Vaihtarielämän loppu

Päätökseni kirjoittaa joka viikko blogiin kaatui heti kun opiskelijan vapaus vaihtui viisumivirkailijan vastuuseen. Yritän parantaa tapani näinä viimeisinä viikkoina, jotka ibitsa vielä viettää ulkomailla.

Hullua, että kesä on jo melkein puolivälissä, suurin osa Pietari-kavereista on joko lähtenyt tai tekee sitä parhaillaan. Maija lähti eilen takaisin, mistä olen erityisen suruissani. Kuka nyt syö mun kanssa pinaattia kiinalaisessa ravintolassa ja panikoi maanis-depressiivisten pimeiden taksien kyydissä aamukuudelta?

Viimeksi mainittu tapahtui, kun palattiin kotiin viime lauantaiselta Airin ja Junior Boysin keikalta. Juhannuspäivä sujui mukavasti elektronisen musiikin parissa, vaikkakin Air oli pienoinen pettymys livenä. Jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis, että mitä ihmeen pelleilyä tämä on. Ranskalaiset nörtit laulavat huonolta enkulla typeryyksiä. No ei, tykkään yhä Airista. Mutta ehkä vain levyllä tästä edespäin. Mutta illan jännittävimmät hetket koettiin matkalla kotiin, kun napattiin kadulta perinteisesti pimeä taksi. Kaveri ensin pysäytti meidän eteen n. 100km/h vauhdista lukkojarrutuksella. Ja sitten mentiin. Nopeus oli keskimäärin n. 120km/h (siis keskellä suurkaupunkia!), ensin ajettiin linnun yli, jonka jälkeen kuski otti jalankulkijat tähtäimeensä. Ihmiset joutuivat hyppimään pois alta, kun kuski jarruttamisen sijaan painoi tööttiä. Huusin paniikissa, ettei saa mennä niin kovaa ja että rauhallisemmin. Kuski vaan painoi kaasua ja mumisi kiukkuisena roskista ja humalaisista kaduilla. Kotiin päästiin hengissä – ja ennätysnopeasti.

Muuten juhannus sujui samoissa merkeissä. Konsulaatissa oli vähän tarjoiluja torstaina, mikä koitui monen viisumivirkailijan kohtaloksi. Ensin juhlittiin töissä, sitten vähän kotona ja lopulta Fish Fabriquessa, jossa yhdellä työkaverilla oli keikka. Tyypit on vähän häpeillen töissä pyydelleet anteeksi torstain tapahtumia. Turhaan, kaikki oli yhtä naamoissa. Juhannusaatto oli onneksi vapaapäivä ja luvassa oli skandinaavinen piknikki. Oli Abba-sillit ja perunat tilleillä. Sekä Ruotsin lippu, mistä Venla olisi ollut innoissaan. Mun ruotsi on täällä vähän sekavaa, kun käytän venäläisiä sanoja ruotsin lomassa ja kovasti yritän taivuttaa niitä ruotsin kielioppisääntöjen mukaan. Syömisen lomassa pelailtiin mölkkyä (jota edelleen vihaan) ja heiteltiin frisbeetä. Oli mukavaa, mutta kivaa.

Iltaulkoilun lisäksi aika kuluu töissä ja urheillessa. Käydään pelaamassa työkavereiden kanssa futista pari kertaa viikossa, mikä on ihan huippukivaa. Korvaan puutteelliset taitoni väkivallalla, joten sääreni ovat täysin mustelmilla. Ne kohdat jaloistani, jota futiskaverit ei ole tuhonnut, ovat täynnä itikan puremia. Yksi yö heräsin kun lauma itikoita oli samanaikaisesti mun kimpussa. Aamulla laski pelkästään naamasta yli kymmenen puremaa. Kaunista näin kesällä, jolloin olis kiva kirmailla niissä Venlan mainostamissa mikroshortseissa tai hameessa.

Tällä viikolla jää kirmailut vähiin, sillä oon lupautunut ylitöihin koko viikoksi. Alkuviikon saldo on pari 12 tunnin päivää ja seuraava vapaa on tiedossa 10 päivän päästä. No, onneksi on luvattu sadetta koko viikoksi. Ajattelin ehkä kuitenkin tänään käväistä keikalla, sillä vuorossa on Klub Tampere! Kerron sit miten kävi. ПОКА!