lisää uskomattomia parvekkeita mutta myös juoksevia liikennemerkkejä.

kotijoukot ja 3/5 vvsp:stä meni vissiin sekaisin ku yhtäkkiä oltiinkin ranskassa eikä härkien maassa. näin ollen haluan palauttaa kaikki takaisin sekavuustilasta vaikka se jännittävä vaihtelun vuoksi onkin ja kertoa että olen juoksevien härkien, ihmisten ja liikennemerkkien maassa. eli en barcelona, españa. täällä on vaatteet pieniä, ilma aina aurinkoinen, parvekkeet joko kukkien tai sitten pyykkien peitossa, ihmiset joko hippejä, pukuisia bisnesihmisiä tai sitten muuten vaan sekaisin ja juttelevat itsekseen dvd-kotelo kädessä pankin edessä. ja mä oon tietysti ainoa joka huomaa nää ja menee vähä hämilleen kun taas mun paikallinen opas, aka loreal 1/5 vvsp, jatkaa kulkuaan ja jutteluaan määrätietoisesti ja tietämättömänä näistä sekopäistä täällä.
ehkä mä oon vaan paranoidi tai sitten multa puuttuu se mielikuvitus mikä näillä kaiffareilla on enkä nää sitä jesusta kenen kans ne juttelee.

ihmettelette varmaan miten liikennemerkit juoksee ilman että niitä ihminen juoksuttaa kädessään? no se on hyvin simppeliä: otetaan liikennemerkki (semmoinen peruskeltamusta) ja piirretään siihen kaksi ihmistä (ihminen ja lapsi) JUOKSEMAAN HENKENSÄ EDESTÄ TIEN YLI (eikä astelemaan nätisti niinku suomessa). suomessa kävellään ja täällä juostaan tien yli koska suojatiet on sijoitettu erittäin epäloogisiin paikkoihin (eipä tule ainakaan kulttuurienvälistä yhteentörmäystä ku kävelevät suomalaiset osaa väistellä juoksevia espanjalaisia). otan kuvan niistä ja laitan tänne koska se on mun mielestä jotain niin jännittävää ja suurta ja koska mulla ei ole elämää ja olen helposti impressed.

ekana iltanani täällä eli viime torstaina lotta ja robi (lotan ihana kämppis) vei mut erasmusporukan bileisiin jossa olut ja hiki virtas ja oli kovin kivaa. olin kuulemma elementissäni (mikä tarkoittaa luultavasti sitä että puhuin lujaa ja nauroin paljo, läimäyttelin käsiäni vielä enemmän yhteen samalla kun pyörähtelin 360astetta) ja to be honest with ya, en malta oottaa et saan kerättyä oman erasmus jengin granadassa. mut siihen saattaa mennä vielä vähän aikaa...

barcelona on ihana, hirmu suuri, erikoinen, kaunis, iso ja yritän seuraavat 2 päivää yksin tutustua paikkoihin ku oppaani loreal yrittää pitää opiskelijaimagoa yllä opiskelemalla. oon jo sen verran espanjalainen että osaan mennä hämilleni espanjaksi, tervehtiä ja skoolata espanjaksi sekä tietysti sanoa moikka katalaaniksi ja nyt mulla on myös espanjalainen numero luomassa doña venlita identiteettiä: +34652110434

nyt sohvalle makaan että pasta-ateria (joka nautittiin tietysti klo22 paikallisen tavan mukaan) laskeutuu.
hasta luego!