, rahojen ja passin kera. Aika mystistä, mut kiva päästä harrastamaan. Täti kyl vähän varmisteli, että haluanko varmasti kurssille, joka on VENÄJÄN kielellä. Ilmeisesti mun kielitaito ei häikäissyt, ja vähän kieltämättä jännittää opetella ammattilaiseksi (kuten lyhtypylväs lupasi) venäläisin valokuvaustermein.
Oon ollut muutenkin aktiivinen tänään, sillä menin mukaan naistutkimuskurssille, joka oli ihan huippumielenkiintoinen. Meitä on kaks opiskelijaa kurssilla, jota vetää kaksi Suomessakin usein vieraillutta professoria. Puhuttiin neuvostoihmisten poliittisesta seksuaalisuudesta ja miten parisuhdetta ei tarvittu sosialistisen yhteisöllisyyden luvatussa maassa. Tiesittekös, että Neuvostoliitossa oli heti vallankumouksen jälkeen maailman liberaaleimmat perhelait, jotka mahdollistivat helpot abortit ja avioeron käden käänteessä. Stalin tosin kumosi edistykselliset lait aika nopeasti valtaan tulonsa jälkeen, mutta vielä tähänkään mennessä missään päin maailmaa ei ole laadittu yhtä edistyksellisiä lakeja.
Nykyään meininki on vähän taantumaan päin. Mun venäjän opettaja selvensi vähän mulle, mikä mättää venäläisessä perhe-elämässä: mennään nuorena naimisiin, ei ole varaa ostaa omaa asuntoa, jäädään jomman kumman vanhempien luokse, hankitaan lapsi, menee hermo, mies menee baariin, nainen ottaa eron ja jää yksin lapsen kanssa, ei ole varaa olla kotona hoitamassa lasta, ei ole varaa laittaa lasta päiväkotiin, lapsi lastenkotiin ja vóila, perhehelvetti on valmis. Opettaja selitti kirkkain silmin, että miehet eivät voi ymmärtää mikä on se karjuva nyytti (jota vauvaksikin kutsutaan) minkä takia miehet menevät baariin juomaan toisten hämmentyneiden isien kanssa. Vasta kun lapsi oppii puhumaan, isät ymmärtävät, että ihminenhän se nyytti olikin. Mutta tämä on tietty vaan pahin (mutta kovin yleinen) tapahtumaketju venäläisessä perheessä. Kaikista kamalinta on se, että lastenkodit on täynnä lapsia, koska vanhemmilla ei ole varaa maksaa kohtuuttoman hintaisia päivähoitomaksuja. Kukaan ei ole tainnut kertoa valtiovallalle, että olis halvempaa tarjota ilmainen päivähoito kuin ottaa lapset lastenkotiin. Näin kertoi siis venäjän opettajani, jonka tytär työskentelee paikallisessa lastenkodissa. Ei ihme, että venäläiset ovat kuolemassa sukupuuttoon kovaa vauhtia alhaisen syntyvyyden seurauksena.
Ensi torstaina kuitenkin koittaa se päivä, jota kaikki venäläisnaiset (ja vähän yks suomalainenkin) odottavat innolla. Nimittäin silloin vietetään Naisten päivää, mikä on Venäjällä kansallinen vapaapäivä. Silloin virtaa kukat, suklaat, lahjat, leivokset ja muut ihanan kliseiset romanttiset tilpehöörit. Naisten päivän aattona keskiviikkona juhlitaan virastoissa ja varsinaisena juhlapäivänä kotona. Luennotkin on peruttu! Perjantaikin on vapaa, koska kaiken sen skumpan jälkeen olisi kohtuutonta vaatia ihmisiä työpaikoille. Jesh! Juhlahumua nakertaa vaan vähän se, että paikallisen vitsin mukaan naisten päivä on kerran ja miesten 365 kertaa vuodessa.Jep jep.

Suvi

opiskelu, työ, domestic sphere

no niin, vihdoin pääsin sisuksiin bloggailemaan - joku vika joko 20 punnan rip off -netissä tai sit on joitain virusrottia kaapelinmutkissa narskuttelemassa, koska mua ei aina päästetä kirjautumaan sisään ja juttelemaan.

tänään tunnen taas oloni suht ihmiseksi, dublinin pyörähdyksen jälkeen on ollut aika hiljainen olo ja oonkin vaan keskittynyt askartelemaan kotinurkissa. huominen killeri-tutoriaali odottaa, lukeminen on siltä osin taas niin puolitiessään ettei euroopan laajentumisesta varhaisella keskiajalla juuri ole paljon sanomista. tämä taas tarkoittaa pelkkää piiskaa ranskalaiselta professori-wannabeltä huomeniltapäivällä kello neljästä kello viiteen, vaikka viime viikolla todettiin ettei se lukeminenkaan edes auta - jos et voi tietää niin et voi tietää vastauksia, ja jos on jotain epäselvää tai jotain kohtaa ideologiahistoriasta ei käsitä, ei ranskalainen sitä kerro. eikä muuten kannata edes kysyä, tulee vaan paha mieli kaikille ja pitää alkaa tuijotella ikkunasta sateista kirjaston seinää ja ajatella avaria aurinkoisia maisemia ettei koko elämä menis hukkaan. sit aina lopetetaan tunti suht painostavan hiljaisuuden jälkeen ja ranskalainen toteaa että täällä ois kuulkaa paljon kivempaa jos ne kirjat ois luettu. yääh :(

eikä mene ruusuisesti muutenkaan, ehkä ne on nää kurssit jotka nyt kevätlukukaudella on jotain aivan muuta kuin mitä purkinkyljessä luvattiin. definately not what it says on the tin - mediakurssin mies puhuu niin käsittämättömistä teorioista etten meinaa jaksaa. lisäksi sielläkin vallitsee se sama ilmapiiri "jos hei lukisitte ni voisitte ehkä tajutakin mun jutuist jotain", mutta useemmin kuin kerran on tullut puheeksi että mitä jos näitten ihmisten tieteenala vaan on jotain mikä ei oikeesti oo olemassa! molempia herrasmiehiä myös vaivaa lukutaidon puute joltain osin koska niitä kysymyksiä mitä meidän pitäs käsitellä ja osata vastata tenttiä varten ei joko ole puittu ollenkaan tai tyypit vaan kieltäytyy keskustelemasta niiden pohjalta. "sehän ois kuin antais teille valmiit vastaukset tenttejä varten". SIIS, MITÄ VARTEN ME OLLAAN TÄÄLLÄ LUENNOILLA TAI SEMINAARISSA. kirjekurssilla maisteriksi. täältä tähän.

mutta belfast on antanut myös valoa tällä viikolla. viime tiistaina sain työpaikan yliopistolta, joka on gylkii vaan määräaikainen kesäkuun loppuun. skannailen kirjoja tuolla jossain skannaus-ja digitaalinen data kaikille -laitoksella, mikä sinällään ei nostata luovia tunteita tai riemua mutta se että ei tarvii palvella asiakkaita, olla töissä viikonloppuisin (jos ei halua), saa mennä ja käydä ja olla mihin aikaan vaan itelle sopii (kunhan käy 8 tuntia yhteensä per viikko ja saa kaikki kirjat nettiin mitä sillä viikolla on tarkoitus) ja että saa oman työnurkan ja ihmisarvon kaupoissa luuhaamisen ja rahankeruun sijaan kyllä piristää mieltä. lisäksi suunnitelmissa oli mennä suomeen heinäkuuksi säästämään rahaa ja ehkä matkustella muuallekin siinä ohessa, ja tää työ jokseenkin mahdollistaa sen ja saatan myös kyetä säästämään pari pelimerkkiä uudesta palkasta. siis, the epitome of coolness. tuntuu niinkuin oisin ihan oikee akateeminen pätkätyöläinen nyt, siihen tää kukkienkastelun historia -kurssi kuitenkin johtaa, niin on hyvä päästä harjoittelemaan jo nyt ettei tule suuria pettymyksiä myöhemmin.

in other news, pepe on kai löytänyt sitä rahaa jostain katuojista koska telkkarin viereen on ilmaantunut ihka oikea nintendo wii. koska edellämainitut ranskalaiset ja mediaopettajat ovat vieneet yöunet en ole vielä tarttunut uuteen elektroniikkaan, oottelen kirjojen ja muistiinpanojen ääressä kiltisti että pepe tulee työleiriltä kotiin ja neuvoo tien wiin ihmeisiin. ilmeisesti se on kiva, voi pelata golfia, keilata ja tehdä erilaisia temppuja heiluttelemalla tikkua ja heilumalla itse telkkarin edessä. säästyy ainakin ilkeältä ulkoilmalta.

kotona on kaikki ikkunat huurussa, oon pessy niin paljon omaa nahkaa ja pyykkiä tänään. parempi ois nyt mennä ostamaan iltaruokaa tescon mailta ja etsiä sitten pari sanaa sanottavaksi tuosta löytöretkien ajasta ja uuden maailman löytymisestä. pelottaa jo valmiiks. neljältä sitten!

Lontoo, mellakat ja muuta normaalia elämää

Hej igen. Mä osaan miltei jo puhua tanskaa, ainakin onnistui hyvin tänä aamuna kun postimies herätti mut kymmeneltä vastaanottamaan kirjatun kirjeen, joka sisälsi mun uuden passin! Nyt voin taas huoletta matkustella maailman merillä, uudella kuvalla ja tyhjillä sivuilla. Ja semileikisti tanskalaisena, passi on myönnetty täällä. HAH! Huijaan systeemiä, niinkuin myös Lontoossa huijasin ja jäin taloudellisesti voitolle. Henkisesti myös.

Eli Hannu oli täällä mun vieraana viime viikolla ja oli suuret suunnitelmat mm. nähdä kaupunkia ja käydä museoissa. Mikäs sen hassumpaa. Mut tuli sit suuri viha taivaasta ja suunnitelmat peruttiin. Viikinkimuseoon onneksi ja Hannun suureksi riemuksi kuitenkin päästiin perjantaina ennen lentoa. Kuka nyt miettii hiukan märkiä kenkiä ja painavaa reppua jos pääsee ilmaisella (!!) katsomaan 72 viikinkiveistä ja aivan mahtavaa takomalla tehtyä lukkoa. Jee! Tulkaa äkkiä muutkin tänne niin mennään uudestaan tutustumaan ihmeisiin. Ja vastoin joidenkin ihmisten tietoa, myös tanskalaiset olivat viikinkejä. Aarhus oli viikinkien keskuspaikka tanskassa. Suomalaiset eivät voineet olla viikinkejä, kun me ei osattu (jos vieläkään??) kaikkien yhteistä kieltä, old norsea. Sen siitä saa kun eristäytyy, ei pääse edes ryöstöretkille. No joo..

Lontoossa oli lontoomaista, satoi vettä ja paistoi aurinko ja välillä samaan aikaan. Kuvat löytyy mun kuva-albumista. Ladattiin oyster korteille vähän rahaa ja sit matkusteltiin niiden voimin metroilla. Vikana päivänä vikalla matkalla mun kortti meni 0.60 puntaa miinukselle. HAH!! Ja pääsin silti pois metrosta. HAH!

Köpiksessä on aika villiä nyt, nuoret huutaa ja raivoaa ja tuhoaa kaiken minkä käsiinsä saa. Katsokaa hesarin sivuilta. Aika hurjaa, tanskalaiset on niin kaikenlaisia. Eilen oli taas hurjat erasmus bileet, tour de corrida. Espanjalaiset oli järkänneet neljä taloa (myös mun talon) pitämään bileet. Bileet oli hurjat ja aamuinen postimies sai todistaa seurauksia.

Hejhej. tuli nälkä.