Löytöjä kirppikseltä ja linnoitukselta

O-ou. Oon semisti sydänkohtauksen partaalla futispelin jäljiltä. Futis oli tosin jo eilen, mutta nyt alkaa painaa jaloissa ja kummallisissa lihaksissa, joita en edes tiennyt omistavani. Torstai-illan bileet venyi aamuseitsemään ja muutaman tunnin päikkäreiden jälkeen oli urheilun vuoro. Olin vahvassa iskua, taklasin vastustajia ja juoksentelin ympäri kenttää täydet 90 minuuttia. Pelattiin yliopiston proffien kanssa, joista yks on pelannut nuorena Zenitissä jollain kovalla tasolla. Oli ihan huippua, mutta nyt tuntuu pahalta. Bileet+jatkot+unettomuus+rankka peli=ei hyvä.
Muutenkin vois alkaa miettiä samoja asioita kuin Johanna, eli olikohan tänä keväänä tarkoitus saada jotain jopa aikaiseksi. Pitäis kirjoittaa pari esseetä ja oppia venäjän kieli Kiovan, Barcelonan ja Århusin matkojen välissä. Ja ai niin, Moskovassakin pitäis käydä jossain raossa. Kesäkuussa toivottavasti aloitan työt Suomen Pietarin-konsulaatissa, joko mediasuhteiden osastolla tai viisumipuolella. En pidä työpaikkaa varmana ennen kuin mulla on nimi paperissa, sillä niiden pitää tehdä joku turvaselvitys ja tutkia oonko tarpeeksi nuhteeton työskentelemään ulkoministeriön alaisuudessa. Tietääkseni oon aika viaton.
Muuten Venäjällä on vsjoo harashoo. Aurinko paistaa, papat ottaa stringeissä aurinkoa Pietari-Paavalin linnoituksella ja baareissa tapaa sekavia venäläisiä. Viime viikonloppuna käytiin Sasan ja pietarinsuomalaisten kanssa jättimäisellä kirppiksellä, jossa myytiin muun muassa Tykkimäki- ja Etelä-Suomen Sanomat -lippiksiä, kaloja, rikkinäisiä vaakoja, lehmän kieliä ja Olipa kerran elämä -muovinukkeja. Mitä ei Udelnajasta löydy, sitä ei ihminen tarvitse. Autenttiseen venäläistunnelmaan pääsee myös Datsassa, jossa käy kaikista kauneimmat venäläiset. Vaikka venäläiset miehet ei oo yleensä mitään hirveän hehkeitä, uus sukupolvi näyttää lupaavalta. Alle parikymppisinä ne on kauniita ja rohkeita, vähän kuin Annan Leipä (alias Hleb, eli Vlad). Muutenkin täällä on koko viikon pyörinyt paikallisia lapsosia, kun niillä on joku ihme kevätlomaviikko, mikä tarkoittaa täällä luokkaretkiviikkoa. Ei päästy edes Ermitaasin Sasan kanssa kun luokkaretkeläiset oli vallaneet kaikki nähtävyydet.
Mut jesh. Nyt jatkan rauhallista lauantai-iltaa lukemalla kaikkia viime viikolla rästiin jääneitä artikkeleita. Muu elämä ja sen seuraukset on estäneet luennoille osallistumisen, mutta ens viikolla alkaa uus elämä. Silkkaa joogaa, elävää ravintoa ja korkealentoista ajattelua luvassa.