Syy venäläisten uhanalaisuuteen (uha, hahah)

Hyvää Stalinin kuoleman 53. vuosipäivää kaikille. Hah, tätä tulisi juhlia!
Mutta asiaan: soitin tänään vuoden hämmentävimmän puhelun. Haluan mukaan valokuvauskurssille ja nappasin kivan näköisen mainoksen lyhtypylväästä, mikä on aina takuu laadusta. Soitin kavereille ja ne ei tietenkään puhuneet enkkua, joten aloin sopertamaan venäjää. Kaikki meni hyvin, kunnes piti kertoa, minkälainen kamera mulla on. En tiennyt sanoja "järjestelmä" ja "digitaalinen" venäjäks, joten sanoin vaan että kamera on harashoo. Täti ymmärs täydellisesti ja antoi ohjeet kurssia varten. Mun pitää odottaa, että herra x soittaa mulle "joskus 15.3. jälkeen", minkä jälkeen mun pitää ilmestyä tietylle metroasemalle valokuvanäytteiden, rahojen ja passin kera. Aika mystistä, mut kiva päästä harrastamaan. Täti kyl vähän varmisteli, että haluanko varmasti kurssille, joka on VENÄJÄN kielellä. Ilmeisesti mun kielitaito ei häikäissyt, ja vähän kieltämättä jännittää opetella ammattilaiseksi (kuten lyhtypylväs lupasi) venäläisin valokuvaustermein.
Oon ollut muutenkin aktiivinen tänään, sillä menin mukaan naistutkimuskurssille, joka oli ihan huippumielenkiintoinen. Meitä on kaks opiskelijaa kurssilla, jota vetää kaksi Suomessakin usein vieraillutta professoria. Puhuttiin neuvostoihmisten poliittisesta seksuaalisuudesta ja miten parisuhdetta ei tarvittu sosialistisen yhteisöllisyyden luvatussa maassa. Tiesittekös, että Neuvostoliitossa oli heti vallankumouksen jälkeen maailman liberaaleimmat perhelait, jotka mahdollistivat helpot abortit ja avioeron käden käänteessä. Stalin tosin kumosi edistykselliset lait aika nopeasti valtaan tulonsa jälkeen, mutta vielä tähänkään mennessä missään päin maailmaa ei ole laadittu yhtä edistyksellisiä lakeja.
Nykyään meininki on vähän taantumaan päin. Mun venäjän opettaja selvensi vähän mulle, mikä mättää venäläisessä perhe-elämässä: mennään nuorena naimisiin, ei ole varaa ostaa omaa asuntoa, jäädään jomman kumman vanhempien luokse, hankitaan lapsi, menee hermo, mies menee baariin, nainen ottaa eron ja jää yksin lapsen kanssa, ei ole varaa olla kotona hoitamassa lasta, ei ole varaa laittaa lasta päiväkotiin, lapsi lastenkotiin ja vóila, perhehelvetti on valmis. Opettaja selitti kirkkain silmin, että miehet eivät voi ymmärtää mikä on se karjuva nyytti (jota vauvaksikin kutsutaan) minkä takia miehet menevät baariin juomaan toisten hämmentyneiden isien kanssa. Vasta kun lapsi oppii puhumaan, isät ymmärtävät, että ihminenhän se nyytti olikin. Mutta tämä on tietty vaan pahin (mutta kovin yleinen) tapahtumaketju venäläisessä perheessä. Kaikista kamalinta on se, että lastenkodit on täynnä lapsia, koska vanhemmilla ei ole varaa maksaa kohtuuttoman hintaisia päivähoitomaksuja. Kukaan ei ole tainnut kertoa valtiovallalle, että olis halvempaa tarjota ilmainen päivähoito kuin ottaa lapset lastenkotiin. Näin kertoi siis venäjän opettajani, jonka tytär työskentelee paikallisessa lastenkodissa. Ei ihme, että venäläiset ovat kuolemassa sukupuuttoon kovaa vauhtia alhaisen syntyvyyden seurauksena.
Ensi torstaina kuitenkin koittaa se päivä, jota kaikki venäläisnaiset (ja vähän yks suomalainenkin) odottavat innolla. Nimittäin silloin vietetään Naisten päivää, mikä on Venäjällä kansallinen vapaapäivä. Silloin virtaa kukat, suklaat, lahjat, leivokset ja muut ihanan kliseiset romanttiset tilpehöörit. Naisten päivän aattona keskiviikkona juhlitaan virastoissa ja varsinaisena juhlapäivänä kotona. Luennotkin on peruttu! Perjantaikin on vapaa, koska kaiken sen skumpan jälkeen olisi kohtuutonta vaatia ihmisiä työpaikoille. Jesh! Juhlahumua nakertaa vaan vähän se, että paikallisen vitsin mukaan naisten päivä on kerran ja miesten 365 kertaa vuodessa.Jep jep.

Suvi